Tulkkaus tutkimuksen kohteena

Yksi tulkkausalan nykytutkimuksen ominaispiirre on sekä kotimaisella että kansainvälisellä tasolla tutkimusten käytännönläheisyys.

Chen (2022) tutkii konsekutiivitulkkauksen käytännön merkitystä tulkkauskäytännössä ja koulutuksessa. Tutkimuksessa verrataan ammattilaisten ja opiskelijoiden muistiinpanotekniikoita, kuten kirjoitusnopeutta, viiveaikaa, muistiinpanojen kokoa ja tiheyttä, symboleja ja kielivalintoja. Tulkkauksen laadussa havaittiin eroja erityisesti tiedon kattavuudessa ja sujuvuudessa, joita suunnanvaihto vaikutti. Tulokset korostavat tarvetta erikoistuneille koulutusohjelmille.

Bartłomiejczyk ja Stachowiak-Szymczak (2021) tarkastelevat simultaani- ja konsekutiivitulkkauksen käytännön ulottuvuuksia. He analysoivat tulkkausmuotojen rakenteita ja prosesseja, kuten aikapaineita, ongelmanratkaisua, reletulkkausta ja yhteistyötä. Tutkimus käsittelee myös työskentelykielten luokittelua ja alamuotoja. Xu (2023) tutkii tulkkauksen monipuolisuutta, jossa tarvitaan sekä kielellisiä että ei-kielellisiä kognitiivisia taitoja. Tutkimuksessa tarkastellaan persoonallisuuspiirteiden ja kognitiivisten kykyjen vaikutusta konsekutiivitulkkaukseen. Tulokset osoittavat merkittäviä eroja kognitiivisissa taidoissa ja yhteyksiä persoonallisuuspiirteisiin. Xun (2023) tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa tulkkauskoulutuksen kehittämiseen.

Al-Suhaim (2024, s.16) jakaa tulkkausalan tutkimusaiheita ja teoreettisia lähestymistapoja eri kategorioihin. Tulkkausta tutkitaan sekä tuotteena että prosessina ja lisäksi tulkkausalan tutkimuksessa keskitytään tulkin rooliin.

Tulkkaus tuotteena

Tutkimuksille, joissa keskitytään tutkimaan tulkkausta tuotteena, ovat ominaisia niin kutsutut korpuspohjainen tutkimus ja deskriptiivinen tutkimus. Korpuspohjainen tulkkaustutkimus hyödyntää autenttisia aineistoja, kuten ääni- ja videomuotoisia tulkkaustilanteiden transkriptioita, analysoidakseen tulkkien kielellistä käyttäytymistä eri konteksteissa. Tutkija tallentaa ja litteroi tulkin välittämät viestintätilanteet, joista muodostetaan multimediakorpus eli tietokanta, jota voidaan käyttää tutkimusaineistona. Tallenteet voivat olla itsenäisiä tiedostoja tai synkronoituja transkriptioiden kanssa, kuten niin sanotuissa multimediakorpuksissa. Näiden avulla voidaan tarkastella esimerkiksi kielellisiä valintoja, vuorovaikutuksen rakenteita ja tulkkausstrategioita eri tilanteissa. Tämä lähestymistapa on saanut jalansijaa erityisesti Shlesingerin (1998) ja Baxterin (2023) tutkimusten myötä.

