”Rohkaisen puhumaan katsomuksista”

Hyvän puolesta ratkaisukeskeisesti, tutkimuksen ja innovaatioiden keinoin. Näin tutkimus- ja kehittämispäällikkö Heidi Zitting kiteyttää Diakin tutkimus- ja kehittämistoiminnan ytimen. Hän johtaa talon tutkimus- ja kehittämisohjelmaa, joka keskittyy diakonian ja moninaisuuden teemoihin.

– Diakin strateginen vaikuttavuustavoite on katkaista eriarvoistumiskehitys, ja tähän meidän ohjelmamme työ osuu.

Moninaisuustutkimuksen kautta haetaan keinoja esimerkiksi siihen, miten vähemmistöjen osallisuutta yhteiskunnassa voitaisiin parantaa ja miten sellaisten ryhmien, jotka ovat tällä hetkellä aliedustettuina työelämässä, polkuja koulutuksessa ja työelämässä voitaisiin tukea. Uudessa hankkeessa vahvistetaan esimerkiksi romaninaisten työllistymistä.

Zitting sanoo olevansa ratkaisukeskeinen ihminen. Siksi hänelle on tärkeää, että Diakissa maailmanparannusta tehdään ratkaisukeskeisesti ja tietoon perustuen.

Kaikki Diakin tutkimus tehdään yhteistyössä työelämän kanssa. Ratkaisukeskeisyyttä on myös se, ettei unohdeta realismia.

– Tällä hetkellä on realistista ajatella esimerkiksi niin, etteivät sotesektorin pelimerkit lisäänny tai ettei kirkon varallisuus kasva. Siksi nyt pitääkin esittää kysymys: millä tavalla sosiaalityö tai diakoniatyö voidaan tehdä vielä vaikuttavammin ja paremmin? Ja tähän tarvitaan tutkimustietoa, Zitting muistuttaa.

Tehdään hyvää

Heidi Zitting on toiminut työurallaan muun muassa kansainvälisen työn pappina Tapiolan seurakunnassa ja Aalto-yliopiston pappina. Hän on tutkinut myös ekumeniikkaa yliopistolla. Diakissa hän aloitti vuonna 2022 ja ehti toimia muutaman vuoden verran kirkonalan lehtorina, ennen kuin aloitti nykyisessä työssään.

– Minua motivoi hyvän tekeminen, Zitting sanoo.

Saman motivoitumisen hän on tunnistanut myös tiiminsä jäsenissä. Zittingillä on 20 hengen tiimi. Tällä hetkellä tässä tiimissä pyörii 27 hanketta.

– Olen huomannut, että kun tehdään hyvää, se sähköistää ihmiset. Saan vetää tosi motivoitunutta tiimiä.

Zittingille Diakin tutkimuksen yksi tärkeä tehtävä on toimia rohkeana vastavoimana yhteiskunnassa.

– Olen ylpeä Diakista. Yhteiskunnassa, joka tuntuu toimivan niin, että hyvinvointi kasautuu ja huono-osaisuus kasautuu, korkeakoulumme haastaa avoimesti ja rohkeasti eriarvoistumiseen johtavaa kehitystä.

”Yhteiskunnassa, joka tuntuu toimivan niin, että hyvinvointi kasautuu ja huono-osaisuus kasautuu, korkeakoulumme haastaa avoimesti ja rohkeasti eriarvoistumiseen johtavaa kehitystä.”

Viime keväänä Diak julkaisi tutkimuksen, joka käsitteli seurakuntia mutta myös suomalaisten arvomaailmaa.

– Seurakuntien muutostutkimus tutkii kahden vuoden välein 25:tä seurakuntaa eri puolilla Suomea aina pääkaupungin urbaanista seurakunnasta pieneen lappilaiseen maalaisseurakuntaan saakka. Tutkimus antaa tosi mielenkiintoista tietoa paitsi seurakuntien tekemästä työstä myös suomalaisista ja heidän arvoistaan.

Uusin tutkimus kertoi, että suomalainen arvoympäristö muuttui Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Verrattuna edelliseen seurantajaksoon suomalaisten auttamisenhalu tuli selkeästi näkyviin.

