Kohti todennettua vaikuttavuutta – miten D-toimijat vähentävät eriarvoisuutta?

Läpinäkyvä ja luotettava raportointi rakentaa luottamusta sekä vahvistaa rahoittajien, kumppaneiden ja lahjoittajien uskoa siihen, että panostukset tuottavat todellista muutosta. Kilpailu, tehokkuusvertailu ja yhteistyö hyvinvointipalvelujen kentällä edellyttävät kykyä osoittaa vaikutuksia, mikä avaa myös uusia mahdollisuuksia uudenlaisille, sosiaalisesti kestävämmille rahoitusmalleille.

Yhteinen vaikuttavuusraportointi palvelee toiminnan kehittämistä ja vaikuttavuuden maksimointia tarjoamalla tietoa siitä, mikä toimii ja mitä tulee parantaa. Lisäksi se vahvistaa D-toimijoiden arvoihin ja yhteiskunnalliseen vastuuseen perustuvaa roolia tuomalla näkyväksi, miten tässä ajassa vahva arvopohja konkretisoituu käytännön työssä ja muuttuu myös euroissa mitattavaksi kustannusvaikuttavuudeksi.

Yhteinen vaikuttavuustavoite: katkaista eriarvoistumiskehitys

D-toimijoiden potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää yhteistä, selkeästi määriteltyä vaikuttavuustavoitetta. Kunnianhimon tasoa nostamalla voidaan yhdessä tuottaa ratkaisuja kansallisiin hyvinvoinnin ja eriarvoistumiskehityksen haasteisiin. D-toimijoiden yhteinen vaikuttavuustavoite – eriarvoistumiskehityksen katkaiseminen Suomessa – tarkoittaa, että toimijat suuntaavat osaamisensa ja resurssinsa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien hyvinvoinnin, osallisuuden ja mahdollisuuksien parantamiseen. Tavoite ei rajoitu yksittäisiin palveluihin tai hankkeisiin, vaan tähtää rakenteellisiin muutoksiin, jotka vähentävät hyvinvointi- ja terveyseroja, vahvistavat yhdenvertaisia elämänkulkuja, ehkäisevät syrjäytymistä ja katkaisevat ylisukupolvisia huono-osaisuuden siirtymiä.

Vaikuttavuustavoitteiden toteutumista voidaan seurata sekä yksilö- että yhteisö- ja väestötason mittareilla, jotka kuvaavat eriarvoisuuden ydintekijöitä: esimerkiksi koulutuksellisen tasa-arvon paraneminen näkyy aliedustettujen ryhmien kasvavana osuutena korkeakoulutetuissa, työelämäosallisuus kertoo erityis- ja vähemmistöryhmien kiinnittymisestä työmarkkinoille, ja NEET-nuorten väheneminen osoittaa nuorten parempaa kiinnittymistä koulutukseen ja työhön.

Vajaatyöllisten kotitalouksien määrän kehitys antaa signaaleja pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten paremman työllistymisen onnistumisesta, kun taas koetun hyvinvoinnin paraneminen ulkopuolisuutta kokevien ryhmien keskuudessa kertoo sosiaalisen luottamuksen ja elämänhallinnan vahvistumisesta. Lastensuojelun asiakkaiden määrän ja koulutustason seuranta osoittaa, toteutuuko pitkäjänteinen tuki lapsille ja perheille. Ikäihmisten yksinäisyyden väheneminen ja elinajanodotteen nousu erityisryhmissä – kuten vangeilla, lastensuojelutaustaisilla ja matalimman tuloluokan henkilöillä – kuvaavat, kaventuvatko hyvinvointierot elämän loppupäässä. Jatkossa hyvinvointipainotettujen elinvuosien seuraaminen tarjoaa vielä kokonaisvaltaisemman tavan mitata, muuttuuko suomalaisten elämän laatu ja pituus yhdenvertaisemmaksi.

Seuraavassa kuvassa (kuvio 1) on esitetty eri kohderyhmien nuorten elossaoloindeksi 25 ikävuoden kohdalla. Kuva kertoo, että lastensuojelun sijaishuollon ja nuorispsykiatrian yhteisasiakkaista on 97,3 prosenttia elossa 25 ikävuoden jälkeen, kun muusta samanikäisestä väestöstä on vastaavasti 99,7 prosenttia elossa. Myös sijaishuollon, ilman psykiatrian asiakkuutta olevilla, asiakkailla, ja psykiatrian asiakkailla ilman sijaishuoltoa, kuolleisuus on merkittävästi suurempaa kuin muiden ikätovereidensa. Ylikuolleisuuden taustalla ovat päihteet, itsemurhat ja onnettomuudet.

 

Kuvio 1. Elossaoloindeksi eri ryhmillä (Hilli ym., 2024).

Suomessa ei ole vielä vakiintunutta tapaa määritellä ja laskea eriarvoisuudessa elävien ihmisten määrää ja tunnistaa keskeisimpiä eriarvoisuusmittareita. D-toimijat ovat ottaneet kunnianhimoiseksi tehtäväkseen määritellä täsmällisemmin, mitä eriarvoistumiskehityksen katkaiseminen todellisuudessa vaatii ja mitä mittareita tulee seurata, jotta tulevaisuudessa voidaan arvioida, eteneekö Suomi kohti tavoitetta, jossa eriarvoistumisen suunta kääntyy ja hyvinvointi jakautuu tasaisemmin. Maailma ei ole tässä kohtaa vielä valmis ja tehtävää vaikuttavuuden todentamiseksi riittää.

Isolla D:llä

D-toimijat Suomessa ovat yksi merkittävimmistä toimijoista sosiaali-, terveys ja hyvinvointialalla: niiden yhteenlasketut tuotot, liikevaihto ja avustukset, olivat viime vuonna 480 miljoonaa euroa ja keskimääräinen työntekijöiden määrä 5 845 henkilöä. Erilaisia hankkeita oli yhteensä 277.