Shlesingerin (2008) mukaan korpus voi olla yksikielinen, kaksikielinen tai monikielinen riippuen kielten määrästä. Korpus on rinnakkainen, jos se sisältää sekä lähde- että kohdepuheen. Se voi olla myös vertailtava, jos se kuvaa yhtä kieltä sekä lähde- että kohderoolissa useista lähdekielistä. Intermodaalinen korpus sisältää useita kohdekieliä samasta lähdetekstistä eri käännös- ja tulkkausmenetelmillä. Korpuspohjainen tulkkaustutkimus kehittyi käännöskorpuksiin perustuvien tutkimusten (esim. Baker 1993) pohjalta ja on saanut yhä enemmän huomiota 1990-luvun lopulta lähtien. Vaikka korpuspohjainen tulkkauksen tutkimus kohtaa haasteita, kuten autenttisen aineiston saatavuus, puhutun kielen transkriptio ja monikielisyys, sen käyttö on kasvanut merkittävästi. Nykyään korpukset voivat olla täysin digitaalisia, sisältää annotoituja transkriptioita ja olla avoimesti saatavilla verkossa. Teknologian kehityksestä ja automaattisista työkaluista huolimatta korpusten rakentaminen on edelleen aikaa vievää ja monimutkaista. Erityisesti yhteisötulkkauksessa aineiston jakaminen voi olla rajoitettua luottamuksellisuussyistä. Lisäksi korpusten koko vaikuttaa analyysimenetelmiin: suuria korpuksia ei voida helposti analysoida manuaalisesti. Esimerkiksi simultaanitulkkauksen epäjatkuvuuksia käsittelevissä tutkimuksissa on käytetty sekä manuaalista että automaattista analyysiä (Bendazzoli ym., 2018; Petite, 2005).

Kuvailevat tulkkaustutkimukset hyödyntävät yhä enemmän diskurssianalyysiä (DA) tulkkien käyttäytymismallien tarkasteluun, keskittyen siihen, miten tulkit muokkaavat merkityksiä kielellisten valintojen ja vuorovaikutuksen kautta. Tutkimukset eri konteksteissa – kuten lääketieteellisessä, oikeudellisessa ja turvapaikkatulkkauksessa – osoittavat, että tulkit usein mukauttavat rekisteriä, tekevät strategisia väliintuloja ja neuvottelevat merkityksistä sosiaalisesti sijoittuneessa vuorovaikutuksessa. Kriittinen diskurssianalyysi (CDA) paljastaa lisäksi, miten tulkit voivat vaikuttaa ideologisiin asetelmiin ja valtasuhteisiin tulkatuissa tilanteissa.

Tutkimukset eri konteksteissa – kuten lääketieteellisessä, oikeudellisessa ja turvapaikkatulkkauksessa – osoittavat, että tulkit usein mukauttavat rekisteriä, tekevät strategisia väliintuloja ja neuvottelevat merkityksistä sosiaalisesti sijoittuneessa vuorovaikutuksessa.

Tulkkauksen prosessin tutkimus

Toinen kategoria on tulkkauksen prosessin tutkimus (Al-Suhaim, 2024). Tulkkauksen prosessia teoretisoidakseen tutkijat ovat hyödyntäneet aktiivisesti muiden alojen tutkimuksia. Näihin kuuluvat esimerkiksi viestinnän ja pragmatiikan teoriat, kuten relevanssiteoria (ks. Pöchhacker, 2018; Setton, 2006) ja ääneenajattelumenetelmät (Think-aloud protocols) (ks. esim. Ivanova, 2000), sekä mallit ja teoriat tulkkausprosessin kognitiivisista ulottuvuuksista, kuten kielen hallinnasta (ks. esim. Grosjean, 2001) ja kognitiivisesta kuormituksesta (ks. esim. Xie & Salvendy, 2000).

Lisäksi tulkkauksen tutkimuksen teoreettista perustaa kuten tulkinnan teoriaa (Interpretive Theory) ja ponnistusmalleja (Effort Models) ovat kehittäneet Neuvostoliiton ja Pariisin koulukuntien pioneerit Minyar-Beloruchev, Shiryaev, Chernov ja Seleskovitch (Pöchhacker, 2018).

Tulkin rooli tutkimuskohteena

Kolmas tärkeä tulkkauksen tutkimusaihe on tulkin rooli, ja tutkimuksissa keskitytään selvittämään, onko tulkki passiivinen kielenvälittäjä vai aktiivinen toimija. Useat tutkijat ovat kehittäneet malleja – kuten Andersonin & Brucen (1976) kolmikantamalli, Royn (1993/2022) viittomakielen tulkin kehys, Pöchhackerin (2022) vuorovaikutusmalli ja Alexievan (1997) moniparametrinen typologia – jotka kuvaavat tulkin tehtävää eri sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa. Näiden mallien mukaan tulkit eivät ole vain neutraaleja viestin välittäjiä, vaan aktiivisia osallistujia, jotka vaikuttavat viestinnän dynamiikkaan, valtasuhteisiin ja kulttuurienväliseen ymmärrykseen. Tulkkien roolia tarkastellaan yhä enemmän sosiaalisesti sijoittuneena toimintana, jossa merkityksiä neuvotellaan osallistujien välillä. Roy (2001) ja Pöllabauer (2004) ovat osoittaneet, kuinka tulkit vaikuttavat vuorovaikutuksen dynamiikkaan.

