Kynnyksetön kohtaaminen vahvistaa diakoniatyön vaikuttavuutta

Matalan kynnyksen palvelut on vakiintunut käsite sosiaalipolitiikan tutkimuskirjallisuudessa. Kynnyksettömyydestä puhutaan erityisesti kansalaisjärjestöjen kohtaamispaikkojen yhteydessä. Matalan kynnyksen palveluissa voidaan keskittyä sujuvoittamaan palveluihin pääsyä, jolloin ei tarvita ajanvarausta, etukäteen määriteltyä tarvetta tai sitoutumista palveluprosessiin. Kun kynnystä osallistumiselle ei ole, voidaan vahvistaa asiakkaiden tai kansalaisten omaa toimintaa avaamalla heille erilaisia vaikuttamisen ja toiminnan kanavia. (Hyväri ym., 2021, s. 149–150.)

Seurakuntien diakonityön matalan kynnyksen palveluiksi voidaan tunnistaa esimerkiksi erilaiset kohtaamispaikat, etsivä työ, edulliset yhteisruokailut, ruoka-apu, kahvilatoiminta, vertaisryhmät ja vapaaehtoistyö. Kaikkiin näihin palveluihin pääsee ilman tarkasti määriteltyjä kriteerejä. Osallistua voi tavallisesti omien tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Diakonian matalan kynnyksen toiminta korostuu tilanteessa, jossa nykyinen hallitus on monella tapaa kaventanut ja leikannut hyvinvointipalveluja ja sosiaaliturvan muotoja.

Yksilökohtaisessa diakoniatyössä voidaan paikata toimeentuloturvan vajeita, mutta ei juurikaan korvata julkisia palveluja tai sosiaaliturvan muotoja. On syytä pohtia, millä tavoin diakoniatyössä voitaisiin tehokkaammin ja vaikuttavammin vastata kasvaviin hyvinvointivajeisiin. Voisivatko matalan kynnyksen palvelut ja toimintamuodot olla tuloksekkaampia ja vaikuttavampia kuin perinteinen asiakaskeskeinen diakoniatyö?

Minkälainen diakoniatyö on vaikuttavaa?

Diakonian lähtökohtana on, ettei siinä määritellä tarkasti työn tai palvelujen kohderyhmiä.  Kirkkojärjestyksessä (11.11.2021/657) säädetään, että ”Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei auteta muulla tavoin” (KJ 3:24). Se, kuinka hätä määritellään tai keitä ovat ne, joita ei auteta jää ilmaisematta. Elina Leppihalme (2022, s. 41) toteaa Diakonia nyt -julkaisussa, että kirkkojärjestyksen viesti on selkeä, mutta jättää avoimia kysymyksiä. Kenen hädästä puhutaan ja erityisesti, miten kristillinen rakkaus velvoittaa auttamaan. Entä jos diakoniatyö ei saavuta tavoitetta, johon sillä pyritään?

Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä työnsä vaikuttavuudesta on selvitetty kyselytutkimuksessa (Pajunen ym., 2024). Kyselytutkimus käynnistettiin diakoniatyön havainnointijaksolla, jossa tutkija jalkautui diakonian päivystysvastaanotoille ja erilaisiin tapahtumiin. Kysely lähetettiin kirkkohallituksen kautta seurakuntien diakoniatyöntekijöille. Kysely tavoitti 1202 henkilöä. Vastauksia saatiin 310 henkilöltä. Kysely koostui vaikuttavuuteen ja työn tuloksellisuuteen liittyvistä väittämistä ja avoimista kysymyksistä, joilla selvitettiin diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä siitä mihin työssä kannattaisi panostaa.

Erityisesti avoimet vastaukset toivat esiin tärkeitä huomioita työntekijöiden vaikuttavuuden tulkinnoista. Diakonit toivat esiin, että työllä ei aina tavoiteta kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia henkilöitä. Taloudellinen avustaminen, joka on diakonian keskeinen palvelu, koettiin pinnalliseksi työmuodoksi, koska siinä ei ehditä perehtyä esimerkiksi asiakkaan elämänhallintaan liittyviin ongelmiin.

Jotta työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin arvioida tulisi diakoniatyöntekijöiden mukaan työn ydintavoitteiden olla selkeämpiä ja julkisia. Huomionarvoisia olivat myös näkemykset, että pelkkien asiakastapaamisten lisääminen ei välttämättä parantaisi työn vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden arvioinnissa tulisi tutkimuksen tekijöiden mukaan perehtyä siihen, millaisia ratkaisuja asiakas saa ongelmiinsa oltuaan tekemisissä diakonipalvelujen kanssa.

Kynnyksettömät palvelut vaikuttavan diakonityön suuntana

Diakoniatyön vaikuttavuustutkimuksessa todettiin palvelujen vaikuttavuuden olevan osa niiden tuloksellisuutta. Olennaista on siis tarkastella toiminnan taloudellisuutta eli kustannusten ja suoritusten välistä suhdetta sekä tehokkuutta, että vaikuttavuutta (Pajunen ym., 2022, s. 302–303).

Jotta työn tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta voitaisiin arvioida tulisi diakoniatyöntekijöiden mukaan työn ydintavoitteiden olla selkeämpiä ja julkisia.

