Dialoginen tila mahdollistaa keskustelua katsomuksista

Oman katsomuksen pohdinta kuuluu nuoruuteen. Esimerkiksi kysymykset olemassaolosta, merkityksellisyydestä, arvoista ja toisten kanssa elämisestä ovat osa katsomusta. Toisinaan katsomukset on jaoteltu uskonnollisiin ja uskonnottomiin. Tällainen luokittelu tuntuu kuitenkin monista nuorista nykyisin vieraalta. Yhä harvempi nuori kokee itsensä uskonnolliseksi. Viimeisimmän Nuorisobarometrin mukaan noin joka viides barometrin 15–29-vuotiaista vastaajista pitää itseään uskonnollisena. Vaikka uskonnollisuus alkaa näyttäytyä vähemmistöidentiteettinä, nuoret suhtautuvat mielenkiinnolla erilaisiin katsomuksiin ja kaipaavat koulussa tukea oman katsomuksen muodostamiseen. (Kiilakoski, 2024.)

Valtion nuorisoneuvosto antaa politiikkasuosituksensa Nuorisobarometrin tulosten perusteella. Suositusten mukaan nuorten mahdollisuutta puhua katsomuksestaan tulee vahvistaa sekä koulussa että koulun ulkopuolella. Kuitenkin samalla on varmistettava myös yhtäläinen vaihtoehto sille, että omasta katsomuksesta ei tarvitse keskustella. Jotta nuorilla olisi turvallisia mahdollisuuksia keskustella katsomuksesta, suositellaan mahdollistamaan tilanteita tällaisille vuoropuheluille. Lisäksi Valtion nuorisoneuvosto korostaa suosituksissaan, että kasvatus- ja nuorisotyön ammattilaiset syventäisivät osaamistaan katsomusten kohtaamisessa. (Valtion nuorisoneuvosto, 2024.)

Keskustelu katsomusten äärellä kiinnostaa myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Lokakuussa 2024 julkaistiin laajoihin kyselyaineistoihin perustuva tutkimus kirkon toiminnasta sekä suomalaisten arvoista, asenteista ja uskonnollisuudesta. Tämän nelivuotiskertomuksen johtopäätöksissä tutkijat rohkaisevat kirkkoa vastaamaan siihen kysyntään, joka liittyy katsomuksellisten teemojen pohtimiseen. Katsomuksellisissa keskusteluissa kirkolla on mahdollisuus tuoda kristinuskon näkökulmia avoimeen ja tasa-arvoiseen pohdintaan suhteessa toisiin katsomuksiin. (Salomäki ym., 2024.)

Dialoginen tila mahdollistaa arvostavaa vuorovaikutusta

Turvallinen ja avoin keskustelu katsomusten äärellä edellyttää dialogia. Dialogi voidaan määritellä yhdessä ajattelemiseksi ja keskustelemiseksi, jonka tavoitteena on uudenlainen ymmärrys (Isaacs, 2001). Dialogisuuden lähtökohtana on ajatus siitä, että jokainen ihminen tulkitsee maailmaa omasta ainutkertaisesta näkökulmastaan. Vaikka monet asioille annetut merkitykset ovat yhteisöllisiä, jokainen ihminen merkityksellistää myös henkilökohtaisesti sitä, mitä hän elämässään kohtaa. Dialogi on näiden merkitysten ja tulkintojen jakamista ja pohtimista yhdessä toisten kanssa. (Alhanen, 2016.)

Turvallinen ja avoin keskustelu katsomusten äärellä edellyttää dialogia.