Suomessa ei ole vielä vakiintunutta tapaa määritellä ja laskea eriarvoisuudessa elävien ihmisten määrää ja tunnistaa keskeisimpiä eriarvoisuusmittareita.

Käytetyn rahan, palveluiden ja hankkeiden määrä ei lopulta mittaa toimijan yhteiskunnallista merkittävyyttä, vaan se mitä rahoilla ja toiminnalla on saatu aikaan. Seuraavassa katsauksessa on esitetty D-toimijoiden vaikuttavuusraportoinnin pohjalta koostettuja keskeisiä tunnuslukuja. Vaikuttavuusraportointi on monien palveluiden osalta vielä kehitysvaiheessa ja osin esitetyt lukumäärät voivat olla aliarvioituja varovaisuusperiaatteen mukaisesti, samoin kaikkien toimintojen osalta vaikutusten mittaustietoa ei ole toistaiseksi saatavilla. Osasyynsä tietojen puutteeseen on julkishallinnon erilaiset tekniset ja juridiset haasteet sekä osaamisen puute tuottaa vaikuttavuustietoa palveluntuottajille erinäisiin ongelmiin vedoten.

Katsaus (kuvio 2) pohjaa vaikutusketjuajatteluun, joka on esitetty seuraavassa kuvassa. Vaikutusketju kertoo logiikan, millä palvelun oletetaan saavuttavan tavoitellut vaikutukset. Vaikutusketjun logiikka on kuitenkin käännetty päinvastaiseksi, eli tarvittava toiminta, resurssit ja panokset johdetaankin tavoitteista käsin. Tätä kutsutaan vaikuttavuuden mallintamiseksi. Kyseessä on paradigman muutos, jossa siirrytään yksittäisten palveluiden vaikutusten arvioinnista määriteltyjen vaikutustavoitteiden ajantasaiseen seurantaan ja aktiiviseen johtamiseen kohti pitkän aikavälin vaikuttavuutta.

 

Kuvio 2. Vaikutusketjun hyödyntäminen.

D-toimijoiden vaikutusketju lähtee tarpeesta ja tavoittavuudesta

D-toimijoiden eriarvoisuuskehitykseen suoraan vaikuttava asiakas- ja yhteisötyö kattaa lukuisia erilaisia palveluita ja toimintoja koko elämänkaarella. Ne koskettavat noin 36 000–37 000 ihmistä vuodessa. Onko tämä paljon vai vähän? Eriarvoisessa asemassa elävien määrän arviointi on vaikeaa jo yksinkertaisesti sen vuoksi, että eriarvoisuuden määritelmä on hyvin moninainen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan erittäin heikko osallisuuden kokemus viittaa siihen, että henkilö on syrjäytymisvaarassa tai kokee itsensä syrjäytetyksi (THL, 2025). Sotkanetin mukaan 10,1 prosentilla, eli noin 454 000:lla, 20 vuotta täyttäneestä väestöstä on erittäin heikko osallisuuden kokemus (Sotkanet, 2025). Nuoremmissa ikäluokissa osallisuutta seurataan 14–17-vuotiailla ja heikon osallisuuden osuus on ikäluokasta riippuen 10–12 prosentilla. Näin ollen D-toimijoiden tavoittavuutta on vaikeaa arvioida tarkasti, mutta tavoittavuus asettunee väestötasolla 6–7 prosenttiin, jos vertailuna käytetään heikkoa osallisuuden kokemusta.

Tavoittavuus on vaikuttavuuden ensimmäinen askel, sillä hyväkään toiminta ei saa aikaan mitään, jos se ei tavoita oikeaa kohderyhmää. D-toimijoiden tavoittavuutta arvioitaessa on huomioitava, että siihen vaikuttaa paljon julkisten palvelujen ja eri julkishallinnon rahoituslähteiden tapa kohdentaa resursseja. Julkinen raha ohjaa kohderyhmien valintaa ja rahoituksiin vaikuttavat poliittiset arvovalinnat eri ajanjaksoilla. D-toimijat ovat pyrkineet koko historiansa ajan löytämään myös niitä, jotka jäävät politiikka-agendojen ulkopuolisiksi ja pimentoon. Etsivä työ ja yhteiskunnan uusien ilmiöiden tunnistaminen ohjaavat edelleen vahvasti D-toimijoiden palvelujen kehittämistyötä.

Vaikuttavuus on kykyä saada aikaa tavoiteltua muutosta

Vaikuttavuudella tarkoitetaan toiminnan kykyä saavuttaa tavoiteltuja vaikutuksia. D-toimijoiden vaikuttavuudella tavoitellaan esimerkiksi kohderyhmien osallisuuden kokemuksen kasvua, hyvinvoinnin kohenemista, koulutustason nousua tai työttömän työllistymistä. Vaikuttavuutta mitataan eri prosessi- ja vaikutusmittareilla. Toiminnan vastaavuutta asiakastarpeeseen mitataan prosessimittareilla, kuten erilaisilla asiakastyytyväisyysmittareilla. Asiakastyytyväisyys ei kuitenkaan ole vaikuttavuuden mittari, vaikka toki asiakastyytyväisyys on, useimmiten mutta ei aina, edellytys positiivisen vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tarvitaan siis asiakastyytyväisyyden lisäksi jotain muuta.

Vaikutuksia mitataan eri kohderyhmissä, kuten lapsiperheet ja ikäihmiset, eri indikaattoreilla, koska vaikutus- tai asiakasmuutostavoitteetkin vaihtelevat kohderyhmittäin ja palveluittain. Palvelukohtainen vaikutustavoitteen indikaattori voi olla esimerkiksi muutos yksinäisyyden tunteessa, velkaongelman hallinnassa, riippuvuudesta irti pääsemisessä, tutkinnon saamisessa tai työllistymisessä. Yksi yhdistävä tekijä D-toimijoiden kohderyhmässä on kohderyhmien osallisuuden ja hyvinvoinnin kokemus, vaikka muut indikaattorit voivat olla palvelu- ja toimintokohtaisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan osallisuuden lisääminen on tehokas keino syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisemisessä ja sen mittaaminen auttaa tunnistamaan riskiryhmiä ja arvioimaan erilaisten toimien vaikuttavuutta syrjäytymisen ehkäisemisessä. D-toimijoiden asiakastyytyväisyyden mittarien arvot ovat pääosin hyviä tai erittäin hyviä, eli palvelut vastaavat kohderyhmän odotuksia.

