Laadukas harjoittelu tukee korkeakouluopiskelijan ammattilaiseksi kasvamista

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden polku kohti vastuullista ammattia edellyttää käytännön kokemusta useista eri harjoitteluympäristöistä. Harjoittelut ovat olennainen osa ammattikorkeakouluopintoja: ne perehdyttävät moninaisiin ammatillisiin toimintaympäristöihin, auttavat soveltamaan ja syventämään opittua käytännössä sekä luovat mahdollisuuksia ammatti-identiteetin vahvistumiseen ja verkostoitumiseen.

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat kohtaavat kuitenkin usein puutetta harjoittelupaikoista opintojensa aikana. Opiskelijamäärien huomattava kasvu tulevina vuosina haastaa tilannetta entisestään.

Harjoittelupaikoista puutetta

Harjoittelupaikkojen riittävyys sosiaali- ja terveysalalla on haaste koko maassa, mutta korostuu pääkaupunkiseudulla ja suuremmissa kaupungeissa. Puute koskee erityisesti aloja, jotka ovat keskeisiä ammattipätevyyden kannalta. Terveysalan osalta harjoittelupaikkojen puute näkyy esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden hoitotyön, sisätautien hoitotyön sekä kirurginen hoitotyön kentillä. Sosiaalialalla harjoittelupaikkoja tarvittaisiin lisää sosiaalihuollon asiakastyön toimintaympäristöihin.

Harjoittelupaikkoja sote-alan opiskelijoille tarjoavat esimerkiksi kunnat, hyvinvointialueet, yksityiset palveluntarjoajat ja järjestöt. Kaikkia edellä mainittuja tahoja tarvitaan yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa harjoittelupaikkojen lisäämiseksi ja niiden laadun takaamiseksi.

Ratkaisuja harjoittelupaikkojen saatavuuteen

Harjoittelujen määrällisen kehittämisen rinnalla kulkee aina vastuu siitä, että harjoittelut toteutuvat pedagogisesti laadukkaasti ja että ne mahdollistavat opiskelijan oppimistavoitteiden saavuttamisen. Harjoittelupaikkatilanteen kohentamiseen ja laadukkaiden oppimisympäristöjen kehittämiseen on haettu erilaisia ratkaisuja luomalla yhteistyössä työelämän kanssa uuden tyyppisiä harjoittelumuotoja esimerkiksi moduuliharjoitteluita ja pariharjoitteluita.

Jatkossakin uusien harjoittelumuotojen innovointi ja skaalaaminen sekä harjoittelujen rakenteiden yhteinen tarkastelu ja arviointi on erityisen tärkeää. Tässä on keskeisessä asemassa säännöllinen alueellinen yhteistyö, jossa ovat mukana alueen ammattikorkeakoulut ja harjoittelupaikkoja tarjoavat organisaatiot. Yhteistyössä on harjoittelumuotojen monipuolistamisen rinnalla myös keskeistä ajantasaisen harjoittelupaikkatilanteen ja opiskelijamäärien kartoittaminen sekä saatavilla olevan arviointitiedon tarkastelu. Näiden perusteella pystytään tietoon perustuen vahvistamaan ja täsmentämään harjoittelujen rakenteita ja aikatauluja. Ajantasaisella ja monipuolisella tiedolla on mahdollista tunnistaa myös esimerkiksi harjoittelujen ruuhkahuippuja ja mahdollista hukkaa.

Jatkossakin uusien harjoittelumuotojen innovointi ja skaalaaminen sekä harjoittelujen rakenteiden yhteinen tarkastelu ja arviointi on erityisen tärkeää.

Edellä mainitun lisäksi jatkossakin tarvitaan laaja-alaisia sote-alan harjoitteluihin kohdistuvia kehittämishankkeita, jotka takaavat harjoittelupaikkojen saatavuuden, monipuolisuuden ja laadun. Näissä on erityisen tärkeää huomioida aiempi valtakunnallinen ja alueellinen kehittämistyö, jotta kehittämisessä ja jatkojalostamisessa voidaan huomioida aiemmin opittu jaa myös hyödyntää esimerkiksi hyväksi koettuja toimintatapoja ja materiaaleja.

Valtakunnallisesti yhdessä kehitetyt ja käyttöön otetut mallit yhtenäistävät parhaimmillaan myös käytäntöjä eri oppilaitoksissa ja harjoitteluorganisaatioissa, mikä taas puolestaan sujuvoittaisi kaikkien osapuolten työtä ja opiskelijoiden liikkumista eri harjoitteluorganisaatioiden välillä.

Sote-alan opiskelijamäärien kasvaessa herää kysymys voitaisiinko myös erilaisilla kannustimilla tai vaihtoehtoisesti regulaatiolla tukea harjoittelupaikkojen riittävyyttä. Olisiko esimerkiksi jopa lainsäädäntöön tarpeellista lisätä velvoite sote-alan harjoittelupaikkojen riittävästä määrästä? Entä olisiko sote-alan opiskelijoille löydettävissä uusia laadukkaita oppimisympäristöjä? Pystyisivätkö esimerkiksi monialaiset sote-alan järjestöt tarjoamaan vielä laajemmin harjoittelupaikkoja opiskelijoille?

Yhä useampi sote-alan opiskelija puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea. On tärkeää, että myös nämä opiskelijat löytävät harjoittelupaikkoja riittävästi ja saavat laadukkaita oppimisen mahdollisuuksia. Ohjauksen toteuttaminen tarvittaessa osittain englanniksi ja samalla systemaattinen suomen kielen tuettu opiskelu on keskeistä kansainvälisten opiskelijoiden opintojen etenemistä ja ammatillisten valmiuksien kehittymistä ajatellen. Kielituettuun opiskeluun on kehitetty erilaisia malleja ja niiden käyttöönottoa on tärkeää laajentaa. Tämä edellyttää sote-alan ammattilaisilta uusia tietoja ja taitoja.

Laadukkaat sote-palvelut tavoitteena

Harjoittelupaikkojen riittävyys ja laatu vaikuttavat opiskelijoiden ammatilliseen kehittymiseen ja sote-alan veto- ja pitovoimaan sekä siten myös sote-palveluiden laatuun tulevaisuudessa. Siten sote-alan opiskelijoiden harjoittelupaikkojen merkitys voidaan nähdä koskettavan koko yhteiskuntaa. Se, että opiskelijat eli tulevaisuuden sote-alan osaajat saavat riittävästi harjoittelumahdollisuuksia ja pääsevät valmistumaan osaavina ammattilaisina on koko yhteiskunnan etu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109681