Kuinka syntyy vaikuttava verkkokurssi – vinkkejä toteutukseen

Paine palveluliiketoiminnan kasvattamiseen on suuri, ja monet ammattikorkeakoulut tuotteistavat osaamistaan ajasta ja paikasta riippumattomiksi verkkokursseiksi. Verkkokurssimarkkinoilla yritysten ja muiden organisaatioiden huomiosta kilpailee suuri määrä muitakin toimijoita, eikä korkeakoulujen verkkokurssituotanto aina ole kaikilta osin ajan tasalla. Tässä blogissa esitellään viisi asiaa, joita korkeakouluissa kannattaa ainakin ottaa huomioon, kun laaditaan verkkokursseja ulkoisille yleisöille.

1. Muotoiluajatteluun pohjaava kurssiprosessi

Verkkokurssin suunnitteluun ja toteutukseen kuuluu kymmeniä vaiheita, joiden sujuva toteuttaminen vaatii huolella hiottua ja koordinoitua prosessia.

Tyypillisesti verkkokurssiprosessit pohjaavat palvelumuotoilusta ammentavaan oppimismuotoiluun. Sen keskeisinä vaiheina on kohderyhmien tarpeisiin perehtyminen ja käyttäjätestaukset, joiden myötä kurssin laatiminen etenee iteratiivisena prosessina.

Tällainen työskentelytapa ei ole välttämättä ole tarpeen, kun opettajat tuottavat materiaaleja oman oppilaitoksen opiskelijoille. Kun kursseja tuotetaan ulkopuolisille yleisöille, kannattaa oppimismuotoilun periaatteita tuoda myös korkeakoulupuolelle.

2. Onnistuneen kurssin toteuttaa tuotantotiimi

Jouhevasti etenevä prosessi vaatii projektipäällikön, ja laadukkaaseen lopputulokseen pääsemiseen tarvitaan sisältö- ja pedagogisen osaamisen lisäksi yleensä myös ainakin opetusteknologian, mediatuotannon ja visuaalisen toteutuksen taitoja.

Ajankäytöllisesti ja tasalaatuisten lopputulosten näkökulmasta onkin tärkeää, että verkkokursseja toteuttaa tuotantotiimi, johon kuuluu kuhunkin työvaiheeseen erikoistuneita ammattilaisia.

Jokaisen korkeakouluopettajan ei myöskään kannata käyttää työaikaansa ajasta ja paikasta riippumattomien verkkokurssien pedagogisiin erityispiirteisiin ja toteutusmahdollisuuksiin perehtyen. Opettajat ovat alojensa sisältöasiantuntijoita, mutta myös kurssin suunnitteluun ja pedagogiseen käsikirjoittamiseen on hyvä olla tarjolla tukea.

Ajankäytöllisesti ja tasalaatuisten lopputulosten näkökulmasta onkin tärkeää, että verkkokursseja toteuttaa tuotantotiimi, johon kuuluu kuhunkin työvaiheeseen erikoistuneita ammattilaisia.

3. Pieniä osaamiskokonaisuuksia – mutta kuinka pieniä?

Korkeakouluissa pienin oppimisen yksikkö on opintopisteen laajuinen kokonaisuus. Vaikka yhden opintopisteen kurssi ei aina todellisuudessa vie osallistujalta sille mitoitettua 27 tuntia, on tällainen tuntimäärä edes teoreettisena lähtökohtana auttamatta liian suuri lähes kaikkialla korkeakoulumaailman ulkopuolella.

Ulkoisille markkinoille kursseja tuotettaessa pitää kurssien laajuus pääsääntöisesti ajatella uudestaan. Yrityksille myytävät koulutukset ovat yleensä kestoltaan maksimissaan 30–60 minuuttia, ja alle vartin pituiset mikrokurssit yleistyvät koko ajan.

4. Laadukas kurssikäsikirjoitus ei synny parissa tunnissa

Kysymys kurssin laajuudesta liittyy myös siihen, kuinka paljon työntekijöiden työaikaa ollaan valmiita sitomaan sen tekoon. Pikkuruiseen verkkokurssiin tarvittava työaika pökerryttää johtoporrasta, kun sitä verrataan tutkinto-opintojen selvästi laajempiin opintokokonaisuuksiin varattavaan aikaan.

Kysymystä voi tarkastella verkkokurssin käsikirjoittamisen näkökulmasta, koska se on yleensä kurssin laadinnan aikaa vievin – mutta myös vaativin ja tärkein – vaihe. Käsikirjoituksella tarkoitetaan tässä kurssin koko sisältöä aukikirjoitettuna.

Ei ole yleispätevää vastausta siihen, kuinka pitkä esimerkiksi yhden tunnin kestävän, suomenkielisen verkkokurssin käsikirjoitus on. Jos pituutta arvioidaan sanamäärissä, voi arvio vaihdella 8 000–12 000 sanan välillä.

Kukaan ei pysty muutamassa tunnissa kirjoittamaan sellaista määrää tutkimuspohjaista, osaamistavoitteisiin kytkeytyvää, pedagogisesti perusteltua ja vaikeustasoltaan kohderyhmälle oikein mitoitettua, ja samaan aikaan julkaisu- ja myyntikelpoista, tekstiä.

Toisaalta pituus ei myöskään ole koko totuus työmäärästä puhuttaessa. Sisällön huolellinen tiivistäminen vie yleensä enemmän aikaa kuin sen esittäminen laveasti.

5. Käyttökokemus kuntoon

Omille opiskelijoille suunnatuilla kursseilla Teams-tallenteet voivat olla riittävän tasoisia, mutta myyntiin tulevilla kursseilla ammattimainen AV-tuotanto on perusedellytys. Pelkkä studio kameroineen ei auta opettajaa, jos tarjolla ei ole apua editointiin.

Vaikuttava verkkokurssi puhuttelee ja sitouttaa osallistujaa myös muilla viestinnällisillä ratkaisuilla. Organisaation brändin mukainen, huoliteltu visuaalinen ilme ja hiottu kieliasu ovat paitsi uskottavuus- myös saavutettavuuskysymyksiä.

Monissa ammattikorkeakouluissa alustaratkaisutkin vaatisivat päivitystä. Nykyaikaisiin kaupallisiin oppimisalustoihin tottunut osallistuja ei jatka kurssia, jos joutuu tuskailemaan navigoinnin, mobiiliskaalautuvuuden tai muiden perusasioiden äärellä.

Kaikki tämä vaatii resursseja. Toisaalta puolivillaisilla verkkokursseilla tuskin menestyy kilpailluilla kurssimarkkinoilla. Menestystarinoitakin ammattikorkeakoulukentältä kuitenkin löytyy, joten mahdotonta laadukkaiden verkkokurssien tuottaminen ei ole. Ja mikä tärkeintä: huolella toteutettu verkkokurssi on tutkitusti tehokas tapa oppia.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116977