Tulkkauksen tutkimuksen nykytrendejä

Tärkeä tulkkauksen nykytutkimuksen teema on teknologian käyttö tulkkauksessa. Tekoäly, puheentunnistus ja digitaaliset työkalut, kuten tabletit ja digitaaliset kynät, ovat yleistyneet tulkkausprosessissa ja koulutuksessa. Esimerkiksi Giustinin ja Dastyarin (2024) artikkeli käsittelee kriittistä tekoälylukutaitoa tulkkausalalla ja korostaa tulkkien tarvetta ymmärtää tekoälyn sosiaaliset, eettiset ja tekniset vaikutukset. Goldsmith (2018) esittelee tablettien käyttöä konsekutiivitulkkauksessa, analysoiden niiden hyötyjä, haasteita ja sovelluksia. Tammasrisawat ja Rangponsumrit (2024) esittävät, että automaattinen puheentunnistus voi parantaa tulkkauksen tarkkuutta ja vähentää virheitä. Guo, Han & Anacleto (2024) ovat laatineet katsauksen 27 empiirisen tutkimuksen CAI-työkaluista (CAI=Computer Assisted Interpreting Tools), niiden vaikutuksista tulkkien suoritukseen ja tulevaisuuden kehityssuunnista. Corpas Pastor ja Defrancq (2023) ovat koonneet kattavan katsauksen teknologian vaikutuksista tulkkaukseen.

Tärkeä tulkkauksen nykytutkimuksen teema on teknologian käyttö tulkkauksessa.

Tulkkikoulutuksen tutkimus

Toinen tulkkausalan tutkimustrendi on Baxterin (2023) mukaan tulkkikoulutuksen tutkiminen. Tulkkikoulutuksen tutkimuksessa keskitytään etenkin simulaatioihin, etäopetukseen ja teknologian käyttöön, jotka ovat keskeisiä tulkkikoulutuksen kehittämisessä. Esimerkiksi Šveda (2025) analysoi, miten tekoäly muuttaa tulkkikoulutuksen pedagogiikkaa, ammatillisia identiteettejä ja alan tulevaisuutta. Amelina ja Tarasenko (2020) vertailevat artikkelissaan perinteisiä ja moderneja simultaanitulkkauksen teknologioita. Tutkijat esittelevät laboratoriomallin, jossa opiskelijat harjoittelevat tulkkausta simuloiduissa olosuhteissa.

Chan (2023) tarjoaa systemaattisen katsauksen 36 tutkimukseen, jotka käsittelevät teknologian käyttöä tulkkikoulutuksessa. Esillä ovat mm. opiskelijoiden kokemukset, oppimistulokset ja pedagogiset mallit. Ehrlich & Napier (2022) ovat toimittaneet kansainvälisen kokoelman artikkeleita, joissa käsitellään mm. iPad-tulkkausta, virtuaaliympäristöjä, pelillistämistä ja sosiaalisen median käyttöä tulkkikoulutuksessa. Panin (2024) tutkimus tarkastelee, miten tekoäly, virtuaalitodellisuus ja puheentunnistus tukevat opiskelijoiden kognitiivista prosessointia ja oppimista.