Joskus dialogit syntyvät kuin itsestään arkisten tilanteiden keskellä. Tulee hetki, jossa keskustellaan avoimesti ja vastavuoroisesti, suhtaudutaan arvostavan uteliaasti toisten näkökulmaisuuteen ja ehkä ymmärretään jotakin uutta. Tätä voidaan kutsua dialogiseksi tilaksi, joka mahdollistaa kunnioittavaa ja vastaanottavaa keskustelua. Ihmisten kanssa työskentelevät ammattilaiset eivät voi kuitenkaan jäädä vain toivomaan, että dialoginen tila syntyisi. Dialogisia tiloja on tärkeää osata luoda ja ylläpitää tietoisesti. Näin yhdessä ajattelemisen ja keskustelemisen tilanteita voi kehkeytyä niihin tilanteisiin, joissa dialogeja tarvitaan. (Arnkil, 2019.)

Dialogisen kohtaamisen tilaa on luonnehdittu japaninkielisellä sanalla ”ba”. Ba tarkoittaa paikkaa, tilaa tai kenttää, jossa osallistujat voivat yhdessä toistensa kanssa jakaa ja luoda tietoa. Ba edellyttää vuorovaikutusta, luottamusta ja monipuolisia näkökulmia. Ban käsite yhdistää tilaan liittyviä erilaisia ulottuvuuksia. Tila voi olla fyysinen paikka, virtuaalinen ympäristö tai mentaalinen tila, jossa suuntaudutaan kohti vuorovaikutusta toisten kanssa. (Nonaka & Konno, 1998; Ichijo & Nonaka, 2006.)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen emeritus tutkimusprofessori Tom Erik Arnkill (2019) on kehittänyt uransa aikana dialogisuuteen perustuvia työskentelytapoja kollegojensa kanssa. Hän on jäsennellyt dialogisen tilan ulottuvuuksia Ba-ajattelun inspiroimana.  Dialogista tilaa voidaan tarkastella Arnkillin mukaan viiden eri ulottuvuuden kannalta. Kokoontumispaikan, ajan, sosiaalisuuden, henkisen ilmapiirin sekä keskustelemisen tapa auttavat luomaan ja ylläpitämään dialogista tilaa, kun halutaan mahdollistaa keskustelua katsomusten äärellä.

Dialogiin tarvitaan sopivan paikka ja riittävästi aikaa

Ensimmäinen dialogisen tilan ulottuvuus liittyy konkreettiseen tilaan, johon dialogin osallistujat kokoontuvat (physical space). Jos osallistujat voivat nähdä ja kuulla toisensa, kokoontumistila mahdollistaa dialogisuutta enemmän kuin vaikkapa istuminen riveissä kasvot kohti valkokangasta. Fyysinen tila sellaisenaan ei takaa dialogin toteutumista, mutta se ei myöskään toisaalta estä sitä. Tilaisuuden ohjaaja voi silti vauhdittaa tai jarruttaa dialogia esimerkiksi sillä, millaisen kokoontumistilan hän valitsee ja miten hän sen järjestelee. (Arnkill, 2019.)

Toinen dialogisen tilan ulottuvuus on aika (space in time). Jotta kaikkien näkökulmia ehditään kuulla, dialogisen keskustelun keston on oltava riittävän pitkä – aikaa on siis varattava tarpeeksi. Dialogiin kuuluva hapuilevuus ja ajatusten kehkeytyminen vähitellen vaatii aikaa sekä sisäisessä että ulkoisessa dialogissa. Usein omat käsitykset jäsentyvät puhujalle itselleenkin samalla, kun niitä sanoittaa toisille. Dialogisen tilan ajalliseen ulottuvuuteen kuuluu myös se, että ohjaaja kiinnittää huomiota ajan jakautumiseen eri osallistujien välillä. Jokainen saa dialogin aikana tilaisuuksia kertoa omista ajatuksistaan suurin piirtein yhtä paljon kuin toiset osallistujat. (Arnkill, 2019.)

