Yhteiskunnalliset innovaatiot korkeakoulujen ytimessä

Suomalaista yhteiskuntaa koettelevat tänä päivänä polarisaatio, mielenterveyden ongelmat, yhteistyön puute ja luottamuksen rapautuminen. Ratkaisuksi tarvitaan yhteiskunnallisia innovaatioita, jotka perustuvat eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön, inhimillisyyteen ja tulevaisuudenuskoon. Kyse ei ole vain uusista palveluista ja teknologioista vaan ennen kaikkea uusista tavoista luoda yhteiskunnallista arvoa.

Korkeakouluilla on tässä muutoksessa keskeinen rooli. Ne eivät ainoastaan kouluta tulevaisuuden asiantuntijoita vaan toimivat myös alustoina, joilla yhteiskunnallisia ongelmia voidaan ratkaista yhdessä.

Korkeakoulut innovaatioiden edistäjinä

European Social Innovation Campus (ESIC) -hankkeen tutkimus tarkasteli, miten eurooppalaiset korkeakoulut kehittävät pedagogiikkaansa edistääkseen yhteiskunnallisia innovaatioita. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä osaamista ja asenteita opiskelijoilta edellytetään, millaisia opetusmenetelmiä käytetään ja miten korkeakoulut toimivat innovaatioiden ekosysteemeissä.

Tutkimusaineisto kerättiin 103 haastattelun avulla yhdeksässä Euroopan maassa. Haastateltavina oli korkeakoulujen opettajia ja TKI-asiantuntijoita sekä viranomaisia, poliittisia päättäjiä, verkosto-organisaatioiden edustajia, yhteisötalouden toimijoita ja yritysjohtajia. Näin syntyi monipuolinen kuva siitä, miten yhteiskunnallinen innovointi ymmärretään eri konteksteissa.

Mitä osaamista innovointi vaatii?

Tutkimuksen mukaan yhteiskunnallisten innovaatioiden kehittäminen vaatii seuraavia taitoja:

• Yleiset taidot: yhteistyökyky, kriittinen ajattelu, oppimiskyky, kestävyystietoisuus ja digitaalinen lukutaito
• Erikoistuneet taidot: johtaminen, muotoilu- ja innovaatiokyky, talouden hallinta ja yrittäjämäinen ajattelu

Haastatteluissa painottui myös asenteiden merkitys. Epävarmuuden sietäminen, uteliaisuus ja resilienssi nähtiin ratkaisevina tekijöinä, jotka erottavat pelkän tiedon hallinnan todellisesta kyvystä tehdä muutosta.

Tutkimus osoitti, että korkeakouluissa siirrytään yhä enemmän perinteisestä luento-opetuksesta kohti kokeilevia, osallistavia ja poikkitieteellisiä oppimismuotoja.

Yhteiskunnallinen innovointi ymmärrettiin ennen kaikkea käytännönläheisenä prosessina, jossa kehitetään ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, joihin perinteiset toimijat eivät ole löytäneet vastauksia.

Kohti kokeilevaa ja osallistavaa pedagogiikkaa

Tutkimus osoitti, että korkeakouluissa siirrytään yhä enemmän perinteisestä luento-opetuksesta kohti kokeilevia, osallistavia ja poikkitieteellisiä oppimismuotoja. Opiskelijoiden on tärkeää saada mahdollisuus kokeilla, epäonnistua, reflektoida ja kehittää ratkaisuja todellisissa ympäristöissä.

Yhteiskunnallisen innovoinnin oppimista tukevat muun muassa haastepohjainen ja yhteisöllinen oppiminen, living lab -toiminta, hackathonit ja reflektiiviset käytännöt. Joissakin maissa korkeakoulut ovat jo kehittäneet oppimisalustoja, jotka hyödyntävät quadruple helix -mallia, jossa opiskelijat, tutkijat, käytännön toimijat ja yhteisöt kehittävät ratkaisuja yhteistyössä.

Innovaatiot syntyvät ekosysteemeissä

Haastattelut korostivat, että yhteiskunnalliset innovaatiot eivät ole yksittäisten sankarien saavutuksia, vaan ne syntyvät verkostoissa ja suhteissa:

• Kansalaiset tuovat esiin tarpeita ja toimivat muutoksen alullepanijoina.
• Yritykset ja yhteisöt tarjoavat teknologiaa ja markkinoita.
• Julkinen sektori luo politiikkaa ja hankintakäytäntöjä.
• Korkeakoulut tuottavat osaamista ja TKI-toimintaa.
• Rahoittajat tarjoavat resursseja.
• Tukiorganisaatiot rakentavat välittäviä rakenteita.

Tämän vuoksi yhteiskunnallisen innovoinnin taitoja tarvitaan kaikilla aloilla – ei vain yrittäjyydessä vaan myös julkishallinnossa, opetuksessa, tekniikan alalla ja terveydenhuollossa.

Teknologian mahdollisuudet ja haasteet

Koronapandemia kiihdytti digitaalisten välineiden käyttöä korkeakouluissa ja toi esiin niiden potentiaalin yhteiskunnallisten innovaatioiden opetuksessa. Digitaaliset alustat ja etäyhteistyö mahdollistavat opiskelijoiden vuorovaikutuksen yli maantieteellisten rajojen ja ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Samalla on kuitenkin tunnistettava digitaalisten jakolinjojen riski: jos opiskelijoilla tai korkeakouluilla ei ole riittäviä resursseja ja osaamista, teknologian hyödyt voivat jäädä saavuttamatta.

Korkeakoulut yhteiskunnallisina uudistajina

Tutkimus osoittaa, että eurooppalaiset korkeakoulut siirtyvät kohti kokeilevaa, osallistavaa ja monitoimijaista pedagogiikkaa, joka vahvistaa opiskelijoiden kykyä toimia yhteiskunnan uudistajina. Tämä edellyttää kuitenkin strategisia investointeja opettajien osaamiseen, sopivien ekosysteemien rakentamista, rahoitusratkaisujen kehittämistä sekä kansallisia ja institutionaalisia linjauksia.

Yhteiskunnalliset innovaatiot ovat olennainen osa korkeakoulujen yhteiskunnallista tehtävää. Siksi on aiheellista kysyä: kuinka hyvin korkeakouluissa tuetaan opiskelijoiden kehittymistä yhteiskunnallisiksi innovaattoreiksi ja muutoksen tekijöiksi? Miten edistetään monialaisuutta, kokeilevaa oppimista ja sidosryhmäyhteistyötä, jotka tutkimuksen mukaan ovat yhteiskunnallisen innovoinnin ytimessä?

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199110