Meneillään olevassa Helsingin seurakuntayhtymän ja Diakin välisessä Virtaa Varustamoista -hankkeessa (ESR 2023-2026) mallinnettiin käytäntöjä, joilla voidaan vahvistaa matalan kynnyksen keskitettyjen palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Varustamot ovat Helsingin alueella toimivia diakonian palvelukeskittymiä, joissa tarjotaan erilaisille kohderyhmille kynnyksettömään kohtaamiseen ja auttamiseen kuuluvia toimintoja. Hankkeen tuloksia avaava artikkelikokoelma julkaistaan 2026 vuoden alussa.

Virtaa Varustamoista -hankkeessa paneuduttiin erityisesti kahteen eri vaikuttavuuden kehittämisen kohteeseen. Ensimmäisessä haluttiin saada näyttöä sosiaalista kuntoutusta lähellä olevasta Tsemppi -valmennus -mallista, joka luotiin hankkeen aikana. Valmennukseen osallistujat saivat sekä yksilö- että ryhmämuotoista ohjausta omaan elämäntilanteeseensa ja siinä toivottaviin muutoksiin. Osallistujat haastateltiin ja he vastasivat seurantakyselyyn ennen valmennusta ja sen jälkeen. Näin saatiin kuva siitä, kuinka osallistujien kokemukset ja tulevaisuuden tavoitteet muuttuivat valmennuksen aikana. Seurantakyselyssä selvisi, että valmennuksen jälkeen erityisesti osallistujien ajankäytössä, arjenhallinnassa ja viikoittain toistuvissa arkirutiineissa tapahtui myönteisiä muutoksia. Lisäksi koulutukseen ja työelämään suuntautumisessa tapahtui positiivista kehitystä. Osallistujat alkoivat selvittää valmennuksen aikana itselleen sopivia koulutuspolkuja ja etsiä työmahdollisuuksia.

Virtaa Varustamoista -hankkeen alussa todettiin, että eri toimipisteissä toteutuva matalan kynnyksen diakoniatyö oli suhteellisen jäsentymätöntä ja näkymätöntä niin eri seurakunnissa toimiville kuin yhteistyökumppaneillekin. Hankkeessa todettiin, että Varustamoissa tehtiin hyvää ja arvokasta työtä eri kohderyhmien parissa, mutta palvelujen ja niistä saatujen tulosten todentaminen oli heikkoa. Näistä havainnoista syntyi tavoite luoda Varustamoille laatu- ja vaikuttavuustyön käytännöt.

Hankkeessa käynnistettiin toiminnan johtajien ja toiminnasta vastaavien esihenkilöiden kanssa laatu- ja vaikuttavuuden työpajatyöskentely. Työskentelyn pohjalta syntyi laatukäsikirja, jossa selkeytettiin Varustamojen palvelutarjonta, palvelulupaus ja palvelumalli. Vaikuttavuusketjussa määriteltiin, kenelle matalan kynnyksen toiminta on tarkoitettu ja millä keinoilla ja ratkaisuilla muutoksia heidän elämäänsä voidaan saada. Muutosta katsottiin tapahtuneen, kun ihminen ottaa askelia kohti hyvinvointia ja näkee toivoa sekä uusia mahdollisuuksia omassa elämässään. Palvelujen vaikutukseksi määriteltiin tilanne, jossa ihmisen hyvinvointi on kohentunut ja hän on löytänyt uusia osallistumisen muotoja ja väyliä työelämään.

Mikään ei estä kehittämästä diakoniatyötä kattavammin matalan tai kynnyksettömienpalvelujen suuntaan. Avoimet kohtaamispaikat ovat suhteellisen kustannustehokkaita palveluita. Työssä voi olla mukana palkattujen ammattilaisten lisäksi vapaaehtoisia, kokemusasiantuntijoita ja yhteistyökumppaneita. Myös seurakuntien eri ammattiryhmiä, kuten suntioita, diakoneja ja pappeja voidaan hyödyntää työssä monipuolisesti. Vaikuttavuutta saadaan paremmin esille, kun asiakkaat voivat sitoutua palveluun omista lähtökohdistaan ja heitä voidaan tukea pitkäjänteisesti erilaisilla palvelumuodoilla.

Lähteet

Hyväri, S., Niiranen-Linkama, P., Maunuksela, A-M., Pehkonen-Elmi, T., & Steffansson, M., Thiz, P. (2021) Kynnyksetöntä kohtaamista – matalan kynnyksen palvelut osallisuuden vahvistajina. Teoksessa J. Helminen (toim.), Strategia siivittämässä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa TKI-toiminnan vuosikirja 2021 (s. 140–151). (Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja. Diak työelämä 21). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/748948/DIAK_Vuosikirja1_web.pdf?sequence=5&isAllowed=y

Leppihalme, E. (2022) Vaikuttamisen mahdollisuuksia ja kompastuskiviä diakoniassa. Teoksessa S. Huhanantti & V. Wallenius (toim.), Diakonia nyt. Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön. Kirjapaja, s. 40–53.

Pajunen, K., Soininen, J., & Mättö, T. (2024) Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä diakoniatyön vaikuttavuudesta. Hallinnon tutkimus (4), s. 301–318.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199141