Kustannusten ja vaikutusten arviointi vammaispalvelujen henkilökohtaisessa budjetoinnissa

Taloudellinen arviointi voidaan yksinkertaistaa kahteen kysymykseen: saadaanko toiminnalla tavoiteltua hyvinvointia ja halutaanko hyvinvoinnin tuottamiseen käyttää tarvittavat resurssit?

Miten vaikuttavuustieto kuvaa tavoiteltua vaikuttavuutta hyvinvointiin ja elämänlaatuun?

Vaikuttavuudella tarkoitetaan Sintosen ja Pekurisen (2006, s. 53) määritelmän mukaan toiminnan vaikutuksesta tapahtuvaa muutosta toiminnan perimmäisessä tavoitteessa. Vaikuttavuuden käsite määritellään siis suhteessa toiminnalle määriteltyihin tavoitteisiin, jotka voidaan edelleen liittää sosiaali- ja terveyspalvelujen perimmäisiin tavoitteisiin. Tavoitellut vaikutukset liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollossa lähtökohtaisesti palvelun tarvitsijan hyvinvointiin ja elämänlaatuun.

Kuten yleisestikin yhteiskunnassa, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa panokset halutaan suunnata palveluihin ja toimintamalleihin, joilla kohderyhmälle pystytään tuottamaan eniten hyvinvointia

Kuten yleisestikin yhteiskunnassa, myös sosiaali- ja terveydenhuollossa panokset halutaan suunnata palveluihin ja toimintamalleihin, joilla kohderyhmälle pystytään tuottamaan eniten hyvinvointia (Klemola, Uusi-Illikainen & Askola, 2014, s. 11).

Tämä edellyttää sitä, että ennen kuin voidaan tehdä päätöksiä voimavarojen kohdentamisesta, on tiedettävä mitkä palvelut ja toimintamallit tuottavat hyvinvointia, toisin sanoen parantavat tai ylläpitävät toimintakykyä ja elämänlaatua eli ovat vaikuttavia.

Tässä yhteydessä vaikutuksilla tarkoitetaan tavoitteen mukaista muutosta tukea tarvitsevan henkilön hyvinvoinnissa ja elämässä. Tavoite voi olla myös se, että tilanne ei heikkene. Tuella ja palvelulla voidaan tavoitella esimerkiksi apua ja tukea tarvitsevan henkilön omaa jaksamista. Kun jaksaminen vahvistuu, vaikutusta on saatu.

Tilannetta on arvioitava sekä alussa että seurattava jatkossa, muuttuuko tilanne. Tämä edellyttää systemaattista tapaa seurata ja kirjata asiakkaan tilannetta kuvaavia tietoja osana työrutiineja, jolloin muutos saadaan näkyväksi. Jos niin ikään tiedämme, että juuri tietty palvelu on vahvistanut jaksamista, kyseinen palvelu on ollut vaikuttavaa. Vaikutusten arvioimiseksi on tiedettävä konkreettisesti, mitä tukea tarvitsevan hyvinvoinnissa ja elämässä tavoitellaan.

2010-luvun alussa keskusteluun tuli vahvasti mukaan sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi. Silloin sosiaalityössä käytettäviä mittareita oli hyvin vähän. Tilanne on kuitenkin nyt muuttunut ja 2020-luvulla potentiaalisia mittareita on jo useita. (Karjalainen, Kivipelto, Liukko & Muurinen, 2021, s. 28.)

Sosiaalityössä yhdeksi ongelmaksi mittareiden käytössä on tullut esiin, kuinka sovittaa kiireinen asiakastyö vaikuttavuuden mittaamisen kanssa. Tämä ajatustapa erottelee nämä kaksi asiaa, jotka ehdottomasti pitäisi nähdä yhtenä kokonaisuutena – eikö palvelujen vaikutusten arviointi ole asiakastyötä! Vai kenelle se kuuluu?

Kuten muussakin sosiaalityössä, niin myös henkilökohtaisessa budjetoinnissa on oleellista saada tietoa siitä, ovatko palvelut tuottaneet vaikutuksia. Jos tätä tietoa ei kerätä systemaattisesti, ei voida tehdä vertailua, onko henkilökohtaisen budjetoinnin järjestämistapa vaikuttavampaa kuin niin sanottu nykyinen käytäntö. Tästä syystä kaikkien asiakkaiden kohdalla on seurattava asiakaskohtaisesti palvelujen vaikutuksia. Kun tietoa kertyy enemmän, voidaan tätä rekisteriaineistoa – ”isoa dataa” käyttää tiedolla johtamisessa, toisin sanoen tietoon perustuvassa päätöksenteossa.

Mitä voimavaroja henkilökohtaisen budjetoinnin malli edellyttää?

Käytännön kysymys taloudellisessa arvioinnissa on, mitä kustannuksia palvelujen arvioinnissa huomioidaan. Kustannusten arvioinnissa on ratkaistava ns. laajuusongelma, eli missä laajuudessa voimavaroja sisällytetään arviointiin. Taloustieteessä suositellaan huomioimaan kaikki palvelujen tuotannosta aiheutuvat kustannukset riippumatta siitä, kenelle tai milloin ne aiheutuvat. Tätä näkökulmaa kustannusten arviointiin kutsutaan yhteiskunnalliseksi näkökulmaksi. Koska yhteiskunnallinen näkökulma voi osoittautua haasteelliseksi, usein käytännön sovelluksissa käytetään palvelujärjestelmän näkökulmaa, joka huomioi ainoastaan sosiaali- ja terveydenhuollon tai muiden olennaisten sektoreiden palvelujen tuottamisesta aiheutuvat kustannukset.

