Sote-johtamisen muutokset korostavat työntekijöiden roolia
Hallituksen suunnitelmien mukaan Suomeen perustetaan uudet hyvinvointialueet, jotka järjestävät jatkossa sosiaali- ja terveyspalveluita maantieteellisesti laajalla alueella. Sote-alan työntekijöille uusi palvelurakenne aiheuttaa muutoksia esihenkilöiden läsnäoloon ja tukeen. Tätä voidaan kuitenkin paikata digitaalisella etäjohtamisella sekä työntekijöiden keskinäisellä tuella.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on monin paikoin toimittu jo usean vuoden ajan koko maakunnan kattavissa organisaatioissa. Mikäli nykyhallituksen suunnittelema sote-rakenneuudistus toteutuu, tällaiset laajat organisaatiot aloittavat vuonna 2023 toimintansa koko maassa. Tämä muutos tulisi vaikuttamaan monen sote-alan työntekijän, myös hoitotyötä tekevien, työnkuvaan.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa on pidetty melko hierarkkisena alana, jossa esihenkilöillä on suuri rooli. Organisaatiomuutokset ja uudenlaiset työskentelytavat tulevat entistä enemmän korostamaan työntekijöiden itseohjautuvuutta ja toistensa tukemista. Uusia työskentelytapoja ei tarvitse pelätä, vaan niihin voidaan myös valmistautua ja sopeutua.
Johtamisjärjestelmiä todennäköisesti uudistetaan
Sote-alueiden uudistus merkitsee todennäköisesti uudistuksia myös organisaatioiden johtamisrakenteisiin: esihenkilöiden johtamien työntekijöiden määrä saattaa kasvaa. Esimerkiksi Kaihlanen ym. (2019) tuovat artikkelissaan esille, miten laajoja sote-organisaatioita muodostettaessa esihenkilöiden vastuualueet kasvoivat merkittävästi. Lisäksi heidän tehtävänkuvansa muuttuivat – esimerkiksi hallinnollisia tehtäviä tuli lisää. Tämä heikensi esihenkilöiden mahdollisuuksia olla lähellä työntekijöitään ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan.
Sote-alueiden uudistus merkitsee todennäköisesti uudistuksia myös organisaatioiden johtamisrakenteisiin.
Joissain koko maakunnan kattavissa sote-organisaatioissa esihenkilöllä on saattanut olla lähemmäs sata työntekijää. Tällöin heillä on vaikeuksia tutustua kaikkiin työntekijöihinsä kunnolla. Lisäksi muutokset ovat voineet tarkoittaa sitä, että esihenkilö edustaa eri ammatti- ja koulutusalaa kuin työntekijänsä.
Nämä muutokset vaativat sopeutumista myös työntekijöiltä, joiden on ymmärrettävä, ettei esihenkilö pysty enää jatkuvasti olemaan heidän vierellään, ja tukemaan heitä samalla tavalla kuin aiemmin. Muutos korostaa työntekijöiden keskinäisen tuen merkitystä.
Hajautetut organisaatiot yleistyvät
Toinen muutosten seuraus on, että maantieteellisesti laajalla alueella toimivat niin sanotut hajautetut sote-organisaatiot yleistyvät. Hajautetuissa organisaatioissa korostuu työntekijöiden liikkuminen työnantajaorganisaation alueella. Kotiin vietävissä palveluissa, kuten kotihoidossa, työntekijöiden liikkuminen on ollut arkipäivää jo pitkään. Jatkossa myös muiden sote-alojen työntekijöiden liikkuminen eri toimipisteiden, kuten sote-asemien, välillä yleistyy.
Hajautetuissa organisaatioissa työntekijät eivät voi luottaa esihenkilönsä tukeen samalla tavoin kuin pienemmissä organisaatioissa, joissa työntekijät työskentelevät esihenkilönsä kanssa saman katon alla. Maantieteellisesti hajautuneissa sote-organisaatioissa on kuitenkin hyödynnetty paljon etäyhteyksiä työntekijöiden kesken sekä työntekijöiden ja johtajien välillä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa tällaiset virtuaaliset kommunikointitavat on saatettu kokea uutena ja opettelua edellyttävänä vuorovaikutustapana.
Pitäisikö olla huolissaan?
Sote-alan koulutuksissa kannattaisikin kiinnittää huomiota siihen, millaisissa organisaatioissa tulevaisuudessa saatetaan työskennellä. Kun esihenkilö ei voi aina olla työntekijöidensä tukena, on työntekijöiden hyvä osata tukea toisiaan. Hajautettujen organisaatioiden yleistyessä työntekijöiden on hallittava digitaaliset vuorovaikutustavat, ja osattava tukea toisiaan myös etänä.
Oman ammattialan osaamisen lisäksi yleiset työyhteisötaidot ovat yhä tarpeellisempia. Opiskeluaikojen yhteisöllisyys edesauttaa näiden vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Onkin toivottavaa, ettei korona-ajan yksinäiset etäopinnot jatkuisivat kovin kauaa.
Oman ammattialan osaamisen lisäksi yleiset työyhteisötaidot ovat yhä tarpeellisempia.
Korona-aika on kuitenkin tuonut mukanaan niin sanotun digiloikan, ja totuttanut sote-alan työntekijöitä ja koulutusorganisaatioita digitaaliseen yhteydenpitoon. Tämä ei tietenkään voi täysin korvata kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta muuttuvassa työelämässä “etäläsnäolokin” on tyhjää parempi vaihtoehto.
Mikäli hyvinvointialueet syntyvät, on niilläkin mahdollisuuksia ottaa oppia jo olemassa olevien suurien sote-organisaatioiden kokemuksista. Joissain niistä on huomattu, että esihenkilöiden suuret työntekijämäärät eivät ole johtamisen kannalta hyvä ratkaisu ja päädytty jonkin verran pienentämään johdettavia yksiköitä. Lisäksi niissä on kehitelty erilaisia ratkaisuja johtamisvastuiden jakamiseen, jottei yhden ihmisen tarvitsisi vastata kaikista johtamistehtävistä.
Uusilla taidoilla ja muiden kokemuksista oppimisella on siis mahdollista selvitä monista asioista, myös työelämän muutoksista ja muuttuvista organisaatioista.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102245929