Etäopetuksessa teknologia tukee ja takkuilee

Etä- ja hybridiopetus ovat tulleet jäädäkseen, mutta niiden toteuttaminen ei ole aina yksinkertaista. Opettajalta vaaditaan enemmän valmistelua kuin perinteisessä luokkahuoneopetuksessa samoilla työaikaresursseilla. Kamera, mikrofoni, oppimisalustat ja epävakaat yhteydet ovat arkea – ja joskus hallinnan tunne on yhtä häilyvä kuin savukiehkurat.

Opiskelijoiden tukeminen etäkäytänteissä kuuluu opettajan työhön, mutta useilla opiskelijoilla kamerat ja mikit pysyvät kiinni. Osa opiskelijoista voinee suorittaa lähes koko tutkintonsa näin. Ryhmätyöt etänä saattavat ajoittain muistuttaa enemmän hiljaisia odotushuoneita kuin aktiivista oppimista. Kuten eräs opiskelija totesi:

”Mulla ei ny toimi tää mikki eikä kamera…” 

Johon toinen vastasi:

“Onko sulla ne joskus toiminu ;-)” 

Etänä vaikeneminen on helpompaa, kun taas opettajan kanssa katsekontaktissa on vaikeampaa olla vastaamatta.

Kun tekniikka tökkii

Etäopetuksessa on nähty kaikenlaista: kuntosalilla treenaava opiskelija, puhelin pukukopissa ja nappi korvassa – yhteys päällä, mutta läsnäolo kyseenalainen. Opiskelijoiden tekninen osaaminen vaihtelee, ja opettajan on vaikea tietää, johtuuko osallistumattomuus laitteista vai jostain muusta. Klassinen ohje “sulje ohjelma ja tule uudestaan” toimii usein, vaikka vikaa ei tunnisteta.

Laitteiden ja ohjelmien opettelu vaatii aikaa ja paneutumista – ja joskus ne aiheuttavat ahdistusta.

Myös opettajien osaaminen vaihtelee, etenkin kun mukaan tulee tekoäly, lisätty todellisuus ja kaikki muu uusi teknologia. Laitteiden ja ohjelmien opettelu vaatii aikaa ja paneutumista – ja joskus ne aiheuttavat ahdistusta.

Etäopiskeluun sitoutuminen voi olla heikompaa, jolloin vuorovaikutustaidot jäävät vähemmälle harjoittelulle. Eleet ja välitön palaute puuttuvat, mikä vaikuttaa oppimiskokemukseen. (Apken ym., 2024.) Opettajan voi olla haastavaa tai mahdotonta arvioida opiskelijan pedagogista hyvinvointia ilman vuorovaikutusta.

Etä- ja hybridiopetuksen mahdollisuuksia ja edellytyksiä

Etä- ja hybridiopetus mahdollistavat osallistumisen myös silloin, kun kampukselle tuleminen ei onnistu. Murtunut jalka, synnytys tai sairastunut lapsi eivät enää estä opiskelua. Digitaaliset oppimisympäristöt tarjoavat alustan turvalliselle harjoittelulle ja virheistä oppimiselle. Virtuaaliset simulaatiot lisäävät todentuntua ja vahvistavat opiskelijoiden itseluottamusta. (Liu ym., 2023.)

Toimivan digioppimisen kulmakiviä ovat laadukas ääni ja kuva, hyvät yhteydet ja helppokäyttöinen teknologia. Ihanteellisesti järjestelmä toimisi yhdellä klikkauksella – tai automaattisesti. Ehkä vielä joskus teknologia osaa lukea ajatukset ja toteuttaa toiveet ilman pyyntöä. Voisikohan näin käydä?

Tukipalveluiden näkökulmasta olisi tärkeää, että laitteet ja järjestelmät olisivat mahdollisimman varmatoimisia ja niiden käyttö intuitiivista. Päivitysten oli myös hyvä hoitua mahdollisimman vähällä manuaalisella työllä.

Ei yksin, vaan yhdessä

Vaikka etä- ja hybridiopetuksen arki muistuttaa välillä teknologista selviytymispeliä, sen mahdollisuudet ovat valtavat. Kun teknologia toimii, se voi avata ovia oppimiseen tilanteissa, joissa se ei muuten olisi mahdollista. Mutta kehitystyö ei tapahdu itsestään – siihen tarvitaan kaikkia.

Euroopan unionin osarahoittamassa Diak Oulu Health Hub -hankkeessa etsitään yhdessä ratkaisuja, joilla digitaalisesta oppimisesta tulee sujuvaa, vuorovaikutteista, yhteisöllistä, saavutettavaa ja innostavaa. Hanke kutsuu mukaan kehittämään, kokeilemaan ja vaikuttamaan.

Lähteet

Liu, K., Zhang, W., Li, W., Wang, T., & Zheng, Y. (2023).  Effectiveness of virtual reality in nursing education: a systematic review and meta-analysis. BMC Medical Education, 23, 710. https://doi.org/10.1186/s12909-023-04662-x

Akpen, C.N., Asaolu, S., Atobatele, S., Okagbue, H., & Sampson, S. (2024). Impact of online learning on student’s performance and engagement: a systematic review. Discovery Education, 3, 205. https://doi.org/10.1007/s44217-024-00253-0

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251120109710