Länsi ja itä

Lännestä ja idästä kirjoitti jo antiikin keskeisin historioitsija Herodotos (484–425 eKr.) kreikkalaisten persialaissotia kuvatessaan. Euroopan sisäisen jakautumisen itään ja länteen toi länsimaiseen historiatieteeseen Leopold von Ranke, joka teoksessaan Geschichte der Romanischen und Germanischer Völker (1824) sulki slaavit ”Euroopan suurten kansojen” ulkopuolelle. Hänelle slaavit edustivat toisia.

Läntisen sivilisaation nousu

Läntisen sivilisaation nouseminen johtoasemaan maailmassa on viiden viime vuosisadan tärkeimpiä historiallisia ilmiöitä. Englantilaisamerikkalainen historioitsija Niall Ferguson (s. 1964) on yksi monista, joka on kysynyt, miksi Euraasian länsireunan suhteellisen vähävoimaiset kulttuurit alkoivat kehittyä vuoden 1500 tienoilla niin, että ne ottivat maailmanherruuden.

Ferguson vastaa asettamaansa kysymykseen tiivistetysti näin: Läntinen kulttuuri kehitti kuusi ominaisuutta, jotka suurelta osin puuttuivat muualta maailmasta. Ne ovat: 1) kilpailu, 2) luonnontiede, 3) laillinen oikeus omaisuuteen (omistamisen vapaus), 4) lääketiede, 5) kulutusyhteiskunta sekä 6) työmoraalin ja uskonnon niveltyminen toisiinsa kulttuurissa. Näiden varassa länsi, jota Yhdysvaltain talous ja kulttuuri huomattavasti vahvistivat 1800-luvulta alkaen, säilyi dominanssiasemassa meidän päiviimme saakka.

On myös väitetty, että enemmän kuin kulttuuri, uskonto tai politiikka, lännen dominanssiin maapallolla on vaikuttanut maantiede, maanviljelykseen sopivien alueiden määrä, vesireitit ja meret.

Lännen ylivalta on globaalissa todellisuudessa selviö. Lännen kulttuuria maailmassa ovat esimerkiksi lineaarinen aikakäsitys, kalenteri ja metrijärjestelmä, mutta myös ihmisoikeudet, demokratia, kansalaisjärjestöt ja kansainvälisyyttä vahvistavat instituutiot, kuten diplomatia ja kauppa. Lännen teollistumisen ja kapitalismin tuotoilla läntinen vaikutus levisi kaikkialle. Myös globalisaatio on läntinen ilmiö.

On myös väitetty, että enemmän kuin kulttuuri, uskonto tai politiikka, lännen dominanssiin maapallolla on vaikuttanut maantiede, maanviljelykseen sopivien alueiden määrä, vesireitit ja meret. Myös sodilla on ollut oma vaikutuksensa: uhkaa vastaan puolustautuminen on edistänyt yhteistoimintaa.

Idän historiaa

Ex oriente lux, idästä tulee valo, on oikeastaan juutalaiskristilliseen uskontoon liittyvä ilmaus. Edenin puutarhan sanottiin olevan idässä. Hesekiel ennusti, että Jumalan kirkkaus saapuu idästä. Matteuksen evankeliumissa kerrotaan, että viimeisellä tuomiolla Ihmisen Poika saapuu idästä. Kirkot on totuttu rakentamaan itä-länsisuuntaisesti niin, että alttari on itää, aamun valoa kohti.

Kristillisessä perinteessä vainajat on samoin haudattu itä-länsisuuntaisesti, kasvot kohti itää. Itä-länsisuuntaiset haudat ovat auttaneet arkeologeja ajoittamaan kristinuskon saapumista Suomeen.

Ilmaisu ex oriente lux on saanut myös uusia lisämerkityksiä, joissa korostetaan kulttuurin tai kristinuskon itäistä alkuperää, samoin erityisesti kiinalaista sivistystä. Läntinen kulttuuri on ”illan maan” (das Abendland), laskevan auringon ja hämärtyvän illan kulttuuria.

Rooman valtakunnan keisarinkaupungiksi ja painopisteeksi nousi jo 300-luvulla, paljon ennen valtakunnan hajoamista, Konstantinopoli, Bysantti. Bysantin valtakunta kesti aina vuoteen 1453, jolloin Osmanien valtakunta valloitti Konstantinopolin ja Rooman valtakunnan historia päättyi. Valtauksen vuoksi kristillinen Eurooppa joutui etsimään uutta merireittiä Intiaan perinteisen ”silkkitien” sulkeuduttua, mikä johti Amerikan löytymiseen.

