Onnistunut harjoittelu on monen tekijän summa

Opiskeltavasta alasta riippumatta, eri alojen harjoitteluja yhdistävät tietyt seikat, jotka pitkälti ratkaisevat sen, millaisena harjoittelukokemus opiskelijoille näyttäytyy. Tämä tieto on merkittävä Diakonia-ammattikorkeakoulun kaltaiselle monialaiselle kouluttajalle, jonka opiskelijat harjoittelevat niin sosiaali-, terveys-, kirkon- kuin tulkkauksen alan harjoitteluissa.

Mitä nämä yhdistävät seikat ovat? Mitkä mahdollistavat onnistuneen harjoittelukokemuksen? Näitä kysymyksiä tarkastellaan Motivaatio kirkon työhön -julkaisun tutkimusartikkelin (Ritokoski, 2025) havaintojen pohjalta.

Valmisteltu perehdytys

Kaikki lähtee siitä, että harjoittelija kokee harjoittelun alkaessa olevansa odotettu ja toivottu. Hänen tulonsa muistetaan ja siihen on valmistauduttu. Hänen perehdyttämiselleen on myös varattu aikaa. Harjoittelun edetessä opiskelijalle on merkittävä kokemus, jos hän kokee, että hänen osaamisensa tunnistetaan ja tunnustetaan. Ja sitä kautta syntyy harjoittelijalle tunne osaksi työyhteisöä ja, sen luotetuksi jäseneksi pääsemisestä. Tämä tulee harjoittelun arjessa esiin esimerkiksi kiinnostuksena hänen ajatuksiaan, näkemyksiään ja ideoitaan kohtaan. Harjoittelijalle myös mahdollistetaan kokeileminen ja osaamisen hyödyntäminen autenttisissa harjoitteluun ja harjoittelun kohteena olevaan työhön liittyvissä tilanteissa ja haasteissa.

Harjoittelun edetessä opiskelijalle on merkittävä kokemus, jos hän kokee, että hänen osaamisensa tunnistetaan ja tunnustetaan.

Hyvä ilmapiiri ja ohjaus

Harjoittelu voi vaikuttaa uravalintoihin. Mikäli harjoittelijalle syntyy kokemus liittymisestä innovatiivisen työtiimiin, jossa vallitsee hyvä ilmapiiri, se motivoi ajattelemaan kyseistä alaa tulevaisuuden valintana. Innovatiivisessa harjoitteluyhteisössä harjoittelijalle piirtyy kuva, että siellä tehdään tavoitteellisesti asioita ja siellä vallitsee myös herkkyys työhön liittyvien käytänteiden reflektointiin ja sen kautta valmius myös muutoksiin, tilanteen niin vaatiessa.

Reflektio vaikuttaa olevan asia, joka ratkaisee sen, syveneekö harjoittelukokemus syvemmäksi oppimiseksi. Tässä koko harjoitteluyhteisöllä, mutta erityisellä tavalla harjoittelunohjaajalla, on tärkeä rooli. Edistyneellä ohjaajalla ajatellaankin olevan työkalupakissaan erilaisia työkaluja, joita hän voi hyödyntää erilaisten harjoittelijoiden kohdalla, tarpeen mukaan myös eri vaiheissa harjoittelujaksoa, esimerkiksi juuri reflektion mahdollistamiseksi ja tukemiseksi.

Mahdollisuus yhteisreflektioon

Harjoittelu antaa eväitä ammatillisen identiteetin, omien vahvuuksien ja kehittämistä vaativien asioiden tarkasteluun sekä antaa realistisen kuvan ammattialan työstä, jonka tekemistä harjoitellaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että kuva syntyy usein vain yhden harjoittelupaikan toiminnasta.

Harjoittelu alan toisen toimijan työssä ja työyhteisössä voisi tuottaa jopa merkittävällä tavalla toisenlaisen kokemuksen ja kuvan työskentelystä alalla. Sen tähden on merkittävää panostaa harjoittelujaksojen jälkeiseen opiskelijaryhmän yhteiseen loppureflektioon, jossa yksittäisten opiskelijoiden kokemukset saatetaan osaksi laajempaa kokemusten kirjoa. Tämä on erityisen tärkeää silloin, jos opiskelija kokee, syystä tai toisesta, pettyneensä harjoitteluun tai se on muulla tavalla epäonnistunut. Hänen kokemuksensa rinnalla muiden opiskelijoiden kokemukset voivat laajentaa näkökulmaa ja ymmärrystä siitä, mitä työ alalla on ja voi olla.

Lähde

Ritokoski, S., (2025). Diakin kirkon alan opiskelijoiden kokemukset seurakuntaharjoittelusta. Teoksessa M. Valtonen & J. Porkka (toim.), Motivaatio kirkon työhön (s. 103─129). Suomen ev.lut.kirkon tutkimusjulkaisuja 149. Kirkon tutkimus ja koulutus. https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4446/viewmode=previewview

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119359