Kun Gaza tuli luokkahuoneeseen – poliittisten aiheiden käsittely opiskelijoiden kanssa

Gazan nykyinen kriisi alkoi jo syksyllä 2023, mutta sen nostaminen opetukseen on ollut opettajan näkökulmasta haastavaa. Haastavaksi sen on tehnyt erilaisten voimakkaiden tulkintojen määrä, aiheen poliittisuus ja sen aiheuttamat tunteet. Miten käsitellä kriisiä, jossa tapetaan paljon siviilejä – erityisesti lapsia – mutta jonka tulkinnoissa on paljon erilaisia mielipiteitä ja vahvoja tunteita? Ukrainan sodasta oli Gazaan verrattuna helpompi puhua, koska sen tuomitsi koko suomalainen yhteiskunta ylintä valtionjohtoa myöten ja sitä seurattiin mediassa lähietäisyydeltä, ukrainalaisia sympatisoiden. Palestiinalaisten kärsimyksestä puhumiseen ei opettajalla kuitenkaan ole vastaavaa selkänojaa, mistä syystä Gazan tuominen luokkahuoneeseen on täytynyt miettiä pedagogisesti tarkemmin. (Ks. esim. UN, i.a.)

Kokemusasiantuntija osaksi opetusta

Gazan tilanne nousi opiskelijoiden puheisiin jo lukuvuonna 2023–2024, useimmiten palestiinalaisten hädän näkökulmasta. Siksi sen käsittely myös globaalia vastuuta, kolonialismia, pakolaisuutta ja eriarvoisuutta käsittelevällä opintojaksolla oli tarpeellista. Aiheen vaikeuden takia pedagogiseksi keinoksi valikoitui palestiinalaisen pakolaisen puheenvuoron sisällyttäminen opintojaksoon.

Palestiinalaisen pakolaisen omakohtainen puheenvuoro on toteutunut opintojaksolla syksystä 2024 lähtien yhteensä kuudella eri toteutuksella, osana niin suomen- kuin englanninkielistenkin sosionomi- ja kirkon alan opintoja. Puheenvuoro on tarjonnut inhimillisen näkökulman aiheeseen ja toisaalta myös valottanut Palestiina-Israelin historiaa palestiinalaisten kokemusmaailmasta käsin.

Puheenvuoron pitänyt vierailija on elänyt ja kasvanut Länsirannalla Jeninin pakolaisleirillä, jonne hänen sukunsa joutui pakenemaan kotikaupungistaan Haifasta Israelin valtion perustamisen yhteydessä. Myöhemmin hän meni opiskelemaan Länsirannan pääkaupunkiin Ramallahiin. Puheenvuorossaan hän on tuonut esille, millaista on elää Länsirannalla, jonne Israel on rakentanut kansainvälisen yhteisön laittomina pitämiä siirtokuntia. Lapsesta asti väkivalta on ollut läsnä vierailijan elämässä ja hän on joutunut todistamaan väkivallantekoja. Länsirannasta on tullut niin pirstaleinen, että palatessaan perheen luo Ramallahista Jeniniin vieraamme on pitänyt kulkea useiden rajanylityspaikkojen läpi. Vieras on myös kertonut muun muassa joutumisistaan Israelin vankiloihin ja vaimonsa journalismiuran loppumisesta. Puheenvuoro on pitänyt sisällään myös hänen ja hänen perheensä pakomatkaa ja Suomessa tapahtunutta turvapaikkaprosessia kuvaavat osuudet. Vierailijan kertomus ei ole ollut vain poliittinen näkökulma, vaan ikkuna pakolaisuuteen, paperittomuuteen ja rakenteelliseen eriarvoisuuteen. Opetuksellisesti hänen tarinansa on toiminut peilinä, johon pystyy kytkemään myös lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia.

Onko neutraalia opetusta?

Palestiinalaisen vierailijan puheenvuorosta on kerätty jokaisen toteutuksen jälkeen palautetta opiskelijoilta. Palautetta on syytä kerätä, jotta opettaja voi tunnistaa opiskelijoiden mahdolliset ristiriitaiset tuntemukset tai vastustukset aiheeseen liittyen, ja samalla kuulla sen vaikutuksesta oppimiseen.

Aiheen vaikeuden takia pedagogiseksi keinoksi valikoitui palestiinalaisen pakolaisen puheenvuoron sisällyttäminen opintojaksoon.

Suurin osa opiskelijoista on pitänyt vierailijaa tärkeänä ja kertonut oppineensa tältä paljon. Jotkut opiskelijat ovat kuitenkin kokeneet puheenvuoron ongelmalliseksi. On esimerkiksi kysytty, miksi ”toista osapuolta” ei ollut kutsuttu pitämään puheenvuoroa, ja peräänkuulutettu opetuksen neutraaliutta. Näkökulmapuheenvuorot eivät ole opetuksessa uusi asia. Samalla opintojaksolla on käynyt puhumassa esimerkiksi ukrainalainen pakolainen.

