Yhdessä oppimassa – opetusharjoittelussa kaikki hyötyvät

Ammattikorkeakoululehtori saa ajoittain pyyntöjä ohjata opetusharjoittelua. Tiedusteluja tulee usein opetettavien alojen yliopisto-opiskelijoilta, jotka haluavat harjoitteluun nimenomaan aikuiskoulutusympäristöön – usein juuri Diakiin, koska ovat kuulleet oppilaitoksesta kehuja.

Miksi ryhtyä harjoittelun ohjaajaksi, ja mitä se vaatii?

Toisin kuin usein ajatellaan, opetusharjoittelun ohjaajan ei tarvitse olla pedagogina tai oman alansa substanssiosaajana mitenkään poikkeuksellisen taitava. Harjoittelija voi ottaa ohjaajasta opikseen myös silloin, kun ohjaaja tekee virheitä tai suoriutuu työruuhkan keskellä vain keskinkertaisesti. Tärkeintä on, että ohjaaja on kiinnostunut harjoittelijan ohjaamisesta ja haluaa kehittää omaa työtään.

Opetusharjoittelun ohjaamisessa olennaista on rohkaista, kannustaa, innostaa sekä luoda turvallinen, kokeilemisen salliva ilmapiiri. Ammattikorkeakouluun tulee usein harjoittelijoita, jotka hallitsevat oman alansa substanssia melko hyvin mutta hakevat vielä rooliaan kouluttajina, esiintyjinä ja asiantuntijoina.  Näissä tilanteissa juuri rohkaiseminen ja itseluottamuksen vahvistaminen on erityisen arvokasta – niin kuin opetustyössä aina.

Diak on oppimisympäristönä innostava myös harjoittelijalle, koska opiskelijat suhtautuvat harjoittelijaan yleensä hyvin myönteisesti. Opiskelijat ovat ikään kuin harjoittelijan puolella ja toivovat hänen onnistuvan. Tämän kertominen harjoittelijalle etukäteen helpottaa myös harjoittelijaa opetustilanteissa, jotka väistämättä tuntuvat harjoittelijan mielestä usein paineisilta, vaikka ohjaaja pyrkisikin luomaan rennon ja turvallisen ilmapiirin. Nykyään opetusharjoittelu kuitenkin arvioidaan vain arvosanalla hyväksytty – ei numeerisesti niin kuin aiempina vuosikymmeninä.

Opetusharjoittelun ohjaamisessa olennaista on rohkaista, kannustaa, innostaa sekä luoda turvallinen, kokeilemisen salliva ilmapiiri.

Yksi harjoittelun ohjaajan tehtävä on myös suojella harjoittelijaa ylikuormittumiselta. Opettajan ammattiin hakeutuu usein tunnollisia ja parhaaseensa pyrkiviä opiskelijoita, jotka haluavat kokea myös työn ja aikaansaannosten mukanaan tuomaa onnistumisen ja tyytyväisyyden tunnetta. Tämä on sinänsä myönteinen ilmiö. Joskus harjoittelija saattaa kuitenkin kokea painetta suunnitella opetustuokioistaan ainutkertaisen täydellisiä. Tällöin harjoittelun ohjaajan eettinen velvollisuus on haastaa harjoittelija pohtimaan, mikä on riittävän hyvä taso sillä kertaa. Ei ole kenenkään etu, jos tuleva opetusalan ammattilainen uupuu jo harjoittelunsa aikana.

Ammattikorkeakouluympäristössä on myös mielekästä ottaa harjoittelija mukaan ideointipalavereihin, kokouksiin, hankkeisiin, koulutuksen suunnitteluun, kehittämistyöhön sekä erilaisiin kampuksen tapahtumiin. Näin harjoittelija saa opettajan ammatista ja sen toimintaympäristöstä mahdollisimman kattavan käsityksen. Myös tehtävien arvioinnin ja palautteen kirjoittamisen pohtiminen yhdessä ohjaajan kanssa on osa harjoittelua. Rehellistä on niin ikään keskustella työn kuormittavuudesta, työhyvinvoinnista ja erilaisista selviytymisstrategioista, joiden avulla työn niukan resursoinnin ja psykososiaalisen kuormittavuuden äärellä oppii kantamaan vastuutaan niin, että energiaa jää myös henkilökohtaiseen elämään, ihmissuhteisiin ja harrastuksiin.

Harjoittelussa kaikki oppivat ja hyötyvät

Opetusharjoittelussa harjoittelija ei koskaan ole ainoa, joka oppii. Myös harjoittelun ohjaaja saa aina työhönsä raikkaita tulokulmia, kasvatustieteen ja pedagogiikan uusia tuulia sekä oman alansa tutkimukseen liittyviä vinkkejä.  Joskus harjoittelijalta saatu palaute tai hänen esittämänsä kysymykset kannustavat ohjaajaa arvioimaan työtapojaan ja perustelemaan ratkaisujaan. Harjoittelijat voivat olla arkoja antamaan korjaavaa palautetta ohjaajansa opetuksesta mutta rohkaistuvat siinäkin, kun ohjaaja perustelee sen merkitystä. Oppiminen ja hyötyminen ovat siis aina kaksisuuntaisia. Opetusharjoittelija on opiskelijoillekin virkistävää vaihtelua sekä luokassa että Zoomissa.

Opetusharjoittelun ohjaaminen on opettajalle parhaimmillaan innostavaa, opettavaa ja avartavaa vaihtelua omaan työhön. Erityisen palkitsevaa harjoittelun ohjaajalle on seurata harjoittelijan oppimisprosessia ja olla omalta osaltaan tukemassa harjoittelijan itseluottamuksen ja opettajaidentiteetin kehittymistä.

Eräs opetusharjoittelija kuvaili kokemustaan näin:

”Juuri opiskeltu teoria yhdistyi käytäntöön ja kuva korkeakoulun lehtorin työstä laajeni valtavasti. Minua kannustettiin osallistumaan ja pääsin suunnittelemaan ja toteuttamaan luentokokonaisuuksia. Oman opetuksen suunnittelu ja toteutus olivat erityisen opettavaisia ja tässä saamani tuki ja kannustus olivat tärkeitä.  Koen oppineeni harjoitteluni aikana valtavasti. Ohjaajan tuki ja kannustava palaute harjoittelun aikana oli tärkeää ja keskustelut hänen kanssaan olivat merkittäviä oman kehittymisen kannalta.”

Opetusharjoittelijalle harjoittelujaksot ovatkin parhaimmillaan kannustava ja rohkaiseva astinlauta kohti ammattia, joka on merkityksellinen ja ihmisläheinen.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119387