– Tässä ajassa korostuu usein puhe siitä, että kovat arvot jyräävät yhä enemmän. Meidän tutkimuksessamme nousi kuitenkin kuva erilaisesta Suomesta, jossa huolehditaan muista. Tätä sanomaa on tärkeä tuoda esiin.

Uskonnot puheeksi

Diakonia- ja moninaisuus -tutkimusohjelmassa on tyypillistä tutkia asioita, jotka perinteisessä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat tabuja. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi uskonnot, hengellisyys, kuolema.

Diakin ja Turun yliopiston yhteisessä SOWREL-hankkeessa (Social Work & Religion) tutkitaan uskontojen ja kulttuurien tulkitsemista sosiaalityössä.

– Joskus työntekijät eivät osaa tai uskalla puhua katsomusasioista asiakkaidensa kanssa.  Tällaisessa Diak osaa auttaa.

Hankkeessa pohditaan, miten vähemmistöjen kanssa toimiessa voidaan ymmärtää uskontojen merkitys ihmisille ja ylipäätään jokaisen kulttuurinen tausta.

– On tärkeää tunnistaa, että katsomukset ovat ihmisille tärkeitä – ne ovat osa identiteettiä – ja että ne saattavat vaikuttaa taustalla moniin asioihin. Tästä syystä on arvokasta, jos esimerkiksi sosiaalityöntekijä osaa keskustella uskonnoista ja kulttuurista.

”Katsomus voi olla voimavara, jos siitä osataan keskustella rakentavasti.”

Katsomus voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkälaista merkityksellisyyttä ihminen löytää elämäänsä, kun hän kohtaa vaikeuksia.

– Katsomus voi olla voimavara, jos siitä osataan keskustella rakentavasti. Haluammekin tuoda eri alojen asiantuntijoille rohkeutta ja tapaa puhua rakentavasti erilaisista uskonnoista ja kulttuureista ja niihin liittyvistä kysymyksistä.

Mihin sinä uskot?

Heidi Zitting keskustelee mielellään ihmisten kanssa katsomusasioista. Hän saattaa aloittaa uskonnollisen keskustelun esimerkiksi taksissa.

– Olen huomannut, että maahanmuuttajataustaiset kuskit ilahtuvat, kun kysyn heiltä, että mitä uskonto sinulle merkitsee.

”Onpa kiva, kun kysyt, ei kukaan Suomessa yleensä puhu noin”, Zittingille vastataan. Moni kuski on pannut merkille, ettei meillä ole tapana puhua katsomuksesta. Omasta uskonnosta puhuminen tuntuu heistä virkistävältä ja kotoisalta.

– Suomalaisessa kulttuurissa on vierasta puhua uskonnosta, mutta valtaosassa kulttuureja uskonnosta voidaan puhua hyvin arkipäiväisesti. Kuin puhuttaisiin säästä, Zitting sanoo.

Suomessa uskonnollista vakaumusta on perinteisesti pidetty yksityisyyden piiriin kuuluvana asiana, mutta asenne saattaa olla murtumassa. Uusissa tutkimuksissa on tullut esiin, että nuoret osaavat puhua uskonnoista luontevasti. Heille katsomuksista keskusteleminen on arkipäiväisempää kuin keski-ikäisille. Myös uskonnollisuus on lisääntynyt nuorten keskuudessa.

– Ajattelen itse niin, että meille tekisi hyvää, jos puhuisimme enemmän uskonnosta ja koskettaisimme myös eksistentiaalisia kysymyksiä.

Yksi vaiettu aihe, joka kaipaisi Zittingin mielestä enemmän arkipäiväistä käsittelyä, on kuolema ja kuolemaan liittyvä hyvä hoito. Zitting näkeekin arvokkaana sen, että Diak on osaltaan lisännyt keskustelua kuolemasta. Ammattikorkeakoulussa on tutkittu esimerkiksi hengellistä ja palliatiivista hoitoa.

– Haluan myös pappina herätellä miettimään sitä, miksi kuolema on yhteiskunnassamme niin piilotettu asia. Tuntuu, että meillä on vähän kuin sellainen ikuisen elämän illuusio. Ihmisenä olemiseen kuuluu pohtia myös olemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Ajattelen niin, että myös kuoleman pohtiminen kuuluu hyvinvointiimme.

