Opiskelijoiden tekoälyn käyttö – Diakin tutkimus paljastaa pedagogisen potentiaalin

Tulosten perusteella tekoälyn käyttö opintojen tukena kiinnostaa monia, mutta se ei vielä näyttäydy opiskelijoiden arjessa päivittäisenä työkaluna. Kun opiskelijoilta kysyttiin, kuinka usein he olivat kuluvan lukuvuoden aikana hyödyntäneet generatiivisia tekoälysovelluksia opintoihin liittyvien tehtävien tekemisessä, vain 1–2 prosenttia ilmoitti käyttävänsä niitä päivittäin ja saman verran muutaman kerran viikossa. Selvää kiinnostusta tekoälyn hyödyntämiseen kertoi omaavansa kuitenkin 68 prosenttia vastaajista, mikä viittaa siihen, että teknologia koetaan lupaavana ja sen käyttöä kokeillaan erilaisten tehtävien tekemisen yhteydessä.

Tämä tukee aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan tekoälyn hyödyntäminen on monille tuttua (esim. Freeman, 2025; Ka & Hu, 2023), mutta vaikka opiskelijat tunnistavat tekoälyn potentiaalin oppimisen tukijana, sen käyttö ei ole vielä vakiintunut osaksi arjen oppimisrutiineja (esim. Kukkonen ym., 2025). Diakin kyselyn vastaajina olivat 1–4. vuoden opiskelijat, joista tähän kyselyyn osallistuneista 67 prosenttia on tekoälyn käytön tai kokeilun kokemusta. Iällä tai opintovuosilla ei havaittu olevan mitään yhteyttä tekoälyn käytön yleisyyteen.

Monipuolisia käyttötapoja – enemmän kuin vain tekstintuotantoa

Niistä vastaajista (n=155), jotka raportoivat käyttäneensä tekoälyä lähes 70 prosenttia kuvaili käyttötapoja monipuolisesti. Avointen vastausten perusteella käyttötavat voidaan jakaa selkeisiin kategorioihin. Selvästi yleisemmin nostettiin esille käyttötapoja, joilla halutaan edistää omaa oppimista. Tämän lisäksi tekoälyn käyttö näyttäytyi inspiraation lähteenä, kielenhuoltajana ja tiedon haun apuna mahdollistaen vastausten suoran kopioimisen lisäksi myös oman ajattelun ja ymmärryksen syventämisen.

Kuvio 1. Tekoälyn käyttötavat opiskelijoiden avoimien vastausten perusteella

Oppimisen ja ajattelun tukeminen

Tekoälyn kerrottiin tukevan käsitteiden ja termien selkeyttämistä ja auttavan jäsentämään rönsyileviä ajatuksia ja avaamaan vaikeita termejä (esim. ”akrasia”). Lisäksi opiskelijat kokivat hyödylliseksi, että tekoäly voi pilkkoa monimutkaisia tehtäviä pienempiin osiin, mikä helpottaa niiden lähestymistä. Tekoäly toimi myös sparrauskumppanina, kun omaa työtä arvioitiin kriittisesti. Sen käyttö ymmärtämisen apuna oli yleistä: opiskelijat hyödynsivät sitä epäselvien tehtävänantojen tulkinnassa ja apukysymysten laatimisessa. Eräs opiskelija esitti huolensa siitä, ettei ole kertonut tekoälyn käytöstä, ”koska ei ole varma kuinka sen työhöni ilmaisisin ja koska käytän vain selventämään, että olen ymmärtänyt tehtävän annon.” Myös pitkien tekstien tiivistäminen ja muistiinpanojen tekeminen, erityisesti lukivaikeuden vuoksi, nousivat esille.

Selvästi yleisemmin nostettiin esille käyttötapoja, joilla halutaan edistää omaa oppimista.