Kustannukset sisältävät käytettyjen voimavarojen määrän ja arvottamisessa käytetyn rahamääräisen arvon (hinnan). Henkilökohtaisessa budjetoinnissa, kuten muidenkin toimintatapojen arvioinnissa yhteiskunnallisesta näkökulmasta periaate on, että mukaan otetaan kaikki siihen liittyvät kustannukset.

Kustannukset voidaan jakaa edelleen välittömiin ja välillisiin kustannuksiin. Välittömät kustannukset ovat kustannuseriä, jotka voidaan luontevasti kohdistaa henkilökohtaiseen budjetointiin, esimerkiksi omatyöntekijän palkkakustannukset. Välillisiä ovat ne kustannuserät, joilla ei ole selvää syy-yhteyttä henkilökohtaiseen budjetointiin, vaikka kyse on toiminnan kannalta välttämättömistä eristä, esimerkiksi tilakustannukset. Kun sosiaalityössä käytettävät tietojärjestelmät toimivat toivotusti, niin henkilökohtaisen budjetoinnin arviointiin tarvittavat kustannustiedot tallentuvat rekistereihin ja ne saadaan raportoitua halutulla tavalla asiakaskohtaisesti.

Henkilökohtainen budjetointi voi muuttaa vastuita esimerkiksi palvelujen hankkimisesta sekä budjetoinnin toteutumisesta ja seurannasta.

Laajuusongelman ratkaisemiseen liittyy myös se, että henkilökohtaisessa budjetoinnissa käytetään mahdollisesti sellaisia voimavaroja, jolle ei ole löydettävissä suoraan markkinahintaa. Esimerkkinä perheen ja omaisten käyttämä aika apua ja tukea tarvitsevan opastukseen/tukemiseen tai vastaava vapaaehtoistyöntekijöiden työpanos. (Kettunen & Pehkonen-Elmi, 2019, s. 24.)

Henkilökohtainen budjetointi voi muuttaa vastuita esimerkiksi palvelujen hankkimisesta sekä budjetoinnin toteutumisesta ja seurannasta. Tämä voi vaikuttaa siihen, että myös kustannukset jakautuvat uudella tavalla eri tahoille.  (Pehkonen-Elmi, 2018, s. 93.)

Vaikutukset ja kustannukset yhdessä

Yksi taloustieteen perusperiaatteista on niukkuus: yhteiskunnan resurssit ovat aina rajalliset. Taloudellisen arvioinnin tehtävänä on löytää sellaisia toimintatapoja, joilla haluttuja vaikutuksia saadaan aikaan mahdollisimman paljon suhteessa käytettyihin resursseihin. Siksi niiden käyttöä on arvioitava kriittisesti.

Taloudellisen arvioinnin tehtävänä on löytää sellaisia toimintatapoja, joilla haluttuja vaikutuksia saadaan aikaan mahdollisimman paljon suhteessa käytettyihin resursseihin.

Ilman vaikuttavuuden arviointia resurssien käytön mielekkyyttä ei voida täysimääräisesti arvioida, kun ei voida havaita, mitkä interventiot tuottavat haluttuja vaikutuksia. Jos tätä ajatellaan tiedolla johtamisen näkökulmasta, niin on ehdottaman tärkeää, että silloin on tiedossa sekä palvelujen kustannukset että vaikutukset.

Rekisteriaineistoon perustuva taloudellinen arviointi hyödyntää näitä arjessa syntyviä ja rekistereihin tallennettuja tietoja. Rekistereistä pitäisi olla saatavana yhtenäisesti kirjattuja ja vertailukelpoisia tietoja palvelujen käyttäjistä, heidän tarpeistaan, tavoiteltujen vaikutusten toteutumisesta ja kustannuksista, jotta taloudellinen arviointi olisi mahdollista.

On lisättävä ymmärrystä kustannusten ja vaikutusten samanaikaisen tarkastelun ja vertailun (taloudellisen arvioinnin näkökulman) hyödyistä ja edellytyksistä eri toimijoille ja eri tahoille. Tulevaisuuden päätösten tekemisen tueksi tarvitaan oikeanlaista näyttöä – vaikutusten ja kustannusten arviointia, jotta sekä poliittiset- että viranhaltijapäätökset voidaan perustaa tietoon.

Lähteet

Karjalainen, P., Kivipelto, M., Liukko, E., & Muurinen, H. (2021). Osallisuutta ja toimintakykyä vahvistava aikuissosiaalityö – opas ammattilaisille. (THL – Ohjaus 1/2021). Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-648-0

Kehitysvammaisten palvelusäätiö. (i.a.). Henkilökohtainen budjetti. Saatavilla 28.6.2021 https://kvps.fi/kehittaminen/osallisuuden-tuki/henkilokohtainen-budjetti/

Kettunen, A. & Pehkonen-Elmi T. (2019). Henkilökohtaisen budjetoinnin taloudellisen arvioinnin toteutettavuus ja alustava arviointisuunnitelma. (Diak Puheenvuoro 25). Diakonia-ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-335-3

Klemola K., Uusi-Illikainen J., & Askola T. (2014). Sosiaali- ja terveyspalveluiden tietojohtamisen käsikirja. Sitra. Helsinki: Erweko.

Pehkonen-Elmi, T. (2018). Kustannukset, vaikutukset ja kustannus-vaikuttavuus. Teoksessa Rousu, S. (toim.) Henkilökohtainen budjetointi – yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. (s. 89–107). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-083-0

Sintonen, H., & Pekurinen, M. (2006). Terveystaloustiede (1.–3. p. 2009) WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021053132335