Yhteiskunnalliset yritykset etsivät pysyvää paikkaa – kokonaisuuden koordinointi ratkaisevaa

Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskuksen ESR+-rahoitteinen valtakunnallinen koordinaatiohanke kokoaa yhteen yrityksiä, järjestöjä, oppilaitoksia ja viranomaisia tavoitteenaan vahvistaa yhteisötaloutta ja synnyttää uusia ratkaisuja työelämän ja hyvinvoinnin haasteisiin. Taustalla vaikuttaa myös Euroopan unionin yhteisötalouden toimintasuunnitelma, joka haastaa jäsenmaat vahvistamaan rakenteita kestävän ja osallistavan talouden tueksi.

Hajautunut kenttä

Yhteiskunnallisen yrittämisen kenttä on kuitenkin hajautunut ja edelleen kehittyvä. Monet toimijat tekevät ansiokasta työtä, mutta kokonaisuus jää helposti pirstaleiseksi. Kehittämisessä ratkaisevaa on, että yksittäiset hankkeet ja projektit eivät jää irrallisiksi kokeiluiksi, vaan tukevat toisiaan ja rakentavat pysyviä toimintamalleja. Koordinaatiosta on tullut avainkysymys: miten varmistetaan, että panostukset muuttuvat todellisiksi vaikutuksiksi?

Yhteiskunnallisen yrittäjyyden vahvistuminen ei tarkoita pelkästään uusien yritysten syntyä. Tarvitaan verkostoja ja ekosysteemejä, jotka yhdistävät osaamista ja resursseja. Tarvitaan rahoitusratkaisuja, jotka mahdollistavat kasvun ja pitkäjänteisen kehittämisen. Tarvitaan lainsäädäntöä ja poliittisia linjauksia, jotka tunnustavat alan erityisluonteen ja luovat sille tilaa kasvaa. Näiden rinnalla keskeistä on kyky synnyttää sosiaalisia innovaatioita – uusia tapoja vastata ongelmiin, joita perinteinen markkinatalous eikä julkinen sektori ratkaise.

Yhteiskunnalliset yritykset eivät kasva tyhjiössä, vaan kiinnittyvät paikallisiin verkostoihin ja olosuhteisiin.

Kehitykseen vaikuttavuuden mittareita

Mitä kehitystä siis pitäisi mitata? On selvää, ettei onnistumista voi arvioida pelkästään tapahtumien, koulutusten tai raporttien määrällä. Oleellista on seurata, lisääntyvätkö yhteiskunnalliset yritykset ja vahvistuvatko niiden liiketoimintaedellytykset. Kasvaako niiden liikevaihto ja näkyvyys? Löytävätkö ne rahoitusta ja pääsevätkö julkisiin hankintoihin? Syntyykö sosiaalisia innovaatioita ja juurtuvatko ne osaksi käytäntöjä? Entä miten vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien asema muuttuu – saavatko he aidosti uusia mahdollisuuksia työllistyä ja kehittää osaamistaan? Paraneeko heidän kokemansa elämäntilanne?

Alueellinen näkökulma on tässä työssä erityisen tärkeä. Yhteiskunnalliset yritykset eivät kasva tyhjiössä, vaan kiinnittyvät paikallisiin verkostoihin ja olosuhteisiin. Joillain alueilla kehitys voi olla nopeampaa, toisilla hitaampaa, ja näiden erojen ymmärtäminen tarjoaa arvokasta tietoa siitä, millaiset tekijät tukevat onnistumisia. On myös syytä kysyä, syntyykö alueiden välille yhteistyötä vai jäävätkö hyvät käytännöt paikallisiksi ilmiöiksi.

Yhteisvaikutuksia kohti

Koordinaatiohankkeen todellinen arvo mitataan siinä, pystyykö se synnyttämään yhteisvaikutuksia. Jos eri toimijat jatkavat siiloissaan, mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä. Mutta jos tieto liikkuu, verkostot vahvistuvat ja yhteistyö syvenee, voi syntyä laajempi ajattelutavan muutos, joka vie koko kenttää eteenpäin. Kyse ei ole vain hallinnosta tai raportoinnista, vaan vaikuttavuuden johtamisesta: siitä, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.

Suomi on nyt vaiheessa, jossa yhteiskunnallisten yritysten ekosysteemiä vasta rakennetaan ja pyritään vakiinnuttamaan. Panokset ovat suuret, sillä kyse on myös tulevaisuuden suunnasta. Jääkö kehitys yksittäisten kokeilujen varaan, vai pystytäänkö luomaan pysyviä rakenteita, jotka tekevät yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä aidosti tunnustetun osan taloutta ja työllisyyspolitiikkaa? Kokonaisuuden koordinaatio voi ratkaista sen, mihin suuntaan vaakakuppi kallistuu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963185