Seuraavassa D-toimijoiden palveluita ja toimintoja on koostettu suuremmiksi kohderyhmiksi lukumäärien ja osallisuuden kokemuksen osalta, ja sitä on täydennetty kohderyhmäkohtaisilla seurantatiedoilla.

Vaikutustavoite: lapset voivat elää ja kehittyä turvallisesti perheissään

Taloustieteilijä, nobelisti James Heckmanin tutkimusten mukaan investoinnit 0–5-vuotiaiden hyvinvointia edistäviin palveluihin tuottavat suuremmat sosiaaliset ja taloudelliset hyödyt yhteiskunnalle kuin vanhempiin ikäluokkiin kohdennetut palvelut (Heckman, 2012). Hyödyt realisoituvat pitkän aikavälin vaikutuksina, jollaisia ovat esimerkiksi lisääntynyt kouluvalmius, korkeampi koulutustaso, parempi terveys ja korkeammat tulot, mikä samalla tarkoittaa vähentynyttä rikollisuutta, etuus- ja hoivatarvetta. Varhaislapsuuteen kohdennettujen palveluiden korkeat hyödyt ovat luonnollisia, koska silloin aivojen kehitys on kriittisimmillään ja kehitykseen vaikuttavat mm. vanhempien vuorovaikutussuhteet, uni, ravinto ja liikunta. Näin ollen vanhempien stressillä, uupumisella ja kasautuneilla ongelmilla on negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen vuorovaikutussuhteen puutteellisuuden ja muiden mekanismien kautta. Näihin voidaan kuitenkin vaikuttaa ja vaikutuksia mitata. Pitkä aikaväli tuo kuitenkin haasteensa vaikutusten seurantaan. Seuraavassa kuvassa on esitetty esimerkki, miten vaikutusten seurannan logiikkaa on rakennettu vaikutusketjun avulla. Eri ikäkausien vaikutuksilla on yhteys pitkän aikavälin elämänkulkuun ja näitä voidaan mitata.

Kuvio 3. Riski- ja suojaavia tekijöitä elämänkaaren alkuvaiheessa (Saari ym., 2020).

D-toimijoiden lasten ja lapsiperheiden toimintojen parissa oli noin 2 300 henkilöä. Heidän osaltaan vaikutusten mittaaminen on vielä suurelta osin kehitysvaiheessa ja vain pieneltä määrältä on kerätty tietoa, mutta mitattujen osalta osallisuus oli parantunut keskimäärin 85 prosentilla. Osallisuudella on tutkitusti vahva yhteys koettuun terveyteen, yksinäisyyteen ja elämänlaatuun, mitkä todentavat toiminnan yhteyttä perheen hyvinvointiin.

Viime vuonna kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrä Suomessa oli 17 100 ja tilastojen valossa heistä vain puolet saa perusasteen jälkeisen tutkinnon ja integroituu työelämään (Forsel & Inget-Leinonen, 2025; Hilli ym., 2024; Pasanen ym., 2023). Kyseessä on inhimillisesti ja taloudellisesti suuri ongelma; tuottavuusmenetykset ja sairaanhoidon lisäkustannukset heidän osaltaan ovat noin 200 miljoonaa euroa vuodessa, kun huomioidaan kustannukset 25 ikävuoteen asti.

D-toimijoiden tarjoamissa lastensuojelupalveluissa on tehty uraauurtavaa tutkimustyötä eri palvelujen vaikuttavuudesta esimerkiksi intensiivihoidon palvelussa. Palvelujen näyttöperustaisuus ja tutkimustietoon pohjautuvat tulokset ovat olleet keskeisessä roolissa diakonialaitosten eritysryhmien palvelutuotannossa jo vuosikymmenten ajan. Jatkossa on kehitettävä pidemmän aikavälin vaikutusten seurantaa, kuten esimerkiksi koulutuksen ja työllistymisen sekä näihin liittyvät aikaisen vaiheen indikaattorit, koska lasten ja nuorten palveluissa vaikuttavuus kertyy pitkällä aikavälillä.

Vaikutustavoite: nuorten mielenterveys ja koulutustaso parantunut

Nuoruus on aivojen kehityksen toiseksi tärkein vaihe varhaisvaiheiden jälkeen. Pitkäaikainen stressi vahingoittaa kehittyviä aivoja vaarallisemmin ja pysyvämmin kuin aikuisten aivoja. Riippumatta, katsotaanko asiaa aivotutkimuksen vai kehityspsykologian näkökulmista, puutteet tiedoissa ja taidoissa elämän eri osa-alueilla, oppimisvaikeudet, yksinäisyys, koulukiusaaminen ja mielenterveyden ongelmat ovat riskitekijöitä hyvälle kehitykselle ja koulutuspolulta, työelämästä ja yhteiskunnasta syrjäytymiselle. Monien tutkimusten mukaan koulutyöhön kannustaminen, liikunta ja muu harrastustoiminta ikätovereiden seurassa muovaavat aivojen kypsymistä, kehittävät sosiaalisia taitoja ja ehkäisevät syrjäytymistä (Hermanson & Sajaniemi, 2018; Elovainio & Komulainen, 2023; Ludvigsson ym., 2025).

Kuten edellä lasten tapauksessa, vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä ja vaikutusketjua voidaan hyödyntää sekä tavoiteasetannassa että välimittareiden asettamisessa. Seuraavassa kuvassa (kuvio 4) on esimerkki, jota on käytetty lastensuojelun asiakkaiden tavoiteasetannassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien nuorten osalta. Jakauman yläpäässä on tavoiteltuja tiloja, kuten normaali työura, ja alalaidassa vältettäviä tiloja, kuten huume- ja muiden ennenaikaisten kuolemien aiheuttamat menetetyt elinvuodet. Palvelun realistiset tavoitteet riippuvat aina kasautuneiden ongelmien määrästä kohderyhmässä. Mitä suuremmiksi ongelmat ovat ehtineet kasautua, sen alemmaksi tai pidemmälle aikavälille tavoitteet on asetettava.

