Tukea ja valmennusta romanien korkeakoulutuspolkujen sujuvoittamiseksi

Romanit ovat etninen ryhmä, jolla on valtaväestöstä poiketen erityispiirteitä. Suomen romanit kokevat pitkän historiansa vuoksi vahvasti olevansa suomalaisia. Siitä huolimatta he kokevat usein syrjintää, josta osa on helpommin havaittavaa ja suoraa, ja osa vaikeasti havaittavaa, rakenteellista syrjintää.

Jo 1600- luvulla romaneihin suhtautuminen oli kielteistä ja eriyttävää. Tuolloin tuli voimaan laki, jonka mukaan kuka tahansa sai tappaa vastaan tulevan romanin ilman seurauksia. Laki ehti olla voimassa yli 100 vuoden ajan. (Suomen Romanifoorumi, i.a.) Myöhemmin, 1800-luvun lopulla romanipolitiikka alkoi muuttua pikkuhiljaa aktiiviseksi assimilaatiopolitiikaksi.

Vuosisadan vaihteessa (1800–1900) romanit hankkivat elantonsa tehden kauppaa sekä maataloustöitä. Joskus maataloista löytyi tilapäinen majoitus töitä vastaan.  Epävarmuus majoituksesta sekä toimeentulosta vaikuttivat säännönmukaisesti terveyteen, koulutusmahdollisuuksiin sekä ylisukupolviseen köyhyyteen.

1950-luvulla hyvinvointivaltion rakentaminen muutti perinteitä. Romanit, joille kiertäminen oli ollut taloudellinen ja sosiaalinen tapa, olivat uudenlaisten haasteiden edessä. Talouden muutokset ja maaseudun tyhjeneminen tarkoittivat romaneille aiempien toimeentulon muotojen ja kiertämisen vaikeutumista. Kaupunkeihin oli vaikeaa siirtyä, koska työ- ja asuntomarkkinoilla syrjittiin romaneita.

1970-luvulla romanit saivat vihdoin tunnustetun vähemmistön aseman Suomessa. Julkiset asunto- ja koulutusohjelmat alkoivat teoriassa antamaan mahdollisuuksia romanien aseman vahvistamiseen. (Häkkinen & Tervo, 2005, s.28.)

Näistä lähtökohdista käsin Suomen romanit ovat koettaneet pysyä perässä isoissa yhteiskunnallisissa muutoksissa. Nyt 2020-luvulla työikäisistä romaneista suuri osa on tuon ajan kasvattamien lapsien lapsia.

Edelleen on niin, että romanilapset eivät esimerkiksi kuule ja opi omaa historiaansa peruskoulussa. Vähemmistöt on usein irrotettu muusta yhteiskunnasta tutkimuksissa   (Häkkinen & Tervonen, 2005, s.25). Siksi historian tuomat haavat ovat piilossa myös romaneilta itseltään ja vaikeita tunnistaa.

Romanien koulutustaso on kuitenkin noussut viime vuosikymmenten aikana kovaa vauhtia. On tavallista, että romaniperheen lapsi käy peruskoulun ja siirtyy toiselle asteelle. Myös ne, jotka eivät ajallaan ole tutkintoa suorittaneet, ovat myöhemmin hakeutuneet ammattikouluun lisätäkseen mahdollisuutta pysyvään toimeentuloon. On tavallista, että romaniperheellä on pysyvä asunto.

Yhteiskunnassa tapahtunut muutos on mahdollistanut pysyvän majoituksen, toimeentulon sekä koulutuksen entistä useammalle romanille. Silti ei voida sanoa, että kaikki työ olisi tehty. Syrjinnän kokemukset ovat ylisukupolvisia ja monella ei ole omasta suvustaan esimerkkejä kouluttautumisesta.

Romaneiden koulutustilanne kohenee

Romaneiden keskuudessa halu saada korkeakoulututkinto on kasvanut. Kiinnostusta korkeakouluopintoihin on yhä useammalla. Sana jo kouluun päässeistä, valmistuneista ja uudella tutkinnolla työllistyneistä on saavuttanut yhteisön. Yhä useampi uskaltaa unelmoida korkeakouluopinnoista ja uralla etenemisestä.

Romaneiden keskuudessa halu saada korkeakoulututkinto on kasvanut.