Näköalaa maailmalta

Yksi Diakin tutkimustoiminnan vahvuus on Heidi Zittingin mielestä se, että Diak tekee kansainvälistä yhteistyötä. Ammattikorkeakoululla on käynnissä monia kansainvälisiä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Viimeisen vuoden aikana Zitting on vieraillut esimerkiksi Tsekeissä, Norjassa, Saksassa ja Irlannissa kansainvälisten yhteistyökuvioiden tiimoilta.

– Koen, että kansainvälinen työ antaa terveen tsekkauksen: kun menee kauemmas, oma näyttäytyy toisenlaisessa valossa. Näkee parannettavan ja oppii muilta, mutta ennen kaikkea näkee sen, mikä meillä on hyvin.

Zitting on myös huomannut, että monet meillä näkyvät ilmiöt, ovat tuttuja myös maamme rajojen ulkopuolella. Esimerkiksi kesän lopussa hän vieraili Heidelbergissä, Saksassa. Diak suunnittelee Heidelbergin yliopiston kanssa yhteistä nuoriin kohdistuvaa hanketta.

– Saksassa on havaittu sama syrjäytymiskierre, joka meillä näkyy. Osa nuorista syrjäytyy sosiaalisista suhteista ja työelämästä. Mietimme saksalaisten kanssa, miten voisimme tukea nuoria.

Toisen kansainvälisen yhteistyöverkoston kanssa Zitting pohtii muun muassa ihmisten kriisivalmiutta. Interdiac kokoaa yhteen itäeurooppalaisia diakoniatoimijoita. Mukana on myös ukrainalaisia toimijoita.

– Elämme uutta maailman aikaa, jossa edellistä kriisiä tuntuu seuraavan uusi kriisi. On tärkeää löytää tapoja vahvistaa ihmisten kriisiresilienssiä.

Myös kotimaassa Zittingillä on monia yhteistyöverkostoja ja luottamustoimia. Zitting toimii muun muassa toisen kauden kirkolliskokousedustajana. Hän edustaa Espoon hiippakuntaa. Kahdesti vuodessa hän matkustaa Turkuun, jonne kirkon ”eduskunta” kokoontuu aina istuntoviikon ajaksi.

– Kirkolliskokous on tärkeä vaikuttamisen paikka ja yhteistyön rakentamisen paikka. Samalla, kun pysyn kartalla siitä, missä kirkko menee ja miten Diak pystyy palvelemaan kirkkoa paremmin, minulla on mahdollisuus vaikuttaa niihin asioihin, joihin Diak haluaa vaikuttaa, eli vaikka eriarvoistumiskehitykseen.

Perhe on latautumispaikka

Heidi Zitting ei pelkää myöntää sitä, että työ on hänelle intohimo.

– Rakastan työtäni. Olen innostuva verkostoituja, joka bongaa jatkuvasti ympäriltään uusia yhteistyön mahdollisuuksia.

Tutkimus- ja kehityspäällikön työhön kuuluu paljon matkustelua. Jotta matkapäivät jaksaa, on tärkeää huolehtia siitä, että työlle on vastapaino. Zitting sanoo, että hänelle tärkein latautumispaikka on oma perhe: puoliso, lapset ja koira.

Perheen yhteinen harrastus on koripallo. Zittingin poika pelaa koripalloa. Sen lisäksi koko perhe fanittaa Susijengiä.

– Olemme jo monta vuotta aikatauluttaneet lomiamme niin, että pääsemme seuraamaan Susijengin arvoturnauksia.

Koripalloyhteisö on tiivis ja rakas. Zittingiä pyydetään usein myös vihkimään tuttuja pareja tai kastamaan lapsia.

– Välillä vitsailen, että koska tulee sellainen Susijengi, jonka olen kastanut kokonaan, Zitting sanoo nauraen.

Toinen tärkeä yhteisö Zittingille on Helsingin Tuomasyhteisö, luterilainen jumalanpalvelusyhteisö, joka järjestää Tuomasmessuja. Zitting sanoo, että hän arvostaa avaraa, raikasta hengellisyyttä.

– Kaipaan hengellisyydeltä myös hiljaisuutta ja sitä, että on tilaa meditatiiviselle olemiselle. Olen hiljaisuuden joogan ohjaaja.