Eriarvoisuuden kaventamiseen tarvitaan monipuolista tietoa
Huono-osaisuuden ja eriarvoisuuden vähentämiseen tarvitaan monipuolista tietoa. Tilasto- ja kyselyaineistoilla sekä laadullisella kokemustiedolla on hyötynsä ja aukkopaikkansa. Vaikuttavassa hyvinvoinnin edistämistyössä on osattava hyödyntää erilaisia tietolähteitä.
Eriarvoistumiskehityksen katkaisu edellyttää monipuolista, eri tietolähteistä kerättyä tietoa. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen tähtäävän työn olisi hyvä kohdentua heikoimmassa asemassa oleviin väestöryhmiin, eikä niinkään heihin, jotka voivat jo entuudestaan hyvin. Tähän tarvitaan riittävää ja ajantasaista tietoa ihmisten hyvinvoinnista, huono-osaisuudesta sekä näihin vaikuttavista tekijöistä.
Monipuolista tietoa tarvitaan, jotta huono-osaisuutta vähentävä ja hyvinvointia edistävä työ kohdentuisi tehokkaasti ja olisi mahdollisimman vaikuttavaa. Samoin on osattava tulkita ja analysoida tietoa, sekä tunnistaa erilaisten tietolähteiden hyödyt ja aukkopaikat.
Tilastotietoa on paljon saatavilla
Hyvinvointiin kytkeytyvää tilastotietoa saa esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Sotkanetistä, Kelan Kelastosta sekä Tilastokeskuksen tietokannoista. Nämä tilastot ovat avoimesti saatavilla, kattavat koko maan, ja niitä on saatavilla useiden vuosien ajalta. Tällöin on mahdollista tarkastella esimerkiksi ajallisia kehityssuuntauksia.
Toisaalta näillä aineistoilla on aukkonsa. Esimerkiksi jos ihminen on pienituloinen muttei hae toimeentulotukea, niin hän ei näy toimeentulotukitilastoissa, joita monesti käytetään kuvastamaan ihmisten köyhyyttä. Samoin ihmisten omat kokemukset tilanteestaan tilasta jäävät julkisten rekisteri- ja tilastoaineistojen ulkopuolelle. Omat ongelmansa tulee siitä, että tilastot päivittyvät hitaasti. Vuonna 2025 monet kiinnostavat tilastot kertovat vuoden 2023 tilanteesta.
Kyselytutkimusten aukkopaikat
Ihmisten omista näkemyksistä ja kokemuksista voi saada tietoa kyselytutkimuksella, jonka lomakkeella voidaan kysyä heidän asioistaan. Yleensä kyselyillä pyritään saamaan kohderyhmästä edustava otos, jonka tulokset voidaan yleistää kohderyhmään, kuten työssäkäyviin keski-ikäisiin tai koko väestöön. Kyselyjen ongelma on heikot vastausprosentit, parhaassa tapauksessa joka kolmas vastaa saamaansa kyselyyn.
Heikkoja vastausprosentteja saadaan korjattua tilastollisin menetelmin painokertoimia hyödyntämällä. Suurempi ongelma on siinä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat harvoin vastaavat kyselyihin. Heillä ei välttämättä ole jaksamista vastata, tai kysely ei heitä tavoita koska heillä ei ole sähköpostia, osoitetta tai puhelinnumeroa, joista heidät voisi tavoittaa. Tämän takia väestötason kyselyt saattavat antaa liian positiivisen kuvan väestön hyvinvoinnista.
Heikoimmassa asemassa olevilta voidaan kyllä kerätä kyselynäyte jalkautumalla sinne, mistä heitä voi tavoittaa. Tiedon tarpeesta riippuen paikkoja voivat olla esimerkiksi ruoka-apupisteet, matalan kynnyksen kohtaamis- ja neuvontapaikat, asunnottomien palvelupisteet tai neulojenvaihtopisteet. Kyselynäytteen tuloksia ei voi yleistää koko kohderyhmään, mutta se antaa kuitenkin paremmin tietoa ryhmän tilanteesta väestötason kyselyihin verrattuna.
Laadullista kokemustietoa ei aina hyödynnetä
Pelkällä määrällisellä tilastotiedolla ei välttämättä pärjätä. Puhutaan niin sanotusta kokemustiedosta, eli ihmisten omista kokemuksista, joita tilastotieto tai kyselylomakkeiden kysymykset eivät aina paljasta. Tätä tietoa voidaan kerätä haastatteluin, pyytämällä ihmisiä kirjoittamaan näkemyksistään ja kokemuksistaan tai erilaisissa kuntalais- ja asiakasraadeissa.
Eri tiedonlähteiden mahdollisuudet ja aukot on hyvä tunnistaa ja tiedostaa, kun edistetään ihmisten hyvinvointia.
Laadullinen kokemustieto antaa syvällisempää ymmärrystä tilastojen taustalla olevien ilmiöiden syistä, sekä ihmisten omakohtaisista kokemuksista. Haastattelujen toteuttaminen voi kuitenkin olla vaivalloista, kokemuksistaan kirjoittavat usein he, jotka kokevat kirjoittamisen luontevana, ja erilaisiin raateihin osallistuu yleensä aktiivisimmat kansalaiset. Lisäksi laadullisin menetelmin kerättyä tietoa ei saateta pitää niin luotettavana kuin määrällistä tilastotietoa.
Tiedon tulkintaan tarvitaan osaamista ja yhteistyötä
Näiden eri tiedonlähteiden mahdollisuudet ja aukot on hyvä tunnistaa ja tiedostaa, kun edistetään ihmisten hyvinvointia. Parhaimmassa tapauksessa työskentelyssä pystytään yhdistämään eri tietolähteitä sekä määrällistä ja laadullista tietoa. Tutkimusmaailmassakin tiedostetaan, että eri tietolähteet voivat täydentää toisiaan, ja niiden hyödyntäminen parantaa tulosten luotettavuutta.
Tiedon lisäksi tarvitaan myös riittäviä resursseja tiedon hallintaan ja analysointiin. Monipuolisellakaan tiedolla ei tee mitään, jos se ei ole huolellisesti analysoitua raportointia ja tiedon hyödyntämistä varten. Tietojen analysoinnissa ja hyödyntämisessä olisi tärkeää tehdä yhteistyötä eri tahojen kesken. Esimerkiksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tärkeitä toimijoita ovat sosiaali- ja terveyspalvelut, sivistyspalvelut, työllisyyspalvelut ja kolmannen sektorin toimijat.
Diakin kehitystyön tulokset toimintaa helpottamassa
Diakonia-ammattikorkeakoulussa on pyritty helpottamaan hyvinvoinnin edistämistä kehittämällä erilaisia työkaluja tiedonkeruuseen ja hyödyntämiseen. Huono-osaisuus Suomessa -karttapalvelu kokoaa yhteen huono-osaisuutta kuvastavia tilastotietoja pyrkien helpottamaan niiden analysointia ja tulkitsemista. Diakissa kehitetyllä ZekkiPro-työkalulla taas voidaan kerätä tietoa palvelujen käyttäjiltä tai alueen asukkailta.
Mikään toimija ei pysty yksin katkaisemaan eriarvoisuuskehitystä. Siihen tarvitaan eri ammattilaisten asiantuntemuksen yhdistelyä, hallinto- ja organisaatiorajat ylittävää yhteistyötä sekä eri sidosryhmien ja asianosaisten osallistamista. Tähän kaikkeen tarvitaan monipuolista tietoa ongelmien laajuudesta ja syistä, ja tätä tiedon hyödyntämistä myös Diak on edistämässä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494471