Bysantti katsoi viimeiseen saakka edustavansa keisarillisen Rooman valtakunnan perintöä keisari Konstantinus Suuren luomassa kristillisessä muodossa. Bysanttilainen identiteetti oli näin yhdistelmä roomalaisuutta, hellenististä Välimeren itäosan kulttuuria ja ortodoksista kristinuskoa. Kun islam alkoi levitä 600-luvulla, nimenomaan Bysantti menetti Välimeren eteläosan alueet arabeille.

Itä ja länsi poliittisina määreinä

Kasvoin maailmaan, jossa itä ja länsi olivat poliittisia määreitä. Länsi tarkoitti Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia, itä taas Neuvostoliittoa kumppaneineen. Länsimaisen tarkastelun mukaan ”länsi” oli sama kuin ”me”, ”itä” puolestaan ”he” tai ”toiset”, jotka edustivat uhkaa. Idän ja lännen kesken käytiin kylmää sotaa, jossa aina välillä koettiin liennytyksen aikoja. Maailma ajateltiin kaksijakoiseksi.

Minusta tulikin poliittisen idän ja poliittisen lännen tutkija, tosin kirkkojen näkökulmasta. Vuonna 1987, kun Neuvostoliiton johtajan, Mihail Gorbatshovin, rohkeat uudissanat glasnost (avoimuus) ja perestroika (uudistukset) oli jo opittu, rupesin kirjoittamaan väitöskirjaa siitä, miten Luterilainen maailmanliitto yritti pitää yllä avustustoiminnalla ja muilla keinoin yhteyksiä sulkeutuvan Itä-Euroopan luterilaisiin kirkkoihin, kunnes rautaesirippu oli vuoteen 1950 mennessä täysin laskeutunut. Väitöskirja valmistui 1993.

Jatkotutkimuksen tein Baltian luterilaisista kirkoista, jotka jakautuivat toisen maailmansodan jälkeen, koska kirkkojen johto ja satoja tuhansia jäseniä lähti pakolaisiksi. Kirja ilmestyi 2003.

Jo ennen Baltia-tutkimukseen ryhtymistä olin ruvennut tutkimaan intialaisen kulttuurin kastisyrjintää, intialaista vapautuksen teologiaa ja Intian kirkkojen roolia dalitien kirkkoina ja kastisorron vastustajina. Kirjani Intialainen dalit-teologia ilmestyi vuonna 1999.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen näytti jonkin aikaa siltä, että ”idän” käsite siirtyi antiikin ajan historioitsijan Herodotoksen viitoittamalla tavalla pikemmin Lähi-Itään ja siellä islamilaiseen kulttuuriin.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen näytti jonkin aikaa siltä, että ”idän” käsite siirtyi antiikin ajan historioitsijan Herodotoksen viitoittamalla tavalla pikemmin Lähi-itään ja siellä islamilaiseen kulttuuriin. Monet halusivat nähdä ja ymmärtää Venäjän kehittyvän läntiseksi markkinataloudeksi. Pian alkoivat uudet lännen ja idän vastakkainasettelut, jossa Venäjä pääsi takaisin idän symboliksi. Presidentti Putin on halunnut vahvistaa itäisen vallan ajatusta länttä vastaan. Suuren Venäjän takaa kaukana idässä on noussut kuitenkin uusi taloudellinen suurvalta, Kiina, jolla on ikivanha omaleimainen kulttuuri.

Lännen ylivallan rappeutumisen merkkejä

Lännen asema ei enää ole kiistaton, päinvastoin. Maailmantalouden kuvauksessa Kiina ja Intia nousevat, ja Kiinan talous lähenee Yhdysvaltoja. Sen ja Euroopan talouksien suhteellinen osuus maailmantaloudesta ovat olleet laskusuuntaisia jo 1900-luvun loppupuolelta lähtien.

Ferguson ei pidä länsimaiden pahimpina uhkina kuitenkaan Kiinan taloutta tai islamilaisen kulttuurin voimaa vaan länttä itseään, sitä, että se on menettänyt uskon esi-isiltään perimäänsä kulttuuriin.