Edelleen romanit kokevat kuitenkin liian usein myös syrjintää. Jo peruskoulussa TET- harjoittelupaikkaa etsiessä yritykset eivät välttämättä huoli nuorta, jolla on etninen tausta. Ammattikouluissa romaneiden opintoja on jopa keskeytetty harjoittelupaikan löytymisen vaikeuden takia. Romaneiden kokema rasismi aikaisempina vuosikymmeninä on jättänyt jäljen, joka seuraa usein tiedostamatta ja vaikuttaa myös valintoihin.

Romaneiden kohdalla korkeakouluun hakeminen jääkin usein vain haaveisiin.

Romakon kannustava esimerkki

Pääkaupunkiseudun romanien toisen asteen opintoja tukenut Romako-hanke loppui vuonna 2024. Hankkeen aikana huomattiin, että yhä useammalla on toisen asteen tutkinto ja haave hakeutua korkeakouluun. Siitä sai alkunsa vuonna 2025 käynnistynyt Romako korkeakoulutukseen -hanke, jonka tavoitteena on tukea romanitaustaisia korkeakoulussa opiskelemisessa sekä sinne hakeutumisessa.

Lisäksi hanke kouluttaa ammattikorkeakoulujen opetus- ja ohjaushenkilöstöä kohtaamaan romanit opiskeluympäristössä sekä ottamaan huomioon romaniteemoja opetuksessa ja ohjauksessa. Tavoitteena on, ettei romaneiden tahto pyrkiä eteenpäin pysähdy yhteiskunnan rajoittuneisuuden tai aikaisempien kokemusten luoman pelon vuoksi ja, että ammattikorkeakoulut Suomessa voisivat olla aidosti mukana mahdollistamassa muutosta tasavertaisista koulutusmahdollisuuksista. Tuntuma tuoreessa hankkeessa on, että ammattikorkeakoulut Suomessa ovat nyt avoimia ja jopa innostuneita asiasta.

Tukea ja uskoa omiin mahdollisuuksiin

Yksi Romako korkeakoulutukseen -hankkeen keskeisimpiä toimenpiteitä osallistujien hakuprosessin tukemiseksi on ollut syksyn yhteishaun ympärille ajoittunut pääsykoevalmennus.  Pääsykoevalmennus oli 9+1-valmennuskerran kokonaisuus, jossa harjoiteltiin pääsykokeeseen tulevien osioiden tehtäviä. Valmennuskokonaisuus toteutettiin yhdessä Monikulttuurilliset opintopolut -hankkeen kanssa, jolloin siinä oli mukana myös käytännön asioita korkeakouluun hakeutumiseen ja siellä opiskeluun liittyen.  Tällä hetkellä ensimmäinen pääsykoevalmennus on ohi. Palautelomakkeeseen vastanneista 100 prosenttia suosittelisi valmennusta muille. Monet ovat hakeneet kouluun ja opiskelleet innokkaasti pääsykokeeseen. Tänä syksynä hankkeen osallistujista neljä sai paikan keväällä alkaviin ammattikorkeakouluopintoihin.

Osana hanketta koottiin myös korkeakouluun hakeutumisesta unelmoivien, siellä opiskelevien sekä sieltä valmistuneiden tarinoita, joita on jaettu videoina hankkeen sometileillä inspiraationa koulutuksesta kiinnostuneille.

Hankkeessa ohjataan osallistujia kaikkiin korkeakouluihin Suomessa riippuen siitä, mikä olisi opiskelijan tavoitteisiin nähden paras paikka. Tarkoitus on, että hyvät käytännöt, tieto ja taito aiheesta lähtisivät leviämään.

Hankkeessa ei tehdä mitään osallistujien puolesta, ainoastaan kuljetaan rinnalla tukien ja luodaan uskoa. Palkitsevinta on nähdä ja kuulla, kun kauan opiskelemaan hakeutumisesta haaveillut tarttuu käytännön toimiin. Jokainen askel – hakemuksen jättäminen, pääsykoevalmennukseen osallistuminen tai kasvanut usko omiin mahdollisuuksiin – on suuri voitto ja ylpeyden aihe.

Lähteet

Häkkinen, A., & Tervonen, M. (2005). Vähemmistöt ja köyhyys Suomessa 1800- ja 1900- luvuilla. Teoksessa Vieraat kulkijat tutut talot. (s. 7-36). Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Suomen Romanifoorumi. (i.a.). Romanit Suomessa. Saatavilla 10.12.2025. ROMANIT SUOMESSA – Suomen Romanifoorumi

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251210116969