Mentorointi tukee uutta lehtorikollegaa
Kun uusi lehtori aloittaa työnsä, hän tarvitsee rinnalleen kokeneemman kollegan. Diakissa mentorointi auttaa perehtymään ammattikorkeakoulupedagogiikkaan ja löytämään paikan työyhteisössä. Hyvä mentorointisuhde syntyy avoimuudesta, luottamuksesta ja yhteisestä oppimisesta.
Uusi lehtori on Diakonia-ammattikorkeakoulussa monella tapaa uuden äärellä. Lehtorin työhön perehdyttämisessä mentorilla, kokeneemmalla lehtorikollegalla, on tärkeä rinnalla kulkijan rooli.
Mentoroinnissa on tärkeää luoda tasa-arvoinen, luottamuksellinen ja vastavuoroinen suhde, jossa molemmat osapuolet voivat jakaa kokemuksiaan ja oppia toisiltaan. Se on yhteisiä tapaamisia, keskustelua ja kysymyksiä ammattikorkeakoulupedagogiikan arjen äärellä.
Perehdytys rakentaa pohjan työskentelylle
Diakissa esihenkilö laatii uudelle työntekijälle henkilökohtaisen perehdytysohjelman. Sen tarkoituksena on tukea työn aloittamista ja selkeyttää omaa roolia osana Diakin strategiaa ja tavoitteita.
Uudella lehtorilla on useita perehdyttäjiä, ja mentori on heistä yksi. Hän on usein kokeneempi opettaja, joka jakaa omaa tietotaitoaan ja kokemustaan. Hän toimii myös esimerkkinä ja keskustelukumppanina.
Uuden kollegan kysymykset ovat tärkeä osa mentorointia, sillä niiden kautta voi peilata aiemmin hankittua osaamista uuteen tehtävään. Perehdytyksen tavoitteena on varmistaa, että työntekijä oppii hallitsemaan työnsä ja kiinnittyy osaksi työyhteisöä. Toimiva perehdytys antaa tilaa kysymyksille, vastauksille ja yhteiselle pohdinnalle. (Eklund, 2018, s. 23–24.)
Onnistunut perehdytys on suunniteltu ja jatkuva prosessi, joka etenee tavoitteellisesti ja johdonmukaisesti. Se sisältää sekä organisaation dokumentoimaa tietoa että hiljaista tietoa. Perehdytys on myös osa muuta työn kehittämistä organisaatiossa. (Eklund, 2018.)
Työntekijä oppii parhaiten turvallisessa ja kehittymistä tukevassa työympäristössä. Kiireisessä arjessa huomioi voi helposti kohdistua vain lyhyen aikavälin tavoitteisiin, mutta perehdytyksen tavoitteena on työntekijän pitkäkestoinen sitoutuminen. (Eklund, 2018, s. 39–40.)
Hiljainen tieto ohjaa ammattilaisen toimintaa
Hiljainen tieto on osa asiantuntijuutta. Sillä tarkoitetaan henkilökohtaista tietoa ja osaamista, jota ei ole aina helppo pukea sanoiksi tai josta ei välttämättä olla edes tietoisia. (Eklund, 2018, s. 153.) Michael Polanyi (1958) luonnehti hiljaista tietoa kuuluisalla lauseellaan: “Tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan.” (Pohjalainen, 2016, s. 36).
Hiljainen tieto on osa asiantuntijuutta.
Hiljainen tieto muodostuu vuosien varrella kertyneestä käytännön osaamisesta ja kokemuksista, jotka ohjaavat ammattilaisen toimintaa. Opettajan työssä se ilmenee käytännön toiminnassa, kuten intuitiivisena ja nopeana päätöksentekona. (Pohjalainen, 2016.)
Mentorointi tarvitsee oman rakenteensa
Jokainen diakilainen toimii perehdyttäjänä, kun uusi lehtori aloittaa työssään. Yhteisöllinen jakamisen kulttuuri on kohtaamisen ammattikorkeakoulun voimavara. Mentori reflektoi yhdessä uuden kollegan kanssa ja jakaa kokemuksiaan arjen opetustyöstä.
Kollegiaalisella tuella on suuri merkitys opettajan työssä. Parhaimmillaan se edistää työhyvinvointia ja ehkäisee stressiä. (Murtonen & Vilppu, 2025.) Mentori auttaa uutta kollegaa liittymään Diakin yhteisöön ja oppii samalla itse uutta.
Mentori saa myös itse paljon vuoropuhelussa uuden kollegan kanssa. Diakissa perehdytykselle on oma ohjelma. Sellainen olisi tärkeää kirjata myös mentoroinnille.
Ensimmäisen lukukauden aikana uuden lehtorikollegan mentorointi keskittyy opetuksen ja ohjauksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin sekä työelämäyhteistyöhön.
Seuraavilla lukukausilla painopiste siirtyy muihin teemoihin. Näitä ovat pedagoginen kehittäminen, TKIO-yhteistyö, oppimisympäristöjen kehittäminen sekä jatkuvan oppimisen ja palveluliiketoiminnan toiminnot. Mentorointi tukee myös oman ammattiosaamisen kehittämistä.
Lähteet
Eklund, A. (2018). Tervetuloa meille! Uuden työntekijän perehdytys. Impact.
Murtonen, M., & Vilppu, H. (2025). Pedagoginen koulutus ja yhteisöllisyys opettajan tukena. Teoksessa A. Parpala & L. Postareff (toim.), Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja (s. 223–232). Vastapaino. http://doi.org/10.58181/VP9789523972704
Toom, A., Onnismaa, J., & Kajanto, A. (2008). Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta. Kansanvalistusseura.
Pohjalainen, M. (2016). Hiljaisen tiedon tunnistaminen, jakaminen ja uuden tiedon luominen kirjastotyön kontekstissa. Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0120-0
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251105105373