Yhteiskirjoittamisen taito opitaan yhdessä

Yhteiskirjoittamisen ihanne ja osittain myös lähtökohta on se, että jäsentensä vahvuudet tunnistanut ryhmä perehtyy tietyn aiheen aineistoon, pohtii aihetta ja kirjoittaa ajattelunsa lopputuloksen ylös. Yhdessä kirjoitettaessa jaetaan tietoa ja opitaan toisilta. Opintojen aikainen yhteiskirjoittaminen vie kohti työelämätaitoja: myös työelämässä tuotettavat tekstit, kirjaukset ja raportoinnit sisältävät yhteiskirjoittamista.

Luova oppimisen prosessi

Yhteiskirjoittaminen on luova prosessi, joka vaatii aikaa. Parhaimmillaan yhteinen tekeminen opettaa opiskelijoita argumentoimaan ja haastamaan omaa ajatteluaan sekä lisää yhteistyötaitoja ja kykyä kompromisseihin. Asiantuntijuus kehittyy. Osaaminen vahvistuu. Äly haastetaan muiden samaan asiaan paneutuvien kanssa yhteistyöllä ja keskusteluilla. Vähintäänkin asiantuntijuus kehittyy pieneltä alalta: siltä, jonka on itse kirjoittanut, jos työ on jaettu osiin niin, että ryhmän jäsenet tuottavat jokainen pienen osuuden yhteiseen tekstiin.

Ongelmallista on, jos yhteiskirjoittamisen käytännöt ymmärretään eri tavoilla. Opettajat voivat antaa tehtävän ajatellen käsi kädessä -kirjoittamista, sellaista yhteiskirjoittamisen muotoa, jossa kaikki ajattelun ja kirjoittamisen vaiheet tehdään yhdessä ja josta kaikki saavat ansaitusti saman arvosanan, mutta opiskelijat toteuttavatkin tehtävän sulauttamalla yhteen usean kirjoittajan erilliset tekstit. Edes viimeistelyä ei välttämättä tehdä yhdessä, jolloin lopputuloksena voi olla epätasainen, irrallisista tekstinpätkistä yhteen liitetty, kielellisestikin hiomaton joukko. Silloin se, että kaikki ryhmän jäsenet saavat tehtävästä saman arvosanan antamastaan panoksesta huolimatta, voi tuntua epäreilulta.

Parhaimmillaan yhteinen tekeminen opettaa opiskelijoita argumentoimaan ja haastamaan omaa ajatteluaan sekä lisää yhteistyötaitoja ja kykyä kompromisseihin.

Tottumattomuus kompastuttaa

Joskus opiskelijat pitävät yhteiskirjoittamisella tuotettuja oppimistehtäviä pelkkinä aikaa säästävinä ryhmätöinä, joissa kaikkeen annetusta aihepiiristä ei tarvitse perehtyä, koska joku toinen ryhmästä tekee sen. Tällaisessa ajattelutavassa toisten tiedot eivät välity ja ryhmän muiden jäsenten läsnäolo muuttuu oman osaamisen todentamista hidastavaksi tekijäksi. Myös erilaiset tavoitteet lopputuloksen ja arvosanan suhteen voivat hankaloittaa yhteistyötä. Toisinaan opettajia pyydetään apuun selvittelemään ryhmän sisäisiä ristiriitatilanteita.

Yhteiskirjoittamiseen tottumattomuus ei ole opiskelijoiden vika. Yleissivistävässä koulutuksessa huomio on yksinkirjoittamisessa ja yksilön kirjoitustaidon kehittämisessä. Korkeakoulussa opiskelijoiden odotetaan kuitenkin yhtäkkiä osaavan yhteiskirjoittamisen periaatteet. Ilman ohjausta ja opettamista se tuskin on mahdollista, vaan lopputuloksena on haluttomasti yhteen kasattu, monen kirjoittajan pirstaleinen tuotos, josta sidoksellisuus puuttuu.

Opetuksen merkitys

Yhteiskirjoittaminen ei ole sattumalta valittu oppimistehtävien kirjoittamisen muoto, vaan sen tehtävänä on vahvistaa opiskelijoiden ammatillisia viestintävalmiuksia, vaikka opiskelijat eivät alkuvaiheessa sitä tiedostaisikaan. Yhteiskirjoittamisen taidon voi oppia samalla tavalla kuin minkä tahansa muunkin taidon. Ensin on tiedettävä teoria, ja sen jälkeen tekemistä on harjoiteltava käytännössä. Palautteen myötä taidot kehittyvät ja vahvistuvat.

Diakissa suomen kielen ja viestinnän opettajat opastavat yhteiskirjoittamiseen jo opintojen alkuvaiheessa ja ammattialojen opettajat perustelevat opiskelijoille annettujen tehtävämuotojen valintaa. Opiskelijat tekevät tiimisopimuksen yhteiskirjoittamista vaativan tehtävän alussa. Opettajien oma asenne, suhtautuminen yhteistyössä tuotettaviin oppimistehtäviin ja tehtävänantojen muotoilu ovat tärkeitä tekijöitä opiskelijoille oikeanlaisen asennoitumisen pohjaksi.

Ohjaamalla onnistutaan

Työelämässä tekstejä voi joutua tuottamaan kenen tahansa kanssa. Opinnoissa olisi toisaalta hyvä, jos ryhmä olisi sellainen, jossa tavoitteet, kyvyt ja yhteistyö sujuvat ja osuvat yksiin, ja toisaalta erilaisten kirjoitustapojen kanssa työskentelyyn tulisi tottua. On tärkeää, että opettajat kuuntelevat tarkasti, mitä opiskelijat kertovat ryhmän työskentelystä. Muuten voi käydä niin, että oppimistehtävästä pääsee muiden mukana läpi joku, joka ei ole ymmärtänyt yhteiskirjoittamisen perusideaa. Jos tekemättömyyteen ei puututa, yhteiskirjoittamiseen täydellä panoksella osallistuneiden asenteet voivat muuttua kaikenlaista yhteiskirjoittamista kohtaan kielteisiksi.

Jos yhdessä kirjoitettaviin oppimistehtäviin suhtaudutaan ryhmätöinä, joiden tarkoituksena on vain kaikkien – niin opiskelijoiden kuin tehtäviä arvioivien opettajienkin – ajan säästäminen, yhteiskirjoittamisen ajatus ei toteudu. Yhteiskirjoittamisen merkittävät tavoitteet, yhdessä oppiminen ja yhdessä ajatteleminen, jäävät tällöin toteutumatta.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494480