Kuvio 4. Tavoitteet ja vaikutusten mittaaminen nuorilla (Hilli & Litja, 2024).  

Koulutuksen riskitekijöitä voidaan havaita jo yläasteella. Näitä ovat mm. masennus ja ahdistus, luvattomat poissaolot, lapsiperheköyhyys, kodin ulkopuolelle sijoittaminen sekä alhainen päättötodistuksen keskiarvo. Riskitekijät vaikuttavat esimerkiksi koulupudokkuuden todennäköisyyteen toisella asteella. Ongelmien kumuloituminen lisää keskeytystodennäköisyyttä verrattuna yksittäiseen riskitekijään; kodin ulkopuolinen sijoitus, ahdistus/masennus ja yläasteen luvattomat poissaolot yhdessä antavat jo erittäin suuren todennäköisyyden keskeyttää toinen aste. Mitä aikaisemmin riskisignaaleja voidaan havaita, sen aikaisemmin tilanteeseen voidaan puuttua ja estää tilanteen eskaloituminen.

Nuoret ovat selvästi merkittävin D-toimijoiden ehkäisevän toiminnan kohderyhmä, mukana noin 5600 nuorta vuosittain. Kohderyhmässä saavutetut vaikutukset ovat myös kattavimmin seurattuja. Elämäntilanteen muutoksen lisäksi indikaattoreina on usein tutkinnon saavuttaminen ja koulutus. Koulutukseen tai työelämään siirtyneiden osuus vaihtelee kohderyhmittäin ja toiminnoittain 50 prosentin molemmin puolin. Osallisuus on parantunut 75–100 prosentilla osallistujia.  Tuloksia vertailtaessa on huomioitava, että kohderyhmä on hyvin heterogeeninen ja toimintojen vertailtavuus edellyttää riittävän suurta osallistujamäärää.

NEET-nuorten määräksi on eri lähteissä arvioitu 60 000 (THL, 2023), ja Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 122 000 perusasteen varassa olevaa 20–29 -vuotiasta (Tilastokeskus, 2025). Näihin lukuihin nähden D-toimijoiden tavoittavuus on suuri, mutta työsarkaa on edelleen paljon. 60 000 NEET-nuorta aiheuttaa yli 600 miljoonan euron tuottavuusmenetykset vuodessa ja lisäksi paljon muita kustannuksia. D-toimijoiden toiminta maksaa itsensä takaisin varsin nopeasti, mutta julkishallinnon hankinta- ja budjetointikäytännöt toimivat pullonkaulana hyvien toimintojen laajemmalle käyttöönotolle.

Vaikutustavoite: työkyky ja työllistyminen on parantunut

Noin puolet syrjäytymiseen, sairastavuuteen ja elintapoihin liittyvistä kustannuksista tulee tuottavuuskustannuksista, toisin sanoen työttömyyden tai muun työn ulkopuolisuuden kautta lisääntyneinä etuusmenoina ja vähentyneinä verotuloina. Näin ollen on tärkeää pystyä ylläpitämään työkykyä ja työllisyyttä, ja vaikuttaa taustatekijöihin, jotka uhkaavat sitä. Työskentely lisää osallisuutta, tuo sosiaalista ja taloudellista turvaa ja toimii siten vahvistavana tekijä ehkäisten monia epäsuotuisia kehityskulkuja. Työkykyä uhkaavat usein toisiinsa linkittyvät tekijät, kuten työttömyyden pitkittyminen itsessään, vanhentunut tai puuttuva koulutus, mielenterveyden haasteet ja kansansairauksille altistavat elintavat. Työkykyä tukevia ja työllisyyttä edistäviä, vahvistavia tekijöitä ovat usein riskitekijöiden vastakohdat. Näitä vaikuttavia taustatekijöitä on paljon, kuten alla olevasta kuvasta nähdään. Taustatekijöitä käytetään toiminnan kohdentamisen ja vaikutusten seurannan apuna, jotta voidaan ottaa huomioon työttömien yksilölliset tilanteet.

Kuvio 5. Työkyvyn ja työllisyyden taustatekijöitä.

Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllisyyttä edistävissä palveluissa ja toiminnoissa oli mukana noin 1400 henkilöä. Asiakasmäärässä on epätarkkuutta, koska esimerkiksi yhdestä verkkopohjaisesta palvelusta voidaan seurata luotettavasti vain välitettyjen työtehtävien määrää. Eri palveluiden tuloksellisuus, työllistyminen tai koulutukseen ohjautuminen, vaihteli 10–40 prosentin välillä ja osallisuus parani noin 80 prosentilla. Työllisyystoimien tuloksellisuuden seuranta ja vertailu on tällä hetkellä vaikeaa, koska julkinen sektori ei pysty tuottamaan tietoa erilaisten palveluiden työllisyys- ja työkykyvaikutuksista.

Tunnettuihin palveluihin nähden D-toimijoiden tulokset ovat hyvällä tasolla ja tuottavat inhimillisen hyvinvoinnin lisäksi merkittävää säästöä yhteiskunnalle. Pitkäaikaistyöttömiä on tällä hetkellä noin 131 000 ja yli kahden vuoden työttömyys on suorassa yhteydessä erittäin heikkoon osallisuuden kokemukseen. Kuten edellä nuorten tapauksessa, julkishallinnon hankinta- ja budjetointikäytännöt toimivat pullonkaulana toimivien mallien laajemmalle käyttöönotolle myös tässä kohderyhmässä. Työllisyyspalveluissa on kuitenkin tällä hetkellä tapahtumassa merkittävä siirtymä, jossa palveluista maksetaankin tuntihinnan sijaan palveluun ohjautuneiden työttömien työllistymisen ja parantuneen työkyvyn perusteella. Tämän odotetaan parantavan palveluiden asiakaslähtöisyyttä ja tuloksellisuutta. Toisaalta se edellyttää palveluntuottajilta kykyä ymmärtää työttömyyden juurisyitä ja osoittaa toimintansa vaikuttavuus.