Kirjoittamisen, kääntämisen ja kielitaidon kehittäminen

Kielenhuollon apuna tekoäly oli jonkin verran käytössä. Oikeakielisyyden tarkistus, parafrasointi ja synonyymien etsiminen mainittiin yleisimpinä käyttötapoina. Tekoälyä hyödynnettiin myös tekstien muokkaamiseen selkokielisemmiksi. Monikielisyyden näkökulmasta opiskelijat käyttivät tekoälyä kääntämiseen, erityisesti sananlaskujen ja slangin kohdalla. Lisäksi sen avulla kerättiin sanalistoja ja tuettiin tiedonhakua englanninkielisillä luennoilla.

Yhteistyö ja henkilökohtainen tuki

Tekoälyä hyödynnettiin myös ryhmätöiden tukena, esimerkiksi yhteisten pohdintojen kokoamisessa ja ideoinnin välineenä. Joissain vastauksissa tekoäly sai yllättävänkin roolin emotionaalisena tukena: eräs opiskelija kuvasi sen toimivan keskustelukumppanina yksinäisyyden hetkissä ja lohdun lähteenä silloin, kun ihmiset koettiin etäisiksi tai jopa julmiksi. Samalla aineistossa nousi esiin myös tekoälyn käytön haasteita ryhmätyöskentelyssä. Yksi opiskelija kertoi esimerkiksi tilanteesta, jossa ryhmän jäsen toi tehtävään suoraan tekoälyn tuottaman yksioikoisen vastauksen. Tämä aiheutti ristiriitoja, sillä muut ryhmäläiset halusivat syventyä tehtävään omalla ajattelullaan ja pohtia vastausta yhdessä.

Luova työ ja käytännön sovellukset

Vastauksissa tekoäly näyttäytyi usein inspiraation lähteenä, esimerkiksi tilanteissa, joissa opiskelijalle ei tullut omia ideoita mieleen. Sen avulla tuotettiin uusia näkökulmia ja kehiteltiin luovia ratkaisuja. Tekoälyä käytettiin myös graafiseen suunnitteluun, kuten värimaailmojen ja visuaalisten elementtien ideointiin. Lisäksi se tarjosi konkreettista tukea työelämätaitoihin, esimerkiksi Excelin käytön ymmärtämiseen, työnhakuun ja harjoitustuntien laskemiseen.

Tiedonhaku ja lähteiden hallinta

Tekoälyä käytettiin joissakin tapauksissa hakukoneen kaltaisesti lähteiden etsimiseen ja viitteiden tarkistamiseen, joskin tämä käyttötapa ei ollut yhtä laajaa kuin esimerkiksi tekstin tuottamiseen liittyvä tuki. Lisäksi osa opiskelijoista kertoi, että tekoäly auttoi löytämään oikeita avainsanoja, mikä puolestaan helpotti varsinaista tiedonhakua tieteellisistä tietokannoista tai muista luotettavista lähteistä.

Samanaikaisesti moni opiskelija suhtautui kriittisesti tekoälyn antamien lähdeviitteiden luotettavuuteen. Avoimissa vastauksissa ilmeni kuvauksia tilanteista, joissa tekoäly oli tarjonnut olemattomia tai virheellisiä lähteitä, mikä lisäsi epävarmuutta sen käytössä. Pienelle osalle tällä ei ollut merkitystä, sillä kaksi prosenttia tekoälyä hyödyntäneistä ilmoitti luottavansa siihen, että tekoälyn tuottamalla sisällöllä voi saada hyviä arvosanoja lähes sellaisenaan. Tämä heijastaa laajemminkin opiskelijoiden kokemaa tarvetta kehittää kriittistä lukutaitoa ja arviointikykyä tekoälyn tuottaman tiedon suhteen.

Pedagoginen potentiaali edellyttää vaivannäköä

Diakin tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten havaintoja: generatiivinen tekoälyn todellinen pedagoginen arvo piilee sen monipuolisuudessa oppimisen prosessin tukijana ja mahdollistajana (esim. Slimi ym., 2025; Merino-Campos, 2024; Nikolopoulou, 2024) vaikka epäilijöitä ja välttelijöitäkin löytyy opiskelijoiden joukosta (ks. Kukkonen ym., 2025). Tulosten mukaan generatiivista tekoälyä käyttävät opiskelijat tunnistivat sen potentiaalin tarjota personoitua oppimisen tukea, apua kirjoittamiseen ja ideointiin sekä tukea erilaisten tehtävien tekemiseen.