Fergusonin analyysia voisi kutsua weberiläiseksi, koska hän on kiinnostunut saksalaisen sosiologin Max Weberin tapaan työn etiikasta protestantismin vaikutusalueilla länsimaissa, ja sitä hän vertaa Kiinaan. Hänen mukaansa hiipuva protestanttinen työetiikka on yksi keskeisimpiä länsimaisen sivilisaation laantumista aiheuttavia tekijöitä. Aikaisemmin ahkeruus ja kova työnteko sidottiin uskoon niin, että työn tulokset ymmärrettiin Jumalan siunaukseksi. Sitkeys ja yritteliäisyys olivat keinoja sekä saada tätä siunausta että osoittaa muille, miten suuren siunauksen Jumala olikaan antanut.

Mitä pitempään vuodesta 2008 jatkunut lännen taloudellinen lama kesti, sitä suositummaksi tuli esittää pessimistisiä arvioita tulevasta kehityksestä. Tähän liittyi myös Oswald Spenglerin ja muiden läntisen sivilisaation ylivallan tuhoa ennustaneiden klassikoiden suosion kasvu. Pessimismi ruokkii itseään.

Ferguson väittää, että vain sukupolvi kylmän sodan päättymisen sekä vapaan demokratian ja markkinatalouden voitonjuhlan jälkeen läntisen Euroopan ja Pohjois-Amerikan taloudellinen ja poliittinen ylivalta on katoamassa. Hän käy järjestelmällisesti läpi instituutioita, jotka ovat olleet kulmakiviä modernien läntisten yhteiskuntien muotoutumisessa ja yksilöi niiden rappeutumiskehitystä.

Lain valta-asema on muuttunut lakimiesten vallaksi. Yleinen säätelyn halu on lisännyt lakien määrää, vähentänyt lain arvovaltaa ja lisännyt lakien tulkitsijoiden valtaa. Lakimiesten palkkiot estävät monilta oikeuskäsittelyn mahdollisuuden. Ferguson pitää valtiota syypäänä siihen, että läntistä elämäntapaa muovannut kansalaisyhteiskunta on heikentynyt. Kirkkojen, uskonnollisten tai sekulaarien hyväntekeväisyysyhdistysten, kulttuurijärjestöjen ja urheiluseurojen jäsenmäärät ovat vähentyneet. Sosiaalinen pääoma heikkenee.

Historiantutkijat näkevät kasvun hidastumisen, velkaantumisen, epätasa-arvon, väestön ikääntymisen ja epäsosiaalisuuden lisääntymisen rappioilmiöiksi. Yhä useammille nämä eivät ole edes kysymyksiä, vaan pääasiaksi nousee maapallon kestokyky ja sen elinkelpoisuus, ja niiden tärkeä mittari on ilmaston lämpeneminen, minkä läntisin arvoin johdettu ihmiskunta on saanut aikaan.

Moninapainen maailma

Kiinasta puhutaan paljon, mutta sitä tunnetaan aika vähän. Huomattavasti vähemmän jokapäiväisessä elämässä ainakaan Suomen näkövinkkelistä on esillä Intia, jonka väestö on lähes samansuuruinen Kiinan kanssa. Kiinalla on nykyisin dynaaminen talous ja se laajentaa tehokkaasti geopoliittista vaikutusvaltaansa. Intian rooli ei ole yhtä näkyvä, mutta sen potentiaalit ovat valtaisat.

Kiinasta puhutaan paljon, mutta sitä tunnetaan aika vähän.

Suomessa ei ole aina tiedetty, ollako Eurooppaa ja länttä. Eurooppa-mielisyys on ollut vaihtelevaa. Toiset ovat ymmärtäneet suomalaisuuden ja Suomen riippuvaisuuden eurooppalaisuudesta ja Euroopan yhteisyydestä syvemmin kuin toiset, joille olennaisempaa on ollut Suomen erityisasema. Eurooppalaisia arvoja on kuitenkin yleensä pidetty puolustamisen arvoisina ja siinä mielessä nähty Suomi osaksi ”Länttä ja Eurooppaa”. Suomea on sitonut länteen Venäjän pelko. Myös kulttuuriset siteet viittaavat länteen, jonka suunnasta eri virtaukset, muodit ja uudet keksinnöt tulevat.

Nykyisessä maailmassa on monta ”orienttia” eli itää: Venäjä, Lähi-idän ja Keski-Aasian islamilaiset valtiot, Intia, Kiina, Japani ja Etelä-Kiinan meren vahvistuvat valtiot, joista vahvin on Indonesia, maailman väkirikkain islamilainen maa.

Ihmiskunnan geopoliittinen järjestelmä on moninapainen. Lännen voimatekijät ovat lähinnä Yhdysvallat ja Euroopan unioni, mutta idässä niitä on useampia.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022012510191