Ei pelkkiä yksilöllisiä opintojärjestelyjä: erityisopettajuus ammattikorkeakoulussa
Erityisopettajuus ammattikorkeakouluissa on Suomessa vielä suhteellisen uutta. Toimintaa kehitetään parhaillaan monissa organisaatioissa. Työ mielletään helposti yksilöllisten opintojärjestelyjen koordinoinniksi tai oppimisvaikeuksien testaamiseksi. Todellisuudessa tehtävä on paljon laajempi osa korkeakoulun pedagogista hyvinvointitoimintaa.
Diakissa erityisopettaja saa ainutlaatuisen läpileikkauksen ja yleiskuvan opiskelijoiden opinnoista eri kampuksilla ja koulutusaloilla. Erityisopettaja kohtaa eri koulutusalan opiskelijoita haasteineen niin opintojen alkuvaiheessa kuin loppusuoralla opinnäytetyön viimeistelyssä. Tämä kokonaiskuva auttaa hahmottamaan opiskelijoiden kokemuksia, opetuksen rakenteita ja oppimisympäristöjen kehittämistarpeita.
Huomiot jaetaan Diakissa säännöllisesti tiimipalavereissa, kampuskohtaisissa hyvinvointiryhmissä ja henkilöstölle suunnatuilla opiskeluhyvinvoinnin parviälykahveilla. Lisäksi laaditaan kerran lukuvuodessa ammattikorkeakoulun johtoryhmälle ja hallitukselle opiskeluhyvinvoinnin katsaus, joka kootaan yhdessä kuraattorien ja opinto-ohjaajien kanssa. Tiedon jakamisen lisäksi yhteiskehittämistoiminta on aktiivista Diakin opintososionomiharjoittelijoiden (Heusala ym., 2025) kanssa. Nämä rakenteet kertovat myös ammattikorkeakoulun sitoutumisesta oppimisen tuen, ohjauksen ja opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen.
Yksilöiden ja ryhmien tuki osana muuttuvaa koulutuskenttää
Korkeakoulussa erityisopettajan tarjoaman yksilö- ja ryhmätuen tarve heijastaa koko koulutusjärjestelmän muutoksia. Kun toisen asteen tukea on vahvistettu (Opetushallitus, 2019; Lukiolaki, 2018) ja yhä useampi nuori saa oppimiseen apua jo ennen korkeakoulua, opiskelijoiden odotukset jatkuvan tuen saatavuudesta kasvavat aivan perustellusti. Kun sisäänpääsyväyliä on monipuolistettu ja aloituspaikkoja lisätty valtion tulostavoitteen mukaisesti (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2017), päätyy korkeakouluihin aiempaa moninaisempi opiskelijajoukko. (Sointu ym., 2025.) Mukana on opiskelijoita, joilla on hyvin erilaisia taustoja, vahvuuksia ja tuen tarpeita. Koska korkeakouluissa tuki ei perustu lainsäädännön määrittelemiin portaisiin, ratkaisut rakentuvat pitkälti kunkin organisaation omille käytännöille. Diakissa tämä vastuu on otettu aina vakavasti ja opiskelijoiden hyvinvointiin sekä ohjaukseen on panostettu johdonmukaisesti. Erityisopettaja vahvistaakin omalla työpanoksellaan opiskeluhyvinvoinnin ja ohjauksen palveluja.
Syksyn 2025 erityisopettajatapaamisissa esiin ovat nousseet erityisesti rästitehtävät, opintojen kasautuminen ja opiskelun sujuvuuden pulmat. Taustalla näkyy useita toisiinsa liittyviä tekijöitä, kuten itseohjautuvuuden haasteita, opintojen kokonaisuuksien hahmottamisen vaikeuksia, tehtävänantojen tulkinnan epäselvyyttä, tietoteknisiä pulmia, puutteita aiemmassa osaamisessa sekä opetuskielen ja keskittymisen haasteita. Usein usko omaan osaamiseen vahvistuu siitä, että joku auttaa pilkkomaan tehtävät sopivan kokoisiksi askeliksi ja kannustaa: “Sinä osaat ja pystyt. Tee nämä ensin ja jatketaan yhdessä seuraavassa Rästistä valmiiksi -pajassa.” Diakin Rästistä valmiiksi -paja onkin ollut suosittu tänä syyslukukautena.
