Seurakuntaharjoittelu konkretisoi työtä ja avaa ikkunoita hengellisyyteen

Tässä blogissa tarkastelen kirkon alan opiskelijoiden seurakuntaharjoittelun onnistumiseen liittyviä seikkoja. Taustana tälle tarkastelulle on Motivaatio kirkon työhön -julkaisuun (Ritokoski, 2025) kirjoittamani artikkeli Diakin kirkon alan opiskelijoiden kokemukset seurakuntaharjoittelusta.

Vuosien 2022─2024 aikana kerättiin Diakonia-ammattikorkeakoulun kirkon alan opiskelijoilta laadullinen aineisto, jonka tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä opiskelijat antoivat seurakuntaharjoittelulle. Aineisto kerättiin seurakuntaharjoittelun jälkeen. Tutkimuksen keskeinen havainto oli, että harjoittelun onnistumisen perusta rakentuu samoista tekijöistä, jotka ovat tärkeitä myös muiden alojen harjoitteluissa, ei vain kirkon alan.

Perustan luovat esimerkiksi harjoitteluyhteisön valmistautuminen harjoittelijan saapumiseen, hyvä perehdytys, harjoittelijan kokemus työtiimin osaksi pääsemisestä ja siitä, että oma osaaminen tunnistetaan ja sen käyttämiseen rohkaistaan. Harjoittelu antaa realistisen kuvan alan töistä. Hyvässä ilmapiirissä ja innovatiivisessa työyhteisössä innostus tarttuu ja siellä on turvallista kokeilla ja reflektoida omaa osaamistaan.

Harjoittelu ohjaa pohtimaan ihmisyyttä ja hengellisyyttä

Mikä seurakuntaharjoittelussa sitten on erityistä verrattuna muiden alojen harjoitteluihin? Seurakuntaharjoittelu antaa realistisen kuvan kirkon ja seurakunnan työstä ja parhaimmillaan herättää pohtimaan kirkon työtä mahdollisena tulevaisuuden valintana. On kuitenkin huomioitava, että seurakuntaharjoittelu antaa realistisen kuvan nimenomaisesti juuri sen seurakunnan ja työyhteisön työstä, jossa harjoittelu toteutuu. Toisaalla kokemuksesta voisi syntyä merkittävästikin erilainen.

Seurakuntaharjoittelu antaa realistisen kuvan kirkon ja seurakunnan työstä ja parhaimmillaan herättää pohtimaan kirkon työtä mahdollisena tulevaisuuden valintana.

Harjoittelu voi saatella opiskelijan pohtimaan ihmisyyttä ja ihmisen hengellisyyttä. Harjoittelu konkretisoi sitä, miten hengellisyys on läsnä seurakunnan työssä. Osalle opiskelijoista harjoittelu seurakunnassa voi olla jopa omaa spiritualiteettia, hengellisyyttä vahvistava kokemus, he kokevat saavansa harjoitteluun liittyvästä hengellisestä aineksesta eväitä myös itselleen. Niille, joille hengellisyys on tuttua jo ennen harjoittelujaksoa, harjoittelu voi luoda mahdollisuuden olla oma, hengellinen itsensä ja esimerkiksi puhua, ihan luvan kanssa, itselle tärkeistä asioista ja pitää niitä esillä.

Työtä omalla persoonalla

Seurakuntatyön ja hengellisen työn ammateissa työntekijöillä on usein mahdollisuus hyödyntää omaa osaamistaan ja jopa suunnata työtään oman osaamisen ja kiinnostusten kohteiden mukaisesti. Työtä tehdään omalla persoonalla. Harjoittelu erilaisten työyhteisön jäsenten kanssa tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden pohtia omia työn tekemisen tapoja ja usein myös rohkaisee etsimään omia ja itselle luontevia tapoja tehdä työtä.

Harjoittelu herättää pohtimaan omaa suhdetta ja sopivuutta kirkon työhön. ”Sovellunko kirkon työhön?” on kysymys, jota harjoittelu herättää pohtimaan. Tämä soveltuvuuden pohdinta saattaa liittyä oman uskon ja sen laadun pohdintaan. Riitänkö tällaisena? Onko minun kaltaiselleni tilaa kirkon ammattilaisten keskuudessa? Pohdinta voi liittyä myös omien ja kirkon edustamien arvojen tarkasteluun. Jotta harjoittelukokemus voi johtaa syvempään oppimiseen, tarvitaan reflektiota. Reflektiossa koko harjoitteluyhteisö, mutta erityisesti harjoittelunohjaaja on keskeisessä asemassa. Harjoittelunohjaajalta kaivataankin kykyä raivata, usein työntäyteisestä harjoittelun arjesta, tilaa myös hetkille, joissa on mahdollista pysähtyä erilaisten ammatillisuuden kysymysten äärelle. Nämä kysymykset voivat liittyä monien muiden tärkeiden työhön liittyvien teemojen lisäksi juuri opiskelijan pohdintoihin koskien hengellisyyttä ja kirkon työntekijälle asetettavia odotuksia sen suhteen.

Lähde

Ritokoski, S., (2025). Diakin kirkon alan opiskelijoiden kokemukset seurakuntaharjoittelusta. Teoksessa M. Valtonen & J. Porkka (toim.), Motivaatio kirkon työhön (s. 103─129). Suomen ev.lut.kirkon tutkimusjulkaisuja 149. Kirkon tutkimus ja koulutus. Kirkon julkaisut

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119360