”Korona vei nuorisotyön verkkoon ja kadulle”

Diakin alumni, Helsingin-kampukselta vuonna 2016 sosionomiksi ja kirkon nuorisotyöntekijäksi valmistunut Riikka Hatakka on työskennellyt helmikuusta lähtien Tapiolan seurakunnassa erityisnuorisotyön ohjaajana. Uutta työtä hän on opetellut poikkeusoloissa.

– On jännää aloittaa uudessa työssä kesken koronatilanteen, kun lähes kaikki normaalitoiminta on kadonnut. Normaalisti kävisimme esimerkiksi kouluissa. Nyt vierailut on peruttu, joten olen päässyt lähinnä perehtymään toimintaan ja kouluttamaan itseäni, Hatakka kertoo.

Kouluissa seurakunnan nuorisotyöntekijät ovat järjestäneet aamunavauksia ja tarjonneet ohjattua toimintaa hyvinvoinnin tueksi. Erityisnuorisotyöntekijä toimii erityisluokkien kanssa ja järjestää tuettua toimintaa. Hatakan vastuulle kuuluisi esimerkiksi toiminnan suunnittelu luokille, jotka koostuvat autismikirjoon kuuluvista koululaisista.

– Yhteistyö koulun kanssa on tärkeää, koska he pystyvät seulomaan joukosta niitä nuoria, jotka voisivat erityisesti hyötyä tarjotusta toiminnasta, Hatakka sanoo.

Korona sulki koulut ja nuorisotilat

Kun pandemia alkoi, Hatakka työskenteli nuorisotyöntekijänä Vantaan kaupungilla, Aviapolis-Kivistö-Kanniston alueiden nuorisotalolla, jossa pandemian vaikutukset näkyivät selvästi.

– Normaalisti talotyö on sitä, että pidetään nuorisotila auki ja nuoret tulevat sinne vapaaehtoisesti. Nyt piti etsiä uusia paikkoja kohdata nuoria, Hatakka kertoo.

Hatakan kokemuksen mukaan nuorten suhtautuminen poikkeusoloihin oli kahtalaista. Koulujen sulkeutuminen sekä helpotti että ahdisti.

– Osa oli tyytyväisiä, että ei tarvitse mennä kouluun ja oli enemmän vapaa-aikaa, mutta osa tuskasteli koulutehtävien kanssa. Miten motivoitua koulutyöhön itsekseen kotona?

Myös se, ettei pystynyt näkemään kavereita vaikutti moneen.

– Toisaalta nuorten sosiaalinen elämä on vahvasti somessa, joten yhteydenpito ei välttämättä koronan myötä vähentynyt. Samalla kasvokkaisiin kohtaamisiin saattoi tulla enemmän sosiaalista jännittämistä, Hatakka miettii.

Vaikeasti tavoitettavat lipuivat kauemmas

Osaan nuorista yhteydenpito jatkui myös poikkeusolojen alettua.

­– Nuorille saatettiin esimerkiksi tarjota etäryhmää, jos oli aavistus siitä, että nuori voisi hyötyä hyvinvoinnin tuesta myös etänä, Hatakka sanoo.

Nuorisotalojen sulkeuduttua puuttui tila, johon nuori voi vain tulla.

Haastavampaa oli tavoittaa niitä nuoria, jotka eivät itse ottaneet yhteyttä tai joita ei myöskään jalkautumalla tavoitettu. Etäryhmiä voidaan mainostaa, mutta tällöin riippuu paljon nuoresta itsestään, tarttuuko hän tilaisuuteen.

Nuorisotilan vahvuus on, että sinne voi vain tulla oleskelemaan ja tapaamaan kavereita, jos se ei esimerkiksi ole mahdollista kotona. Ohjattuun etäryhmään liittymiseen voi olla nuorella korkeampi kynnys.

– Nuorisotalojen sulkeuduttua puuttui tila, johon nuori voi vain tulla. Se vähensi mahdollisuuksia nähdä nuoria. Katosi luonteva, turvallinen tila kohtaamiselle, Hatakka sanoo.

Koronapandemian aikana on erityisesti mediassa puhuttu paljon nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista. Usein syitä on haettu juuri nuorisotilojen sulkeutumisesta. Hatakka myöntää, että nuorisotila on tapa tavoittaa erityisesti muuten vaikeammin tavoitettavissa olevat nuoret. Jos luottamussuhde vaatii työstämistä, luontevan tilan katoaminen on saanut tällaiset nuoret lipumaan kauemmas.

– Ihmisläheisessä työssä joidenkin kanssa klikkaa paremmin kuin toisten. Siksi on tärkeää, että nuorisotyössä on erilaisia persoonia, koska kaikki eivät kommunikoi samalla tavalla. Luottamussuhde nuoren ja nuorisotyöntekijän välillä syntyy ajan kanssa, kohtaamalla ja aikaa viettämällä.