Tekoäly ei kuitenkaan ole oppimisen oikopolku, vaan sen hyödyntäminen edellyttää opiskelijalta kriittistä ajattelua, vaivannäköä ja kykyä jäsentää omia ajatuksiaan. Nämä teemat nousivat esille erityisesti niiden vastaajien keskuudessa, jotka ilmoittivat, etteivät ole vielä hyödyntäneet tekoälyä. Heidän vastauksissaan esiintyi paljon pohdintaa ja osittain myös huolta oman ”ajattelun laiskistumisesta”.  Toisaalta tekoälyä hyödyntäneiden opiskelijoiden näkemykset vaihtelivat: 11 prosenttia oli sitä mieltä, että he oppivat enemmän käyttäessään tekoälysovelluksia kuin ilman niitä, kun taas lähes puolet (45 %) koki oppimisensa edistyneen jonkin verran. Tämä osoittaa, että tekoälyn rooli oppimisessa näyttäytyy opiskelijoille hyvin erilaisena ja herättää monenlaisia toiveita ja epäilyksiä.

Tekoäly ei kuitenkaan ole oppimisen oikopolku, vaan sen hyödyntäminen edellyttää opiskelijalta kriittistä ajattelua, vaivannäköä ja kykyä jäsentää omia ajatuksiaan.

Ammattikorkeakoulujen Falcony-ilmoitusten perusteella on myös selvää, että kaikki opiskelijat eivät ole valmiit näkemään vaivaa oman ymmärryksen varmistamiseen. Kyselyaineistossa vain kahdeksan prosenttia tekoälyä hyödyntäneistä opiskelijoista kertoi, että sisällön oikeellisuuden varmistaminen vie heiltä paljon aikaa, ja 22 prosenttia arvioi sen vievän melko paljon aikaa. Tämä tarkoittaa, että huomattava enemmistö opiskelijoista kokee tarkistamisen vievän vain vähän tai ei juuri lainkaan aikaa.

Tulkinnan tasolla tämä voi kertoa kahdesta eri ilmiöstä. Yhtäältä osa opiskelijoista luottaa tekoälyyn liiankin varauksetta, eikä käytä tarpeeksi aikaa sen tuottamien vastausten arvioimiseen kriittisesti. Toisaalta on myös mahdollista, että jotkut opiskelijat osaavat hyödyntää tekoälyä niin rajatusti ja tarkoituksenmukaisesti, että sisällön oikeellisuuden tarkistaminen ei näiden tehtävien kohdalla koidu kovin raskaaksi. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta tämä kuitenkin nostaa esiin tarpeen vahvistaa opiskelijoiden kriittistä lukutaitoa ja arviointikykyä, jotta tekoäly ei vie huomiota pois omasta oppimisprosessista vaan tukee sitä vastuullisella tavalla.

Pedagogiselle ohjaukselle tarvetta

Tekoäly tarjoaa monia mahdollisuuksia korkeakouluopetuksessa, mutta sen käyttöönotto vaatii huolellista suunnittelua ja ohjausta. Tämän kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa pedagogisen suunnittelun pohjaksi. Vaikka osa Diakin opiskelijoista hyödyntää tekoälyä jo monipuolisesti, eri käyttötapojen matalat luvut kertovat, että potentiaali ei ole vielä täysin realisoitunut. Tämä voi merkitä sitä, että tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia ei hyödynnetä laajasti, tai sitä, että opiskelijat, jotka yhdistävät tekoälyn käyttöön ajatuksen ”helpolla pääsemisestä”, eivät ole osallistuneet kyselyyn tai eivät ole halunneet avata näkemyksiään tarkemmin.

