Kirjastojen metatietotyö takaa luotettavan tiedonhaun
Kirjastojen metatietotyö on tiedonhaun selkäranka, joka varmistaa aineistojen löytymisen luotettavasti. Työtä ohjaavat tarkat säännöt ja yhteiset sanastot, jotka varmistavat kuvailun yhdenmukaisuuden ja kehittyvät jatkuvasti yhteiskunnallisten muutosten mukana. Tekoäly tukee niin kuvailutyötä kuin tiedonhankintaa mutta se ei korvaa kirjastojen metatietoasiantuntijoiden työtä.
Kirjastotyön ydintä on aina ollut tietoaineistojen metatietojen tallennus eli kuvailu niin, että tiedonhakija löytää aineistot mahdollisimman vaivattomasti. Internetin alkuvaiheessa esitettiin väitteitä, ettei kirjastojen ylläpitämiä tietokantoja enää tarvittaisi. Sama ajatus on noussut esille myös tekoälystä: kaiken tiedon sanotaan löytyvän sen avulla.
Todellisuudessa kirjastojen tietokannat ovat entistä tärkeämpi väline monipuolisen ja luotettavan tiedon löytämiseen. Niiden avulla voidaan myös varmistaa tekoälyn tuottamien tulosten paikkansapitävyys.
Kuvailusäännöt ohjaavat tuottamaan laadukasta metatietoa
Metatiedot on tallennettu jo pitkään tarkkojen sääntöjen mukaisesti: esimerkiksi julkaisun nimi ja tekijä esitetään samoissa kohdissa samoilla välimerkeillä. Ensimmäiset kuvailusäännöt syntyivät jo 1800-luvulla, ja niitä on sittemmin kehitetty sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yhtenäinen tallennustapa mahdollisti kokoelmatietojen siirtämisen pahvikorteilta tietokantoihin ja myöhemmin niiden yhdistämisen yhteisiin hakupalveluihin.
Nykyään Suomen kirjastojen aineistoja voi hakea yhdellä kertaa Finna-palvelusta. Sen taustalla on kansallinen metatietovaranto Melinda, joka kokoaa sekä painettujen aineistojen että verkkojulkaisujen metatiedot yhteen paikkaan.
Kuvailutyö on kuitenkin muuttunut voimakkaasti tällä vuosituhannella, kun käyttöön on otettu linkitettyyn dataan pohjautuvat RDA-kuvailusäännöt (Resource Description and Access). Ammattikorkeakoulukirjastojen metatietoasiantuntijoille tehdyn kyselyn mukaan uudet säännöt vaativat uudenlaista ajattelua ja jatkuvaa osaamisen päivittämistä. Vastausten mukaan kirjastojen metatieto-osaamista tarvitaan korkeakouluissa myös laajemmin: henkilökunnan julkaisutietojen tallennustyössä, Theseukseen tallennettujen opinnäytetietojen tarkistuksessa tai tutkimusaineistojen tallennukseen liittyvässä kuvailutyössä.
Yhteiset sanastot tukevat kuvailua
Kuvailutyötä tukevat yhteisesti sovitut käsitteet, joita ylläpidetään sanastoissa. Suomenkieliset sanastot on koottu kaikille avoimeen Finto-palveluun. Käytetyin sanasto kuvailutyössä on Yleinen suomalainen ontologia (YSO), jonka käsitteitä käytetään monissa järjestelmissä, kuten Finnassa, Theseuksessa ja Justuksessa.
Kuvailutyötä tukevat yhteisesti sovitut käsitteet, joita ylläpidetään sanastoissa.
Tekijätiedot haetaan omasta tietokannastaan, jotta samannimisten tekijöiden julkaisut yhdistyvät oikeisiin henkilöihin. Finton KANTO – Kansalliset toimijatiedot -luettelo kokoaa tekijöiden ja heidän teostensa tiedot yhteen. Kullakin tekijällä on oma tunniste, jonka avulla heidän julkaisunsa ja niiden eri versiot linkittyvät toisiinsa. Tiedonhakua tukevat myös esimerkiksi linkitykset tekijää käsitteleviin julkaisuihin.
Käsitteet muuttuvat yhteiskunnan mukana
Sanastotyö on kulttuurisensitiivistä. YSOn käsitteissä näkyvät yhteiskunnan muutokset, ja käsitevalinnoilla voidaan myös vaikuttaa. Kulttuurisensitiivisyys näkyy jo YSOn kielissä: käsitteet löytyvät kolmella Suomessa puhutulla kielellä – suomeksi, ruotsiksi ja pohjoissaameksi – sekä englanniksi.
Syksyn 2025 kirjastoverkkopäivillä tietoasiantuntija Tuomas Palonen totesi alustuksessaan, että YSOn ylläpitäjät saavat entistä enemmän palautetta tiettyjen termien loukkaavuudesta. Sanastosta onkin tarkistettu eri väestöryhmiä koskevat käsitteet, ja niiden määrittelyn asiantuntijoina ovat ryhmien jäsenet itse.
YSOsta ei kuitenkaan poisteta kaikkia ongelmallisiksi koettuja käsitteitä, vaan ne jäävät ohjaustermeiksi. Niiden yhteyteen on lisätty infoikoni, jossa todetaan esimerkiksi, että vanhentunut tai syrjivä käsite on jätetty tiedonhaun onnistumisen vuoksi tai että käytettävissä ei ole toistaiseksi korjaavaa tai vakiintunutta termiä (ks. esim. kehitysmaat YSOssa). Ongelmallisten termien jättäminen sanastoon voi olla myös vaikuttamiskeino: kun tiedonhakija hakee YSOsta vanhalla käsitteellä, hänet ohjataan käyttämään ajan tasalla olevaa termiä.
YSOn käsite-ehdotukset, perustelut ja päätökset ovat avoimesti nähtävillä verkossa. Eniten ehdotuksia sanastoihin tulee metatietoasiantuntijoilta. Esimerkiksi hengellinen väkivalta -käsitteen eteneminen havainnollistaa uusien käsitteiden hyväksymisprosessia. Uudet ilmiöt eivät aina näy sanastoissa heti, sillä ylläpitäjät varmistavat termien vakiintumisen. Joskus uusi termi hyväksytään vain ohjaustermiksi aiempaan käsitteeseen. Näin kävi yhteiskehittäminen-käsitteelle, jonka päätermiksi jäi yhteissuunnittelu.
Tekoäly metatietotyön ja tiedonhaun tukena
Hakukoneet tarjoavat nopeasti vastauksia, mutta relevantin aineiston löytäminen voi olla työlästä ja osa aineistosta voi jäädä kokonaan piiloon. Kirjastojen tietokannoissa teosten sisältöä kuvaillaan asiasanoilla, mikä tuottaa hakukoneita täsmällisempiä tuloksia. Lisäksi kirjastojen säilyttämisvelvollisuus takaa aineistojen saatavuuden pitkällä aikavälillä.
Kirjastot hyödyntävät myös tekoälyä metatietojen tallennuksessa ja tiedonhaun tukena. Finto-palvelussa on avoimesti käytössä tekoälysovellus Finto-AI, joka auttaa asiantuntijoita löytämään sopivia asiasanoja julkaisun tekstin tai tiivistelmän perusteella. Lisäksi kirjastot tarjoavat tekoälyyn perustuvia luotettavia tiedonhakujärjestelmiä, kuten Keeniousin, ja antavat ohjausta tekoälyn perusteista ja kriittisestä käytöstä tiedonhankinnassa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109687