Yhteenkuuluvuus ja kunnioitus avartavat dialogista tilaa

Kolmas dialogisen tilan ulottuvuuksista on sosiaalisuus (social space). Yhdessäoloon vaikuttaa se, keitä kutsutaan mukaan dialogiin ja keitä sieltä ehkä tahattomastikin suljetaan ulos. Yhdessäolo on osallisuutta, jossa kaikilla tulisi olla mahdollisuus kokea turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Tilaisuuden ohjaaja voi auttaa osallistujia tutustumaan toisiinsa ja liittymään yhteiseen jakamiseen esimerkiksi pohtimalla yhdessä osallistujien kanssa tilanteen pelisääntöjä. (Arnkill, 2019.)

Neljäs dialogisen tilan ulottuvuus liittyy henkiseen ilmapiiriin (mental space). Dialogin lähtökohtana on ei-tietämisen tila, jossa kuunnellaan avoimesti ennemmin kuin pidetään kiinni aiemmista oletuksista (Anderson & Goolishian, 1992). Keskustelukumppanit ovat aina enemmän kuin itse voi ymmärtää. Toiseuden kunnioittaminen tarkoittaa luopumista muiden ihmisten luokittelusta ja leimaamisesta. Avoin ja hyvällä tavalla utelias tapa kuunnella avaa mahdollisuuden ymmärtää jotakin siitä ainutkertaisuudesta, jolla toinen ajattelee ja kokee maailmaa. (Arnkill, 2019.)

Vaikka toista ei voikaan täysin käsittää, hänen tunteisiinsa voi kuitenkin virittäytyä. Tilaisuuden ohjaajan kannattaakin sekä itse ilmaista empatiaa että rohkaista dialogin osallistujia etsimään ja osoittamaan empatiaa. Kunnioitus ja empatia ovat yhtä aikaa edellytyksiä dialogille ja samalla dialogisten kohtaamisten tuloksia. Tällä tavoin dialogia luodaan yhdessä osallistujien kanssa ja tilanteen dialogisuus ruokkii itse itseään. (Arnkill, 2019.)

Omien näkökulmien ilmaiseminen tekee tilaa dialogille

Viides dialogisen tilan ulottuvuus liittyy keskustelemisen tapaan (discursive space). Dialogin virtaamista kuvaa se, että kaikki ilmaisut ovat yhtä aikaa vastauksia johonkin aiemmin sanottuun ja toisaalta ne ovat uusia kutsuja vastaamaan (Bakhtin, 1986.) Dialogissa etsitäänkin yksimielisyyden sijaan monipuolisia näkökulmia. Jokaisen omat käsitykset ovat väistämättä tavalla tai toisella rajallisia. Vaikka jossain olisi ”se oikea” tapa ajatella, ihmiset voivat tarkastella sitä vain omista ainutkertaisista lähtökohdistaan. Kun toinen ei koskaan näe maailmaa samalla tavalla kuin minä, dialogisissa keskusteluissa on olennaista suosia avoimia ilmaisuja ja kutsua vastaamaan niihin. Jos tavoitteena on saada toiset ymmärtämään asiat juuri niin kuin itse ne näkee, dialoginen tila kaventuu. (Arnkill, 2019.)

Kysymykset kutsuvat dialogiin. Lisäksi dialogia avaa ja ylläpitää se, kun rohkaistaan osallistujia puhumaan minä-muodossa ja ilmaisemaan omia subjektiivisia näkökulmiaan siitä, mitä he ovat kokeneet ja mitä he ajattelevat. Olennaista on siis kertoa siitä, mitä jokin asia tarkoittaa itselle, ei siitä, miten asiasta yleisesti ajatellaan tai mitä joku asiantuntija väittää. Toisinaan selkeästi jaetut puhumisen ja kuuntelemisen vuorot avaavat dialogista tilaa entisestään. Yhteenkuuluvuus rakentuu ennemmin tunteista kuin siitä, että ollaan samaa mieltä. (Arnkill, 2019.)

