Tekoäly väitöskirjan kieliasun tarkastajana
Korkeakouluissa tuskaillaan tekoälyn luvatonta käyttöä opinnäytetöiden laatimisessa. Käytännön opetustyössä voi havaita, että asiaton tekoälyn käyttö on saavuttanut epidemianluonteiset mittasuhteet. Entäpä voiko opettaja käyttää tekoälyä opinnäytetyön, kuten esimerkiksi väitöskirjan, kieliasun tarkastamiseen?
Tekoälyn käyttö oppilaitoksissa on tosiasia, josta ei ole paluuta tekoälyttömään tilanteeseen. Kymmenen vuoden päästä nykyistä tekoälyn aiheuttamaa paheksuntaa luultavasti ihmetellään: kun autot ajavat itse ja 3D-tulostimet tuottavat arjessa tarvittavat esineet, tekoäly oppimisympäristöissä on luonnollinen asia. Lopullinen vastuu oppijalta – tai autoilijalta – ei kuitenkaan tule häviämään. Nyt vaihdetaan näkökulmaa ja laitetaan tekoäly arvioimaan oppijan korkeinta opinnäytettä.
Väitöskirja arvioitavana
Tutkittavaksi otettiin vuonna 2024 valmistunut väitöskirja suomalaisesta keskikokoisesta yliopistosta. Syy valita juuri tämä opinnäyte on, että tämän jutun kirjoittaja on vuosien varrella seurannut väittelijän akateemisen tekstin tuottamista. Kirjoittaja ei ole väitöskirjan substanssin asiantuntija mutta pätevä arvioimaan työn englanninkielisen osuuden laatua. Käytetty tekoälysovellus oli Microsoft Copilot (käytetty 18.9.2025).
Tekoälyn käyttö oppilaitoksissa on tosiasia, josta ei ole paluuta tekoälyttömään tilanteeseen.
Väitöskirjan kieli
Ensimmäinen kysymys tekoälylle oli:
Arvioi väitöskirjan kieltä.
Copilot antoi esimerkiksi seuraavanlaisia arvioita:
Teksti on kirjoitettu englanniksi, mutta kieli on kömpelöä ja vaatii hiomista.
Tekstissä on toistoa ja epätarkkuutta.
Käsitteitä esitetään ilman selkeää määrittelyä.
Seuraavaksi pyydettiin kokonaisvaltaista arviota kielestä:
Teksti vaikuttaa enemmän luonnokselta tai tiivistelmältä kuin valmiilta tutkimukselta.
Selkeä rakenne puuttuu.
Teksti tulisi tiivistää tai jäsentää uudelleen.
Tekoälyn yhteenveto
Copilot antoi yhteenvedon tekstistä:
Teksti sisältää väitöskirjatason aineksia. Kuitenkin kieliasu, teoreettinen syvyys ja metodologinen tarkkuus kaipaavat vielä kehittämistä, jotta teksti täyttäisi väitöskirjatasolle asetetut vaatimukset.
Mielenkiintoista on, että Copilot otti omaehtoisesti kantaa myös tekstin sisältöön. Yllättävää se ei ole – sisältöä ja kieltä ei voi erottaa toisistaan.
Päätelmiä
Ihmisarvioija päätyi täsmälleen samaan arvioon kuin tekoäly: väitöskirja ei kieliasunsa osalta pitäisi olla hyväksyttävissä väitöskirjaksi. Tai ei ainakaan entisaikaan olisi ollut; kirjoittaja ei tunne nykyisiä vaatimuksia.
Toinen mielipide tekstistä pyydettiin ChatGPT-tekoälyltä. Vastaus oli odotetun kaltainen:
Nykyinen teksti on hyvä pohja, mutta kielen osalta väitöskirjatasolla vaaditaan akateemisesti hiottu englanti ja täsmälliset sanavalinnat ja käsitteenmäärittelyt.
Mitä tekoälyn arviosta voisi päätellä? Ainakin sen, että substanssin ollessa väitöskirjassa riittävän hyvä, kieliasulla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Toinen tulkinta voisi olla, että yliopistoissa, samoin kuin vaikkapa lukioissa, on laadun osalta käynnissä vahva eriytyminen.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494505