Diskurssia kehystelemässä
Normaalitilanteessa ihminen pystyy vaivatta hahmottamaan tilanteet, joissa on. On selvää, miten esimerkiksi seuraavat tilanteet etenevät: kahvitauko, lounaan jonottaminen ruokalassa ja tiimikokous. Tilanteet toki edellyttävät keskittymistä vaihtelevassa määrin, mutta harvoin täytyy pohtia, mikä tilanteen tai tilaisuuden tarkoitus oikeastaan on.
Työpaikan kehitys- tai hyvinvointikeskustelu sujuu yleensä melko kaavamaisesti: ellei työntekijä ole tehnyt työssään karkeita virheitä (tai hankkinut edellisenä päivänä työnantajalleen miljoona euroa ulkopuolista rahoitusta), keskustelu soljuu (lähes unettavan) rutiininomaisesti. Tilanteella on oma kehyksensä.
Kehystämisteoria
Kehystämisteoria (framing theory) pyrkii selittämään, miten ihmiset tulkitsevat ja jäsentävät sosiaalista todellisuutta (Goffman, 1974). Kehys kuvaa, miten tapahtuma tai tilanne oletusarvoisesti tulkitaan ja jäsennetään. Kehys antaa tilanteelle merkityksen ja toimii eräänlaisena tulkintasuodattimena. Oiva esimerkki kehyksen merkityksestä on tilanne, jossa kaksi ihmistä juoksee kadulla: ilman kehystä on vaikeaa, ellei mahdotonta, sanoa, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Mahdollisia tulkintoja ovat ainakin kilpailu, leikki, mielenosoitus, haaste, rikos, päihtymyksen aiheuttama käytös ja kepponen.
Kehystäminen antaa tapahtumaan osallistuvalle mielenrauhaa: ei ole tarpeen joka kerta jännittää, millainen tapahtuman kulku tulee tällä kertaa olemaan. Luennolla luennoitsija luennoi ja opiskelijat kuuntelevat (tai selaavat puhelimiaan). Tentissä kirjoitetaan vastauksia ja paikalta pääsee pois jo puolessa tunnissa. Poliisiautossa kysellään muutama perusasia ja kirjoitetaan ylinopeussakko. Normaalisti kukaan ei puhkea esimerkiksi laulamaan tai ryhdy lausumaan runoja edellä mainituissa tilanteissa.
Kehys kuvaa, miten tapahtuma tai tilanne oletusarvoisesti tulkitaan ja jäsennetään.
Kehys romukoppaan
Asiat muuttuvat kiinnostavaksi silloin kun kehys ei toimikaan: miten tilanne tulisikaan silloin tulkita? Komediaelokuvissa kehyksen murtuminen on tavallisimpia tapoja luoda farssinomainen tilanne. Elokuvassa The Naked Gun (2025, ohjannut Akiva Schaffer) rikoksesta epäillyn kuulustelu muuttuu yhteiseksi kauhisteluksi etsivän ruokailutottumuksista.
Carl Bildtin, Ruotsin entisen pääministerin, ”revolverihaastattelun” kehys murtui äkillisesti, kun haastattelija nöyryytettiin. Haastattelijan ammattitaito kyseenalaistettiin elegantisti mutta tyrmäävästi. Kehyksen murtaminen sai suorastaan aforistisen kuvauksen:
Att sätta dit Carl Bildt är inget för nybörjare.
Lienee joskus tapahtunut työhaastattelussakin, että kehys (haastattelijat asettavat tiukkoja kysymyksiä ja arvioivat hakijaa) murtuu: hakija haastaakin haastattelijoiden pätevyyden ja kääntää roolit toisin päin. Tapahtuma lienee toki harvinainen monestakin syystä. Haastateltava on kuitenkin saattanut joskus todeta:
Att sätta dit doktor Tourualalainen är inget för en stissig och oförberedd rekryteringskonsulent.
Taitava asianajaja osaa puolustuspuheenvuorossaan kyseenalaistaa syyttäjän pätevyyden, mutta kehyksen rikkomisesta ei ole kysymys: asianajajan odotettuun rooliin kuuluu juuri tällainen toiminta.
Kehyksen rikkominen on kiehtova vuorovaikutustilanne. Voisi jopa sanoa, että siinä keskustelun osallistujat joutuvat kommunikoimaan aidoimmillaan, kun annetut roolit eivät enää päde.
Lähteet
Goffman, E. 1974. Frame Analysis: An Essay on the Organization of Experience. New York: Harper & Row.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494487