Tulokset, joiden mukaan käytännön kosketusta saaneet opiskelijat näkevät tekoälyn useammin oppimista tukevana välineenä on mielenkiintoinen mutta vaatii lisätutkimusta erilaisten oppimistilanteiden osalta. On oletettavaa, että opiskelijoiden käsitykset tekoälystä eivät ole pysyviä, vaan niitä voidaan muovata sekä omien kokemusten että ohjauksen kautta. Tämä korostaa sitä, ettei tekoälyn hyödyntämistä opiskelussa olisi hyvä jättää yksin opiskelijoiden oman kokeilun varaan.

Korkeakouluilla on tai tulisi olla keskeinen vastuu luoda turvallinen, ohjattu ja pedagogisesti perusteltu ympäristö, jossa opiskelijat voivat kokeilla tekoälyä, oppia sen mahdollisuuksista ja ymmärtää myös sen rajoituksia. Jotta tähän päästään, tarvitaan pedagogista ohjausta, selkeämpää ohjeistusta sekä ammattikorkeakoulun tukea hyödyntää tekoälyä aidosti oppimisen tukena

Taulukko 1. Tulosten yhteenvetoa.

Koska asenteet muotoutuvat käytännön kautta, opiskelijoille tulisi tarjota mahdollisuuksia harjoitella tekoälyn käyttöä osana opintoja. Voisi olettaa, että käytännön kokeilujen ja esimerkkien lisääminen auttaa opiskelijoita muodostamaan perustellumpia käsityksiä tekoälyn todellisista mahdollisuuksista ja rajoista oppimisen tukena. Samalla ne voivat vähentää tekoälyyn liittyviä epäluuloja. Konkreettiset esimerkit siitä, miten tekoäly voi toimia ajattelun sparraajana, näkökulmien avaajana ja tiedon jäsentäjänä, voisivat madaltaa kynnystä hyödyntää sitä vastuullisesti ja oppimista tukevalla tavalla.

Tulokset, jotka nostavat esiin sen, että opiskelijajoukossa on paljon niitä, jotka haluavat kehittää osaamistaan nimenomaan omien ponnistelujensa kautta on ammattikorkeakoulun näkökulmasta myönteinen. Näille opiskelijoille keskeiseksi haasteeksi nousee tasapainon löytäminen tekoälyn hyödyntämisen ja oman ajattelun kehittämisen välillä. Tämä muistuttaa siitä, että opiskelijoiden erilaiset tarpeet, motivaatiot ja näkemykset on otettava huomioon, kun ammattikorkeakouluissa rakennetaan linjauksia tekoälyn vastuullisesta käytöstä.

Lähteet

Freeman, J. (2025). Student Generative AI Survey 2025. Higher Education Policy Institute, HEPI Policy Note 61. https://www.hepi.ac.uk/reports/student-generative-ai-survey-2025/

Ka Yuk Chan, C., & Hu, W. (2023). Students’ voices on generative AI: perceptions, benefits, and challenges in higher education. International Journal of Educational Technology in Higher Education. https://doi.org/10.1186/s41239-023-00411-8

Kukkonen, K., Salmento, H., & Murtonen, M. (2025). Opiskelijoiden kokemuksia generatiivisen tekoälyn hyödyllisyydestä ja luotettavuudesta tutkimustaitojen oppimisessa. Yliopistopedagogiikka-lehti, 32(1).

Merino-Campos, C. (2024). The impact of artificial intelligence on personalized learning in Higher Education: A Systematic Review. Trends in Higher Education, 4(17). https:// doi.org/10.3390/higheredu4020017

Nikolopoulou, K. (2024). Generative artificial intelligence in Higher Education: Exploring ways of harnessing pedagogical practices with the assistance of ChatGPT. International Journal of Changes in Education, 1(2), 103–111.  https://doi.org/10.47852/bonviewIJCE42022489

Slimi, Z., Benayoune, A., & Alemu, A. E. (2025). Students’ perceptions of artificial intelligence integration in higher education. European Journal of Educational Research, 14(2), 471–484. https://doi.org/10.12973/eu-jer.14.2.471

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025090494516