Vaikutustavoite: itsenäinen ja turvallinen arki onnistuu kotona

Ikäihmisten toimintakyvyn ylläpito ovat hyvinvointivaltion rahoituspohjan kannalta lähivuosien kriittisin tekijä; ikäihmisten sote-käyttö ovat keskimäärin suurimmillaan ikävälillä 78–90 vuotta ja vuosien 1945–1950 suuret ikäluokat ovat vasta saavuttamassa tämän iän. Monet ikäihmisten sote-kuluja nostavista sairauksista ehkäistään jo aikaisemmalla iällä elintapojen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden kautta. Käytännössä nämä toimenpiteet liittyvät muistisairauksien taustatekijöihin (ks. esim. THL, 2024a). Samat taustatekijät vaikuttavat myös muihin sairauksiin, mutta muistisairaudet ovat vain yksi kalleimmista sairauksista hoitaa. Esimerkiksi yksinäisyys lisää kalliin ympärivuorokautisen hoivan tarvetta lisääntyneiden dementiatapausten vuoksi, mutta samalla se lisää myös somaattista sairastavuutta. Näiden tietojen valossa on kriittisen tärkeää ottaa käyttöön kustannustehokkaita fyysistä, kognitiivista ja sosiaalista toimintakykyä ylläpitäviä toimintamalleja riittävän aikaisessa vaiheessa ja tukea näitä sopivilla mittareilla riski- ja suojatekijöille perustuen.

Ikääntyneiden määrä hankkeissa oli 600 henkilöä. Osalla oli mitattu yksinäisyyden tunnetta ja sitä oli onnistuttu vähentämään keskiarvolla mitattuna. Myös positiivisen mielenterveyden mittarilla oli saavutettu parannusta keskiarvolla mitattuna. Hankkeiden lisäksi D-toimijat ovat merkittäviä ikäihmisten sote-palveluiden tuottajia, mutta tarkka asiakkaiden lukumäärä puuttuu. Vuonna 2024 75-vuotta täyttäneitä oli 653 000 ja heistä 62 000:lla oli erittäin heikko osallisuuden kokemus. D-toimijoiden osalta ikäihmisten toimintojen vaikuttavuuden osoittaminen erityisesti ehkäisevästä näkökulmasta on vielä paljolti kehitysvaiheessa, tosin sama koskee koko sote-sektoria. Nykyisin ikäihmisten RAI-mittareita käytetään liian myöhäisessä vaiheessa, jolloin ongelmia ei voida enää ehkäistä.

Vaikutustavoite: riippuvuushäiriö on hallinnassa tai poistunut

Päihde- ja toiminnalliset riippuvuudet voivat alkaa missä iässä tahansa ja niiden kehitykseen vaikuttavat yksilön ominaisuudet ja ympäröivä yhteiskunta. Riippuvuudet aiheuttavat yhtä lailla inhimillistä kärsimystä henkilön itsensä lisäksi lähipiirille, lisäävät sote-palvelutarvetta ja rikollisuutta riippuvuuden muodosta riippumatta. Riippuvuudet hoitamattomina johtavat pahimmillaan täydelliseen eristäytymiseen yhteiskunnasta.

Erilaisia riippuvuuksia hoitavissa toiminnoissa oli 2150 henkilöä. Marginaalissa elävien päihderiippuvaisten osalta jo pelkästään perustarpeiden, kuten ruoka ja hygienia, turvaaminen kertoo riittävästi toiminnan hyödyllisyydestä. Palveluissa, joissa pyritään eroon riippuvuudesta, osallisuus ja hyvinvointi on parantunut kohderyhmän mukaan 60–100 prosentilla. Eri riippuvuussairauksien kuntoutuksessa riippuvuudesta pysyvästi eroon pääsemistä ei toistaiseksi ole seurattu systemaattisesti D-toimijoiden osalta ja myöskään kansallisesti seurantaa ei ole. Riippuvuuksista irti pääseminen vaikuttaa suureen määrään ihmisiä: 89 000 alaikäistä elää perheessä, jossa vähintään toisella on vakava päihdeongelma (THL, 2024b). Rahapeliriippuvaisia arvioidaan olevan 151 000 (Grönroos ym., 2024). Seksiriippuvaisia puolestaan arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia, olettaen että Suomessa esiintyvyys vastaa noin 5 prosentin kansainvälistä esiintyvyyttä (Bothe ym., 2023).

Vaikutustavoite: vaikeiden hetkien yli on päästy

Ruoka-apu tarjoaa välitöntä apua monille vähävaraisille. Sitä on järjestetty monella tavalla. Osa toimijoista järjestää suoraan ruoka-apua, mutta toimintoihin kuuluu myös ruoka-avun välitysalusta verkossa sekä ruokakorttien jakamista. Ruoka-apu paitsi tarjoaa välitöntä ruokahuoltoa ja yhteisöllisyyttä, vähentää ruoan tuotannon ympäristövaikutuksia vähentämällä ruokahävikkiä.

Suoran ruoka-avun jaon piirissä oli reilut 3000 kotitaloutta ja ruokahävikkiä on vähennetty noin 475 000 kiloa. Verkkoalustalla vieraili vuonna 2024 157 000 eri kävijää, joista 130 000 etsi ruokaa. Ruoka-apu tarjosi apua vähintään jossain määrin 93 prosentilla, 75 prosentilla osallisuus lisääntyi ja 69 prosenttia tutustui muihin ihmisiin. Yli puolet tarvitsisi ruoka-avun lisäksi myös muuta taloudellista tai terveyteen liittyvää tukea. Ruoka-avun ohella tarjottava tuki ja palveluohjaus voisivat auttavat asiakkaita nykyistä kokonaisvaltaisemmin pois hankalasta tilanteesta, mutta rahoituksen puute toimii usein pullonkaulana laajemmalle tuelle.