Jalkautumalla kohtaamisia

Nuorisotilojen sulkeuduttua jalkauduttiin yhä enemmän sinne, missä nuoriso vietti aikaa. Nuorisotyöntekijöillä oli hyvin tiedossa paikat, joissa nuoret minäkin vuodenaikana kokoontuivat, kuten koulut, puistot ja kauppakeskukset.

Koronan myötä jalkautuminen lisääntyi myös Vantaalla. Jos aiemmin nuorisotyöntekijöiden työaika oli sidottu talotoiminnan pyörittämiseen, nyt kaduille ehdittiin lähes joka ilta.

– Nuoria saattoi kohdata aiempaa enemmän myös arki-iltaisin, kun koulut olivat kiinni.

Vaikka suurin osa Hatakan oman alueen nuorista vaikutti voivan ihan hyvin, hän tunnistaa, että jonkin verran ongelmakäyttäytyminen myös lisääntyi. Kun ajanviettopaikat muuttuivat, eteen saattoi tulla esimerkiksi kahnauksia kauppakeskusten järjestyksenvalvojien kanssa.

– Jalkautuvalla nuorisotyöllä saatiin avattua myös tällaisia solmuja, Hatakka sanoo.

Kaduilla kierrellessä Hatakka myös huomasi, että nuoret kaipaavat sitä, että joku tulee kysymään, miten menee.

– Kun nuoret tottuivat siihen, että meitä näkee ja tunnistivat meidät jo takeista, saattoivat he yllättäen avoimemmin kertoa kuulumisiaan.

Somen kautta uusia yhteyksiä

Koronan myötä nuorisopalveluissa aktivoiduttiin myös sosiaalisessa mediassa.

– Aiemmin sometyö oli ollut satunnaisempaa, esimerkiksi tapahtuman mainostamista. Nyt siihen panostettiin enemmän. Teimme videoprojektin, jossa haastateltiin eri ammatinharjoittajia, jotta nuoret saisivat tukea tulevaisuudenhaaveille ja ammatilliselle suuntautumiselle. Pidimme yllä myös kaupungin Discord- ja Habbo Hotel -kanavia, Hatakka kertoo.

Alkunsa sai myös etänä kokoontuva nuorten tyttöjen ryhmä, jossa keskusteltiin nuorten valitsemista aiheista, kuten ystävyydestä, kiusaamisesta tai jaksamisesta.

– Etäryhmä jatkui myös, kun nuorisotilat taas aukesivat. Siitä tuli iltateeryhmä, jonne kaikki olivat tervetulleita.

Vaikka työ on raskasta, se valmistaa kohtaamaan erilaisia tilanteita nuorten kanssa.

Sometyössä avautui myös uusi yhteistyökumppanuus, kun Vantaan kaupunki yhdisti voimansa nuorille suunnatun keskustelupalvelu Sekasin-chatin kanssa. Nuorisotyöntekijöitä koulutettiin chat-työhön. Hatakka jatkaa chat-työntekijänä myös nykyisessä työssään Tapiolan seurakunnalla.

– Vaikka työ on raskasta, se valmistaa kohtaamaan erilaisia tilanteita nuorten kanssa. Jatkossa en säikähdä, jos nuori kertoo vaikkapa itsetuhoisuuteen liittyvistä ajatuksista vaan tiedän miten auttaa.

Hatakan mukaan sosiaalinen media ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta monelle nuorelle se on voinut tarjota helpotusta kommunikointiin.

– Varsinkin vaikeista asioista puhuttaessa nuorelle voi olla helpompaa kommunikoida kirjallisesti ja niin, ettei tarvitse olla valmiudessa koko ajan siitä, miten toinen reagoi tai pohtia, kuuleeko joku ulkopuolinen keskustelua. Se voi lisätä turvallisuuden tunnetta.

Opintoihin lisää tukea omaan jaksamiseen

Varaudutaanko nuorisotyön opinnoissa sitten poikkeusoloihin tai toiminnan uudelleenjärjestämiseen? On selvää, että pandemiaan ei kukaan olisi osannut varautua. Hatakka muistaa opintojen käsitelleen ainakin nuorisotyön muotoja esimerkiksi yksilön tai ryhmän kriisitilanteen valossa.

Sittemmin myös verkkotuen muodot ovat varmasti lisääntyneet opinnoissa. Hatakka kaipaisi opintoihin tukea myös omalle jaksamiselle.

– Sen lisäksi, että opetetaan, miten tulisi toimia kriisitilanteessa, pitäisi opettaa myös, miten tunnistaa työntekijänä omia hälytysmerkkejä. Nuorisotyötä tekee usein sydämellä ja auttamisen halusta, mutta myös omasta jaksamisesta tulee huolehtia, jotta työtä voi tehdä.