Lopulta erityisopettajan työn ytimessä on ajatus siitä, että sekä opiskelijoissa että organisaatiossa on paljon potentiaalia, joka tulee tehdä näkyväksi.
Henkilöstön tuki ja pedagoginen konsultointi
Erityisopettaja toimii myös henkilöstön työparina ja pedagogisena konsulttina. Keskustelut voivat liittyä ohjeistusten selkeyttämiseen, joustavuuden rajoihin, arviointitilanteiden suunnitteluun tai siihen, miten opiskelija voi osoittaa osaamistaan erilaisissa tilanteissa. Taustalla opiskelijoilla on usein lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, matematiikan ja lääkelaskujen haasteita, opetuskielen heikkoa osaamista, akateemisen kirjoittamisen kysymyksiä, neurokirjon opiskelijoiden yksilöllisiä tarpeita tai tenttijärjestelyjen suunnittelua.
Yhteistyötä tehdään myös korkeakoulujen välillä. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erityisopettajat tekevät verkostoyhteistyötä yli organisaatiorajojen, jakavat käytäntöjä ja rakentavat valtakunnallisesti yhteistä asiantuntijuutta. Tämä on tärkeää, sillä ala kehittyy vauhdilla ja yhteinen oppiminen varmistaa, että tuki on laadukasta. Myös korkeakoulujen opiskeluhyvinvoinnin ja ohjauksen verkosto (KOHO-verkosto) tukee opiskeluhyvinvoinnin kehittämistä ja hyvien käytäntöjen jakamista. Verkoston koordinaattorina olen voinut kätevästi tämän vuoden aikana nostaa oppimisen tuen ajankohtaisia kysymyksiä yhteiseen keskusteluun moniammatillisesti.
Saavutettavuus osana arjen rakenteita
Saavutettavuus on erityisopettajan työssä keskeistä. Kun saavutettavuus huomioidaan jo ennakkoon, yksilöllisten opintojärjestelyjen tarve usein vähenee ja oppiminen yhdenvertaistuu. Työ ei ole vain yksittäisten tilanteiden ratkaisemista vaan vaikuttamista oppimisen rakenteisiin, pedagogisiin valintoihin ja henkilöstön tukemiseen.
Oppijan ja organisaation potentiaalin näkeminen
Lopulta erityisopettajan työn ytimessä on ajatus siitä, että sekä opiskelijoissa että organisaatiossa on paljon potentiaalia, joka tulee tehdä näkyväksi. Jokainen opiskelija tuo mukanaan jotakin, mikä on tärkeää nähdä, kuulla ja huomioida. Yhtä lailla jokainen henkilöstön välinen keskustelu ja yhteinen kehittämishetki rakentaa pohjaa opiskelijalähtöisemmälle koulutukselle. Onnistumiset, oivallukset ja myönteinen palaute vahvistavat sekä opiskelijoiden oppimista että henkilöstön uskoa siihen, että yhdessä voidaan rakentaa toimivia ja saavutettavia rakenteita. Kun nämä kokemukset kasautuvat, oppiminen ja kehittäminen muuttuvat huolesta voimavaraksi ja tukevat koko korkeakoulun pedagogisen hyvinvointikulttuurin vahvistumista.
Lähteet
Heusala, M., Kurki, S., & Koskikangas, N. (2025). Opintososionomiharjoittelijat opiskelijoiden vertaistukena. Diak. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100199135
Lukiolaki. (2018). 714/10.8.2018. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2018/20180714
Opetushallitus. (2019). Lukion opetussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2019:2a. Helsinki: Opetushallitus. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2019.pdf
Sointu, E., Vuojärvi, H., Korkeamäki, J., Pesonen, H., & Äikäs, A. (2025). Mitä on oppimisen pedagoginen tuki yliopistossa? Miten sitä tulisi kehittää? https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2025/01/22/mita-on-oppimisen-pedagoginen-tuki-yliopistossa-miten-sita-tulisi-kehittaa/
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119349