Voiko opetus sitten olla täysin neutraalia, tai pitäisikö sen sellaista olla? Usein ajatellaan, että poliittisista aiheista vaikeneminen on neutraalia. Freireä mukaillen voi myös ajatella, ettei pedagogiikka ole koskaan ole neutraalia, vaan vaikeneminen on valinta, joka palvelee vallitsevia valtasuhteita (Freire, 1970/2005).  On myös hyvä muistaa, että vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa Gazan tilanteesta ei olisi laajamittaista yhteisymmärrystä, ovat Yhdistyneet kansakunnat, arvostetut kansainväliset avustusjärjestöt, kuten Lääkärit ilman rajoja, Amnesty, Human Rights Watch, Plan International, Unicef, sekä viimeisimpänä kansanmurhia tutkivat verkostot toistuvasti todenneet, että Gazassa tapahtuu sotarikoksia, ihmisen aiheuttama nälänhätä ja jopa kansanmurha (ks. myös IAGS, 2025; United Nations, 2025; WHO, 2025).

Epätäydellisten dialogi

Vaikeista poliittisista ja tunteita herättävistä aiheista keskustellessa on tärkeää muistaa, että aihe voi herättää tunteita paitsi opiskelijoissa myös opettajassa. Gazan tuominen luokkahuoneeseen on opettanut, että paitsi maailman, myös opettajan haavoittuvuus ja epätäydellisyys voivat olla osa opetusta.

Freire (1998) korostaa, että opettajan tehtävä ei ole olla kaikkitietävä auktoriteetti, vaan osallistua dialogiin yhdessä opiskelijoiden kanssa ja tunnistaa oma keskeneräisyytensä, tunteensa, olla osa opetusta, ei sen ylä- tai ulkopuolella. Tämä epätäydellisyys mahdollistaa aidon oppimisen ja keskustelun, jossa opiskelijat voivat myös haastaa opettajaa ja toisensa.

Mitä Gaza voi opettaa sosiaalialalle?

Gaza ei ole vain kaukainen kriisi, vaan sen kautta voidaan oppia myös sosiaalialasta. Palestiinalaisen elämäntarinan kautta opiskelijat oppivat empatiasta ja kuuntelemisesta. Se opettaa myös siitä, miten asiakkaat tuovat mukanaan myös kokemuksensa ihmisyyden pimeimmistä puolista. Nämä kokemukset voivat herättää ammattilaisessa surua, vihaa tai avuttomuutta ja usein asiakkaat voivat painella myös ammattilaisten omia kipupisteitä.

Luokkahuone ei ole irrallaan maailmasta. Kun Gazasta puhutaan, kyse ei ole vain politiikasta, vaan ihmisoikeuksista, eriarvoisuudesta ja ammatillisesta kasvusta. Vaikeat aiheet voivat horjuttaa turvallisuutta ja herättää kiivaita tunteita. Niiden sivuuttaminen ei kuitenkaan auta opiskelijoita, sillä juuri siellä, epämukavuuden ja ristiriitojen keskellä, syntyy oppimista, joka kasvattaa meitä sekä ihmisinä että ammattilaisina (Freire, 1970/2005; Freire, 1998).

Lähteet

Freire, P. (1970/2005). Pedagogy of the oppressed (30th Anniversary ed., M. B. Ramos, Trans.). New York, NY: Continuum. (Alkuperäinen teos julkaistu 1970)

Freire, P. (1998). Pedagogy of freedom: Ethics, democracy, and civic courage. Lanham, MD: Rowman & Littlefield.

International Association of Genocide Scholars (IAGS). (2025). Resolution on the situation in Gaza. https://genocidescholars.org/wp-content/uploads/2025/08/IAGS-Resolution-on-Gaza-FINAL.pdf

Stewart, T. R. (2015). Ja sana tuli valtioksi – suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoria. [Väitöskirja, Helsingin yliopisto] https://www.researchgate.net/publication/384141748_Ja_sana_tuli_valtioksi_-_suomalaisen_kristillisen_si onismin_aatehistoria

United Nations. (7.5.2025). End unfolding genocide or watch it end life in Gaza, UN experts say. https://www.ohchr.org/en/press-releases/2025/05/end-unfolding-genocide-or-watch-it-end-life-gaza-un-experts-say-states-face

United Nations. (i.a.) The question of Palestine. http://un.org/unispal/about-the-nakba/?utm_source=chatgpt.com

World Health Organization (WHO). (2025, August 22). Famine confirmed for first time in Gaza. https://www.who.int/news/item/22-08-2025-famine-confirmed-for-first-time-in-gaza

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URNNBN:fi-fe2025100199121