Vaikutustavoite: elämän merkityksellisyys on vahvistunut

D-toimijat tarjoavat paljon helposti lähestyttävää kansalaistoimintaa, jossa tarjotaan tukea ja yhteisöllisyyttä mahdollisimman monelle matalalla kynnyksellä. Toimintojen pohjautuessa matalaan kynnykseen ja anonymiteettiin, osallistujamäärää ei voida tarkasti arvioida, mutta tavoittavuus on arviolta 15 000–17 000 henkilöä vuodessa. Anonymiteetista huolimatta toiminnan vaikutuksia on seurattu tarkasti ja noin 80 prosenttia osallistujista kertoi osallisuutensa lisääntyneen toiminnan ansiosta.

Eri toiminnoissa on mukana paljon vapaaehtoisia. Noin 1100 mukana olevan vapaaehtoisen lisäksi verkkoportaalin kautta on välitetty toimeksiantoja vajaalle 2000 vapaaehtoiselle. Vapaaehtoisten osallisuutta seurataan laajasti ja noin 95 prosenttia kertoo osallisuutensa lisääntyneen. Vielä suurempi osa kokee vapaaehtoistyönsä olevan yhteiskunnalle hyödyllistä.

Vaikutustavoite: ihmisarvoinen elämä kaikille

D-toimijat pyrkivät vähentämään eriarvoisuutta ja vahvistamaan osallisuutta tukemalla yksilöiden hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäisyyttä — usein juuri siellä, missä julkiset palvelut eivät yksin riitä. D-toimijat ovat erikoistuneet haavoittuvimmassa asemassa olevien kohderyhmien toimintaan ja tuottavat alueellisia, kohdennettuja palveluja ja matalan kynnyksen tukea mm. paperittomille, asunnottomille, liikkuvalle väestölle ja sotatraumatisoituneille. Työ ei rajoitu pelkästään Suomeen vaan eri väestöryhmien lähtömaissa tehdään työtä, jotta pystyttäisiin löytämään ratkaisuja juurisyihin.

D-toimijat pyrkivät vähentämään eriarvoisuutta ja vahvistamaan osallisuutta tukemalla yksilöiden hyvinvointia, toimintakykyä ja itsenäisyyttä — usein juuri siellä, missä julkiset palvelut eivät yksin riitä.

D-toimijoiden ihmisarvotyössä huomioidaan erityisryhmien tarpeet kokonaisvaltaisesti ja tarjotaan tukea juuri niille, jotka jäävät helposti palveluiden ulkopuolelle. D-toimijoilla on vahva perinne pienten ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien auttamisessa. Diakonialaitokset tarjoavat näille ryhmille matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, terveys- ja sosiaalipalveluita, kriisiapua, koulutuspolkuja ja arjen turvallisuutta vahvistavia tukimuotoja. Toiminta perustuu ihmisarvon kunnioittamiseen: jokaisella on oikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään, taustasta tai elämäntilanteesta riippumatta. Tämä kokonaisvaltainen tuki ei ainoastaan auta selviytymään arjesta, vaan mahdollistaa myös pidemmän aikavälin tavoitteiden, kuten kouluttautumisen, työllistymisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen.

Diakonialaitosten työ muodostaa näin tärkeän osan suomalaisen yhteiskunnan sosiaalista turvaverkkoa ja edistää yhdenvertaisempaa tulevaisuutta. Erityisryhmien parissa tehtävän työn vaikutukset näkyvät yhteiskunnan ja eri asuinalueiden lisääntyneenä turvallisuuden tunteena, yleisvaarallisten tartuntatautien ehkäisynä ja ennen kaikkea ihmisarvoisen elämän puolustamisena, mikä on yhteiskuntien eettisen arvopohjan ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamista. Jaetuilla yhteiskunnallisilla arvoilla ja arvoilmapiirillä on kriittisen tärkeä rooli vaikuttavuustavoitteen toteutumiselle.

Vaikutustavoite: koulutuksen ja työelämän saavutettavuus on lisääntynyt

Koulutus kehittää yksilön osaamista, tietotaitoa sekä kykyä ottaa käyttöön ja kehittää uusia toimintatapoja. Nämä yhdessä vaikuttavat siihen, miten paljon yksilön työskentely edistää yhteiskunnan hyvinvointia. Opiskelijoiden osaamispotentiaalin päätyminen yksilön ja yhteiskunnan hyödyksi riippuu monista tekijöistä, joita on esitetty seuraavassa kuvassa (kuvio 6). Opiskelijoiden täytyy ensinnäkin löytää ja päästä koulutukseen. Tässä on edelleen suuria sosioekonomisia eroja ja erot toimivat pullonkaulana osaamispotentiaalin täydelle hyötykäytölle yhteiskunnan näkökulmasta. Oppilaitokseen valituksi tulemisen jälkeen opiskelijoiden on valmistuttava riittävän nopeasti, mihin vaikuttaa voimakkaasti mm. opiskelijahyvinvointi. Koulutussisältöjen on vastattava yhteiskunnan osaamistarvetta, lisäksi on työllistyttävä osaamista vastaavalle alalle ja työuran on oltava pitkä, jotta koulutuksen yhteiskunnallinen hyöty on mahdollisimman suuri. Työuraa lyhentävät mm. ylipitkä opiskeluaika, työpoissaolot ja työttömyys sekä aikainen eläköityminen. Työaikaisen osaamisen päivitys erilaisilla koulutuksilla takaa työn tuottavuuden yli koko työuran.

Kuvio 6. Koulutuksen vaikutusketju.