Eettisyys, ideologia ja saavutettavuus nykytutkimuksen teemoja

Lisäksi eettisyys, ideologia ja saavutettavuus ovat tulkkausalan nykytutkimuksen tärkeitä teemoja, joissa tarkastellaan tulkkauksen vaikutusta valtasuhteisiin, ryhmäidentiteetteihin ja kulttuuriseen välittämiseen. Esimerkiksi Dean & Pollard (2022) käsittelevät tulkkien eettistä päätöksentekoa ja ammattieettisen kielen puutteita. Mellinger & Baer (2022) tutkivat eettisiä kysymyksiä tulkkauksen tutkimuksessa, mukaan lukien kielen ja vallan suhteita. Pöllabauer (2004) tutkii tulkkien roolia turvapaikkakuulusteluissa kriittisen diskurssianalyysin avulla. Kolb & Pöchhacker (2024) analysoivat tulkkien osallistumista ja normien ilmenemistä turvapaikkaprosesseissa. Suomessa on tutkittu muun muassa saavutettavuutta, monikielisyyttä ja julkisen palvelun tulkkauksen kehittämisen haasteita. Vik, Viljanmaa ja Segler-Heikkilä (2025) analysoivat julkisen palvelun tulkkauksen oikeudellista perustaa ja koulutusta Suomessa. Hirvonen & Kinnunen (2024) käsittelevät saavutettavuuden ja kielioikeuksien eettisiä ulottuvuuksia käännös- ja tulkkaustutkimuksessa.

Lähteet

Al-Suhaim, D. S. (2024). Exploring Theoretical Dimensions in Interpreting Studies: A Comprehensive Overview. Arab World English Journal for Translation & Literary Studies 8, (1), 15–43. https://dx.doi.org/10.24093/awejtls/vol8no1.2

Alexieva, B. (1997). A typology of interpreter-mediated events. The Translator, 3(2), 153–174.

Amelina, N., & Tarasenko, A. (2020). Using modern simultaneous interpretation tools in the training of interpreters. CEUR Workshop Proceedings, 2740, 188–193. http://ceur-ws.org/Vol-2740/20200188.pdf

Anderson, R., & Bruce W. (1976). Perspectives on the role of interpreter. Teoksessa R. W. Brislin (toim.), Translation: Applications and Research (s.208–228). Gardner Press.

Bartłomiejczyk, M., & Stachowiak-Szymczak, K. (2021). Modes of conference interpreting: Simultaneous and consecutive. Teoksessa M. Albl-Mikasa & E. Tiselius (toim.), The Routledge Handbook of Conference Interpreting (s.19–33). Routledge.

Baxter, R. N. (2022). Trending topics in current interpreting research: An overview of twenty years of interpreting studies seen through the lens of T&I journals. Transletters. International Journal of Translation and Interpreting, 6, 1–30. https://doi.org/10.21071/tlijti.vi6.14079

Bendazzoli, C. (2018). Corpus-based Interpreting Studies: Past, Present and Future Developments of a (Wired) Cottage Industry. Teoksessa M. Russo, C. Bendazzoli, & B. Defrancq (toim.), Making Way in Corpus-based Interpreting Studies: New Frontiers in Translation Studies (s. 1–19). Springer. https://doi.org/10.1007/978-981-10-6199-8_1

Chan, V. (2023). Research on computer-assisted interpreter training: A review of studies from 2013 to 2023. International Journal of Educational Technology in Higher Education, 20(43). https://doi.org/10.1186/s41239-023-00411-8

Chen, S. (2022). The process and product of note-taking and consecutive interpreting: empirical data from professionals and students. Perspectives, 30(2), 258–274 https://doi.org/10.1080/0907676X.2021.1909626

Corpas Pastor, G., & Defrancq, B. (toim.) (2023). Interpreting technologies – Current and future trends. John Benjamins Publishing Company. https://doi.org/10.1075/ivitra.37

Dean, R. K., & Pollard, R. Q. (2022). Improving interpreters’ normative ethics discourse by imparting principled-reasoning through case analysis. Interpreting and Society: An Interdisciplinary Journal, 2(1). https://doi.org/10.1177/27523810211068449

Ehrlich, S., & Napier, J. (toim.) (2022). Interpreter education in the digital age. Gallaudet University Press.

