Kansainväliset opiskelijat ovat Suomelle voimavara

Kansanedustaja Teemu Keskisarja totesi taannoin, että Suomeen olisi saapunut “satojatuhansia, enimmäkseen heikkolaatuisia tulokkaita” (A-studio, 2025). Mutta keitä tulokkaat oikeastaan ovat? Ja mitä he tekevät Suomessa?

Maahanmuuttovirasto toteaa, että ”Suomeen suuntautuva maahanmuutto muodostuu pääasiassa työn tai opiskelun perusteella Suomeen muuttavista ja heidän perheenjäsenistään” (Maahanmuutto Suomeen, 2025). Suomeen on viime vuosina saapunut vuosittain yli 10 000 kansainvälistä opiskelijaa (Maahanmuutto Suomeen, 2025), mutta heidän lukumääränsä pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2030 mennessä, sillä heidän nähdään olevan Suomelle tärkeää ”työvoimapotentiaalia” (Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta, 2035).

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden tilanne on vaikeutunut korkeiden lukukausimaksujen ja toimeentulovaatimusten vuoksi ajaen useita heistä toimeentulovaikeuksiin ja suoranaiseen köyhyyteen. Tilannetta ei myöskään helpota heidän Suomessa kohtaamansa arkinen ja rakenteellinen syrjintä ja rasismi. Näistä asioista on syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua, jotta kansainvälisten opiskelijoiden tilanne maassamme paranee.

Kaiken tämän rinnalla on toisenlaisiakin tarinoita. Monet kansainväliset opiskelijat myös jäävät Suomeen, oppivat kielen, työllistyvät ja rakentavat tänne kodin. Tutkimusten mukaan n. 50–60 prosenttia valmistuneista on töissä Suomessa kolme vuotta valmistumisen jälkeen (Mathies & Karhunen, 2021). Parhaiten ovat työllistyneet sosiaali- ja terveysaloilta tutkinnon suorittaneet (Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta, 2035).

Diakonia-ammattikorkeakoulu on kouluttanut kansainvälisiä sosiaalialan opiskelijoita jo 20 vuotta vuodesta 2006 lähtien. Tämän juhlavuoden kunniaksi on syytä nostaa esiin myös tarinoita onnistumisista. Yksi tällainen tarina on nepalilaisen Shobhana Sharman.

Tie opiskelevaksi ammattilaiseksi

Sharma saapui Suomeen vuonna 2015. Hän oli tuolloin vain 18-vuotias, täynnä uteliaisuutta mutta myös epävarmuutta. Alku oli Sharman mukaan vaikea. Uusi maa, vieras kieli ja kulttuuri, liikkuminen ja suomalaisen yhteiskunnan monimutkainen palveluviidakko tuntuivat aluksi vaikeilta.

Monet kansainväliset opiskelijat myös jäävät Suomeen, oppivat kielen, työllistyvät ja rakentavat tänne kodin.

”Perusasioiden selvittäminen oli alkuun erittäin vaikeaa, esim. se, missä kaupat ovat, miten terveydenhuolto toimii tai vaikkapa se, miten kuljen paikasta toiseen.” (Sharma, 2025.)

Kaikesta oli selvittävä yksin, ilman virallista apua. Nykyään kansainvälisten opiskelijoiden alkuvaiheen integraatioon kiinnitetään huomiota paremmin kuin ennen tarjoamalla heille enemmän tukea. Myös tapa opiskella yllätti. Suomessa opiskelu ei ole pelkkää opettajan faktatietojen luennointia, tiedon jakoa. Sen sijaan opiskelijoilta odotetaan itsenäisyyttä, aktiivista tiedonhakua ja oman ajattelun kehittämistä, mikä tuntui Sharman mukaan  alussa vaikealta ja oudolta. (Sharma, 2025.)

Suomen kielen oppiminen auttoi eteenpäin

Yksi suurimmista haasteista kansainvälisille opiskelijoille on oppia suomen kieltä (Mathies & Karhunen, 2021). Se on kuitenkin sosiaalialaa opiskelevalle tärkeää, perustuuhan työ vuorovaikutukselle ja puhumiselle, jopa siinä määrin, että ilman niitä sosiaalityö ei olisi mahdollista (Juhila ym., 2014, s. 22).

Miten Sharma sitten taltutti vaikean kielen? Hän päätti määrätietoisesti panostaa alusta lähtien suomen opintoihin. Tutkintoon kuuluvilla suomen kielen tunneilla hän oppi perustaidot, kielioppia ja kielen rakenteita.

”Käytännön kielitaitoni karttui kuitenkin työharjoitteluiden aikana ja osa-aikaisissa töissä käydessäni.” (Sharma, 2025).

Harjoittelusta työelämään – ja edelleen eteenpäin

Valmistumisen jälkeen Sharma työllistyi sosiaaliohjaajaksi lastensuojeluun. Ala on vaativa ja edellyttää tekijältään monenlaista osaamista lainsäädännöstä ja palvelujärjestelmän tuntemisesta erinomaisiin kohtaamistaitoihin ja eettiseen reflektioon. Sharma (2025) vakuuttaa, että on motivoitunut työskentelemään lastensuojelussa: ”Tässä työssä pystyn oikeasti vaikuttamaan lasten ja nuorten turvallisuuteen ja lopulta heidän tulevaisuuteensa.”

Sharma on nyt 28-vuotias. Kymmenen vuotta Suomessa on vierähtänyt sosionomiopintojen ja lastensuojelussa tehdyn työn parissa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat myös selkeät: ”Aion jatkaa työntekoa sosiaalialla, mutta samalla edistän jatko-opintojani täällä. Näihin olen saanut hyvät valmiudet Diakonia-ammattikorkeakoulun englanninkielisissä sosionomiopinnoissa.” (Sharma, 2025.)

Kuten Shobhana Sharman tarina osoittaa, kansainväliset opiskelijat ovat tulokkaita, joilla on paljon motivaatiota, osaamista ja sellaista potentiaalia, josta Suomen kannattaa pitää kiinni.

Lähteet

Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035. (2021). Valtioneuvoston julkaisuja 2021:74

Maahanmuuttovirasto. (2025). Maahanmuutto Suomeen. https://migri.fi/documents/5202425/166014458/Maahanmuutto%20Suomeen_3_2025.pdf/

A-studio. (27.8.2025). Yle Areena.

Juhila, K., Mäkitalo, Å., & Noordegraaf, M. (2014). Analysing Social Work Interaction. Premises and Approaches. Teoksessa C. Hall, K. Juhila, M. Matarese & N.C. Van (Eds.), Analysing Social Work Communication : Discourse in Practice (s. 22-35). Taylor & Francis Group.

Mathies, C. & Karhunen, H. (2021). International Student Migration in Finland: The Role of Graduation on Staying. Journal of International Students, 11(4), 874-894. doi:10.32674/jis.v11i4.2427 ojed.org/jis

Sharma, S. (2025). Shobhana Sharman haastattelu.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251215119375