Suomen Diakoniaopisto (SDO), Kirkkopalvelut ja Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) ovat merkittäviä kirkon ja sote-alojen kouluttajia. Tutkintoon valmistuu vuosittain 2400–2500 opiskelijaa. Aloittaneiden opiskelijoiden valmistumisaste on ammatillisella puolella 72 prosenttia ja ammattikorkeakoulututkinnoissa 75 prosenttia.  Kaikista valmistuneista yli 90 prosenttia on joko työllinen ja/tai jatko-opintoihin hakeutunut vuoden kuluttua valmistumisesta. Ammatillisissa tutkinnoissa SDO:n opiskelijapalaute on yli kaikkien ammatillisten oppilaitosten keskiarvon ja työelämäpalaute keskiarvossa. Ammattikorkeakoulutuksen seuranta poikkeaa ammatillisesta koulutuksesta. Diakin opiskelijapalaute valmistumisvaiheessa on kaikkien ammattikorkeakoulujen keskiarvon tienoilla. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta 76 prosenttia on joko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen tutkintoonsa, kun vastaava luku koko ammattikorkeakoulusektorilla on 65 prosenttia.

Osana hankkeita ja palveluita, kolmen koulutusorganisaation ulkopuolella syntyy myös kymmeniä opinnäytetöitä aina väitöskirjoihin asti.

D-toimijat kokonaisuutena järjestävät merkittävässä määrin myös muuta koulutusta kaikille avoimena tai kohdennettuna erityisille ammattiryhmille. Näihin osallistui 19 700 henkilöä. Ammatillista osaamista lisäävissä koulutuksissa, noin 9 000, osaaminen on lisääntynyt tai koulutukset koettiin hyödyllisiksi osallistujapalautteen perusteella.

D-toimijoiden keskeinen tavoite on lisätä koulutuksen ja työelämän saavutettavuutta, kasvattaa korkeakoulutettujen määrää sekä vahvistaa työvoiman määrää ja laatua aloilla, joille he kouluttavat. Samalla pyritään vähentämään eriarvoisuutta ja lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa, jotta vaikuttavuustavoite toteutuu. Saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että taustasta riippumatta jokaisella on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin omat voimavarat ja motivaatio riittävät.

Pelkkä saavutettavuuden parantaminen ei kuitenkaan riitä, vaan Suomi tarvitsee myös lisää osaajia ulkomailta. Erityistä huomiota vaativat ryhmät, joiden koulutustaso jää keskimäärin muuta väestöä matalammaksi, kuten maahanmuuttajat, lastensuojelun ja sijaishuollon asiakkaat, matalan sosioekonomisen aseman perheiden lapset, romanit, mielenterveyspalveluiden käyttäjät sekä vammaiset henkilöt.

Vaikutustavoite: systeemisen muutoksen aikaansaaminen ja tuottavuuden kasvattaminen

Eriarvoisuuskehityksen katkaiseminen on niin suuren mittaluokan kompleksinen haaste, ettei yksikään organisaatio voi ratkaista sitä yksin. Nykyisenkaltainen suoritekeskeinen toiminta ei ratkaise ongelmaa ikärakenteen vanhetessa; pulaa tulee olemaan sekä rahasta että työvoimasta. Suuren mittakaavan muutos edellyttää paradigman muutosta, jossa siirrytään suoritekeskeisestä tekemisestä ja raportoinnista vaikuttavuusperustaiseen ohjaamiseen ja raportointiin. Tällaisessa tilanteessa suurten toimijoiden, kuten D-toimijoiden, tutkimus- ja kehitystyön rooli on merkittävä rohkeana kokeilijana, kehittäjänä ja suunnannäyttäjänä. D-toimijoiden kehityshankkeet tarjoavat jo nyt hyvin monipuolisen kirjon lähestymistapoja alkaen elintavoista päättyen luonnon vaikutuksista hyvinvointiin ja kaikkea siltä väliltä, mutta tuloksellisuuden esiintuominen ja pysyvämpi hyödyntäminen hankeajan jälkeen ei ole helppoa.

Suurimmilla rahoittajilla kuten julkishallinnon organisaatioilla ja heidän tarjoamillaan rahoitusinstrumenteilla on erittäin merkittävä rooli vaikuttavuuden johtamisessa. Resurssiohjaus määrää pitkälti, mitä kohderyhmiä halutaan auttaa ja mitä heidän osaltaan halutaan vaikutuksina saada aikaiseksi. Rahoittajat määrittelevät pitkälti toimintojen reunaehdot ja jos julkishallinto ei edellytä tai tunnista vaikuttavuutta rahoituksen kriteereissä, organisaatioille ei muodostu riittäviä kannustimia ja mahdollisuuksia edistää vaikuttavuutta. Rahoituksen määrä ja sen saamisen ja raportoinnin ehdot voivat pahimmillaan rajoittaa vaikuttavan toiminnan tuottamista.

Kannustinongelmat ovat merkittävä tunnistettu vaikuttavuuden este, jota pitäisi tarkastella nykyisessä talouskriisissä huomattavasti kokonaisvaltaisemmin. Nykyiset rahoitusinstrumentit eivät esimerkiksi tunnista kustannusvaikuttavuutta, joka koituu useamman hallinnonalan hyödyksi, eivätkä riittävän pitkän aikavälin muutoksia. Eriarvoisuusongelman tehokkaimpien ratkaisujen tulokset eivät useinkaan ehdi vielä näkyä yhdellä budjettikaudella, ja vain yhden hallinnonalan, sektorin tai palvelualueen piirissä, vaan pidemmällä aikavälillä useammalle taholle.

Tutkimus- ja kehitystyön vaikuttavuuden numeraalinen esiin tuominen on vaikeaa, koska vaikutukset voivat tulla näkyviin vasta vuosien jälkeen. Yhden vuoden raportointisykli ei myöskään tuo esiin koko tutkimus-, kehitys- ja innovointitoiminnan vaikuttavuutta. Perinteiset mittarit, kuten rahoituksen määrä, ovat vasta vaikuttavuuden mahdollistajia, mutta eivät takaa sitä. Tutkimus- ja vaikuttamistyö ovat perinteisiä tapoja pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen. Erityyppisiä tutkimusjulkaisuja syntyi vajaa 500 kappaletta. Eri ryhmien äänen kuuluviin saaminen ja eriarvoisuuteen liittyvän tilastotiedon tuottaminen käytännön tasolla on ollut D-toimijoiden ytimessä jo pitkään.