Dialogisesta tilasta kannattaa huolehtia katsomusten äärellä

Dialogissa ihminen jäsentyy myös itselleen (Bahtin, 1991). Kun nuori sanoittaa omaan katsomukseensa liittyviä asioita toisille, samalla hän jäsentää omaa katsomustaan ja identiteettiään myös itselleen. Dialogisessa tilassa nuori voi kuulla toisten näkökulmia ja turvallisesti rakentaa omaa katsomustaan. Nuorilla on erilaisia katsomuksia ennen dialogeja ja niiden jälkeen. Dialogissa kenelläkään ei ole viimeistä sanaa (Bahtin, 1991).

Kun halutaan tarjota nuorille tukea oman katsomuksen rakentamiseen keskustelemalla toisten kanssa, kannattaa huolehtia dialogisen tilan eri ulottuvuuksista. Huomion kiinnittäminen kokoontumistilaan, ajankäyttöön, yhteenkuuluvuuteen, avoimeen ja empaattiseen ilmapiiriin sekä keskustelemisen tapaan lisäävät turvallisen ja arvostavan vuorovaikutuksen mahdollisuutta. Nämä dialogisen tilan ulottuvuudet ovat yhteydessä toisiinsa – esimerkiksi avoin ja empaattinen ilmapiiri helpottavat omien ajatusten ilmaisemista toisille osallistujille.

Vaikka keskustelun ohjaajana tekisi kaikkensa dialogisen tilan luomiseksi, useimmiten jokaisessa keskustelussa on jotakin sellaista, joka ei tue dialogisuutta. Dialogiselle tilalle on tyypillistä se, että se avautuu hetkittäin. (Arnkil & Seikkula, 2014.) Dialogisen tilan vaaliminen voi kuitenkin lisätä niitä hetkiä, joissa eri tavoin maailmaa katsovat ja tulkitsevat ihmiset kohtaavat toistensa kanssa. Näissä tilanteissa nuoret voivat saada tukea katsomustensa muodostumiselle.

Lähteet

Alhanen, K. (2016). Dialogi demokratiassa. Gaudeamus.

Anderson, H., & Goolishian, H. (1992). The Client is the Expert: A Not-Knowing Approach to Therapy. Teoksessa S. McNamee & K. Gergen (toim.). Therapy as social construction. (s. 25–39). Sage Publications.

Arnkil, T. (2019). Co-generating Dialogical Spaces: Challenges for Open and Anticipation Dialogues and Dialogical Practices in General. International Journal of Collaborative-Dialogic Practices, 9(1), 37–50. https://ijcp.files.wordpress.com/2019/12/ijcp-issue-9-p.-37-50-arnkil-co-generating-dialogical-spaces-english.pdf

Arnkil, T. E., & Seikkula, J. (2014). ”Nehän kuunteli meitä!”: Dialogeja monissa suhteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-402-1

Bahtin, M. (1991). Dostojevskin poetiikan ongelmia. Orient Express.

Bakhtin, M. (1986). Speech Genres and Other Late Essays. University of Texas Press Slavic Series, No. 8. University of Texas Press.

Isaacs, W. (2001). Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito: Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Kauppakaari.

Kiilakoski, T. (toim.). (2024). Katsomusaiheita. Nuorisobarometri 2024. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura ja opetus- ja kulttuuriministeriö. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/09/nuorisobarometri-2023_uusin.pdf

Nonaka, I., & Konno, N. (1998). The Concept of ”Ba”: Building a Foundation for Knowledge Creation. California Management Review, 40(3), 40–54. https://doi.org/10.2307/41165942

K. Ichijo, & I. Nonaka. (toim.). (2006). Knowledge Creation and Management: New Challenges for Managers. s. 13–31. Oxford University Press USA – OSO.

Salomäki, H., & Ketola, K., Komulainen, J., Salminen, V-M., & Sohlberg, J. (2024). Kirkko epävarmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020–2023. (Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 147). Kirkon tutkimus ja koulutus.

Valtion nuorisoneuvosto. (2024). Valtion nuorisoneuvoston politiikkasuositukset.  https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2024/05/politiikkasuositukset-2023-FI-accessible.pdf

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024101179973