Giustini, D., & Dastyar, V. (2024). Critical AI literacy for interpreting in the age of AI. Interpreting and Society: An Interdisciplinary Journal 4(2). https://doi.org/10.1177/27523810241247259

Goldsmith, J. (2018). Tablet interpreting: Consecutive interpreting 2.0. Translation and Interpreting Studies, 13(3), 342–365. https://doi.org/10.1075/tis.00020.gol

Grosjean, F. (2001). The bilingual’s language modes. Teoksessa J. L. Nicol (toim.) One Mind, Two Languages: Bilingual Language Processing (s. 1–22). Blackwell.

Guo, M., Han, L., & Anacleto, M. T. (2023). Computer-assisted interpreting tools: Status quo and future trends. Theory and Practice in Language Studies, 13(1), 45–56. https://doi.org/10.17507/tpls.1301.06

Hirvonen, M., & Kinnunen, T. (2024). Accessibility and linguistic rights in translation and interpreting. Teoksessa L. Orlando (toim.) The Routledge Handbook of Translation and Ethics (s. 275–288). Routledge.

Kolb, E., & Pöchhacker, F. (2024). Interpreting in legal settings: Roles and norms revisited. Teoksessa F. Pöchhacker & M. Oakes (toim.) Interpreting Ideology and Power (s. 215–232). John Benjamins.

Mellinger, C. D., & Baer, B. J. (2022). Research ethics in translation and interpreting studies. Teoksessa L. Orlando (toim.) The Routledge Handbook of Translation and Ethics (s. 345–359). Routledge.

Pan, L. (2024). Integrating digital technologies in interpreter education. CELT Language Teaching Scholarship Projects. University of Leeds. https://celt.leeds.ac.uk/language-teaching-scholarship-projects/all-languages/integrating-digital-technologies-in-interpreter-translator-education/

Petite, C. (2005). Evidence of repair mechanisms in simultaneous interpreting: A corpus-based analysis. Interpreting, 7(1), 27–49.

Pöchhacker, F. (2022). Introducing Interpreting Studies (3rd ed.). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003186472

Pöchhacker, F. (2018). Evolution of interpreting research. Teoksessa H. Mikkelson & R. Jourdenais (toim.) The Routledge Handbook of Interpreting (s. 74–88). Routledge.

Pöllabauer, S. (2004). Interpreting in asylum hearings: Issues of role, responsibility and power. Interpreting, 6(2), 143–180. https://doi.org/10.1075/intp.6.2.04pol

Roy, C. (1993/2002). The sign language interpreter’s role: A study of conflict in role space. Teoksessa J. Napier (toim.), Sign Language Interpreting: Theory and Practice (s. 343–360). Gallaudet University Press.

Roy, C. (2001). The problem with definitions, descriptions and the role metaphors of interpreters. Teoksessa F. Pöchhacker & M. Shlesinger (toim.) The Interpreting Studies Reader (s. 345-353). Routledge.

Setton, R. (2006). Context in simultaneous interpretation. Journal of Pragmatics, 38(3), 374-389.

Shlesinger, M. (1998). Corpus-based interpreting studies as an offshoot of corpus-based translation studies. Meta 43(4), 486–493.

Šveda, P. (2025). Interpreter training in the age of AI. Academia.edu. https://www.academia.edu/143773958/Interpreter_Training_in_the_Age_of_AI

Tammasrisawat, P., & Rangponsumrit, N. (2023). The use of ASR-CAI tools and their impact on interpreters’ performance. New Voices in Translation Studies, 28(2). https://newvoices.arts.chula.ac.th/index.php/en/article/view/2

Vik, G.-V., Viljanmaa, A. & Segler-Heikkilä, L. (2025). Public service interpreting in Finland: legal framework, education, and current trends. FITISPos International Journal, 12(1), 218-https://doi.org/10.37536/FITISPos-IJ.2025.12.1.396

Xie, B. & Salvendy, G. (2000). Prediction of mental workload in single and multiple tasks environments. International Journal of Cognitive Ergonomics, 4(3), 213–242.

Xu, T. (2023). Examining the Link between Personality Traits, Cognitive Performance, and Consecutive Interpreting (Doctoral dissertation, University of Wales Trinity Saint David). https://repository.uwtsd.ac.uk/id/eprint/2391/6/2391%20Xu%2CTianyuan.%20Examining%20the%20Link%20%282023%29.pdf

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199111