Tutkimus- ja tilastotieto tuottavat arvokasta tietoa päätöksentekoon ja kehitykseen, mutta muutoksen aikaansaaminen edellyttää laajempaa ja konkreettisempaa kehitystoimintaa ja tutkimustiedon hyödyntämistä käytännön tasolla. Kokonaistaloudellinen, vaikuttavuuteen ohjaava uudistus edellyttää samanaikaisesti muutoksia toiminnan rahoituksessa, palveluiden sisällöissä, mittauksen työkaluissa ja organisaatioiden välisessä yhteistyössä. Tämä kokonaisuus on selvästi laajempi ajattelumalli kuin perinteinen näyttöön perustuvien interventioiden käyttöönotto ja pohjautuu vaikutustiedon hyödyntämiseen toiminnan kehittämisessä, rahoittamisessa ja johtamisessa. Samalla mukaan tuodaan investointiajattelu arvokeskustelun rinnalle.

D-toimijoilla on ollut viime vuosina aktiivista kehitys- ja koulutustoimintaa julkisen sektorin tukemisessa niin, että toiminnan rahoitus kohdentuisi vaikuttavuuden perusteella. Kehitystyö ei rajoitu julkiseen palvelujärjestelmään, vaan siihen sisältyy ymmärrystä siitä, että hyvinvointi ja osallisuus syntyy paljolti palvelujärjestelmän ulkopuolella. Hankkeissa on kehitetty vaikuttavuuden mittaamista käytännön työssä, mikä on edellytys rahoituksen ohjaamiselle vaikuttavuuden perusteella. Näiden lisäksi tarvitaan lähtökohdaksi tietoa toimivista palveluista ja toimintamalleista sekä jatkuvaa haastamista ja vertailua, jotta eri lähestymistavat kirittävät toisiaan yhä kustannusvaikuttavammiksi. Tämä edellyttää yhteisiä indikaattoreita, mittauskäytäntöjä ja raportointia. Nämä kaikki yhdessä voivat saada aikaan suuren muutoksen, jota yksikään osio tai yksittäinen toimija ei yksin saa aikaan.

Lähteet

Bothe, B. ym. (2023). Compulsive sexual behavior disorder in 42 countries: Insights from the International Sex Survey and introduction of standardized assessment tools. J Behav Addict. 2023 Jun 22;12(2):393–407

Elovainio, M., & Komulainen, K. (2023) Yksinäisyys, sosiaalinen eristyneisyys ja terveys. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2023;139(7):571-6

Forsell, M., & Inget-Leinonen, S. (2025). Lastensuojelu 2024. THL Tilastoraportti 23/2025.

Grönroos, T., Salonen, A., Latvala, T. Kontto, J., & Hagfors, H. (2024). THL Tilastoraportti 15/2024.

Heckman, J. (2012). Invest in early childhood development: Reduce deficits, strengthen the economy. Policy brief report.

Hermanson, E., & Sajaniemi, N. (2018). Nuoruuden kehitys – mitä tapahtuu pinnan alla? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2018;134(8):843-9

Hilli, P., Kaittila, A., Alin, M., Karukivi, M., & Pahkala, S. (2024). Lastensuojelun sijaishuollon ja lasten- ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaiden kustannukset: Palvelukustannukset, etuusmenot ja menetetyt verotulot 25 ikävuoteen saakka. Yhteiskuntapolitiikka 89(2024):5-6.

Hilli, P., & Litja, H. (2024). Vaikuttavuustiedolla johtaminen kompleksisista ongelmista kärsivien nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Teoksessa L. Yliruka, M. Niemi ja S. Kalliola (toim.), Lasten, nuorten ja perheiden vaativimman tason tuen ja palvelujen kehittäminen. THL Työpaperi 35/2024.

Lundgren, O., Tigerstrand, H., Lebena, A., Löf, M., & Ludvigsson, J. (2025). Impact of physical activity on the incidence of psychiatric conditions during childhood: a longitudinal Swedish birth cohort study. British Journal of Sports Medicine 2025;59:1001-1009.

Pasanen, T. P., Keski-Säntti, M., Hilli, P., Ristikari, T., & Ståhl, T. (2023). Educational attainment and employment of young adults ageing out of care: A registry study based on the Finnish birth cohort 1987. Child & Family Social Work, 28(3), 858–868.

Raisamo, S., Pasanen, T.,  Hilli,P., & Ståhl, T. (2024). Predictors of non-completion of upper secondary education in Finland based on register data. Scandinavian Journal of Public Health 2024.

Saari, J., Eskelinen, N., & Björklund, L. (2020). Raskas perintö. Gaudeamus.

THL. (2023). Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. https://thl.fi/aiheet/lapset-nuoret-ja-perheet/hyvinvointi-ja-terveys/nuorten-syrjaytymisen-ehkaisy. Viitattu 4.12.2025.

THL. (2024a). Muistisairauksien riskitekijät. https://thl.fi/aiheet/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-riskitekijat. Viitattu 4.12.2024.

THL. (2024b). Suomessa on 89 000 alaikäistä, joiden biologisella vanhemmalla on tai on ollut vakava päihdeongelma. https://thl.fi/-/suomessa-on-89-000-alaikaista-joiden-biologisella-vanhemmalla-on-tai-on-ollut-vakava-paihdeongelma. Saatavilla 4.12.2025.

THL. (2025). Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuusindikaattori-mittaa-osallisuuden-kokemusta. Saatavilla 4.12.2025.

Tilastokeskus. (2025). Väestön koulutusrakenne. Saatavilla 4.12.2025.

Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla 4.12.2025.

Teksti on tuotettu osana D-toimijoiden yhteisvaikuttavuuden hanketta. D-toimijoihin tässä yhteistyössä kuuluvat Diakonia-ammattikorkeakoulu, Suomen Diakoniaopisto, Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen säätiö, Lahden Diakonialaitos ja Kirkkopalvelut ry.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251203113999