Konfliktialueet

Kun Samuel Huntington (1927–2008) julkaisi vuonna 1996 kirjansa Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (The Clash of Civilizations and Remaking of World Order), se sai heti suuren huomion osakseen. Etenkin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen Huntingtonin ajatukset tuntuivat saaneen uutta kantavuutta.

Huntington tarkasteli kylmän sodan jälkeistä globaalin politiikan kehitystä. Hän havaitsi, että sitä hallitsivat ja muokkasivat kaukaa historiasta nousevat, sivilisaatioihin tai kulttuuripiireihin liittyvät identiteetit. Oli syntymässä näihin sivilisaatioihin perustuva maailmanjärjestys.

Nykyajan merkittäviksi kulttuuripiireiksi Huntington luki kiinalaisen, hindulaisen, japanilaisen, islamilaisen, ortodoksisen, länsimaisen, latinalaisamerikkalaisen ja afrikkalaisen. Länsimaihin hän luki kuuluviksi Euroopan, Pohjois-Amerikan, Australian ja Uuden-Seelannin.

Uskonnot ja arvot kulttuurikamppailujen keskellä?

Huntingtonin kulttuurifilosofia perustui ajatukselle uskonnoista sivilisaatioiden ytiminä. Kun aiemmin oli uskottu taloudellisen ja sosiaalisen nykyaikaistumisen kuihduttavan uskontoja, Huntingtonin mielestä juuri kylmän sodan jälkeinen kehitys oli osoittanut väitteen perusteettomaksi. Globalisaation aikakaudella oli tapahtunut uskontojen nousu, joka hänen mielestään johtui nykyaikaistumisesta, siis samasta syystä, miksi aiemmin uskottiin uskontojen kuolemaan.

Huntingtonin kulttuurifilosofia perustui ajatukselle uskonnoista sivilisaatioiden ytiminä.

Huntingtonin mielestä lännen vaikutusvalta oli vähenemässä. Hän näki Kiinan ja koko Aasian nousevan. Islam asetti haasteen maailmalle, erityisesti lännelle. Islamin yleiseetosta hän piti länsivastaisena. Sen esittämän kritiikin kärki ei kohdistunut kuitenkaan kristinuskoon vaan maallistumiseen, ateismiin ja moraalittomuuteen, lännen jumalattomalta näyttävään elämäntapaan. Lännen ja islamilaisen maailman välissä sijaitseva Turkki oli avainasemassa kulttuurien kamppailun kannalta.

Läntistä universalismia, jonka mukaan kaikkialla maailmassa tulisi omaksua valistusta, sivistystä, vapautta ja nykyaikaa ilmentävät lännen arvot, instituutiot ja kulttuuri, Huntington piti vääränä ja moraalittomana. Se oli vaarallista ja johtaisi sivilisaatioiden välisiin konflikteihin.

Läntistä universalismia Huntington piti vääränä ja moraalittomana.

Lännen arvot ja instituutiot, kuten kristinusko, moniarvoisuus, yksilöllisyys, demokratia ja laki, poikkesivat muiden vastaavista. Niiden avulla länsi oli kehittänyt nykyaikaisuuden, laajentunut koko maailmaan ja noussut muiden kateuden kohteeksi. Länsi ei ollut kuitenkaan ymmärtänyt, että muiden mielestä se edusti imperialismia. Se ajoi demokraattisia arvoja mutta kaksinaismoralistisesti. Kun oli kyse sen eduista, arvot ja periaatteet joustivat.

Tulevaisuuden konfliktit toteutuisivat kulttuuripiirien välillä. Erityisen todennäköistä oli, että osapuolena niissä olisi heikkenevää asemaansa puolustava länsi.

Huntingtonia on arvosteltu paljon. Hänen teoriaansa on pidetty uuskonservatiivisena, asioita yksinkertaistavana, taloutta ja taloudellisia paineita liian vähän huomioon ottavana sekä kulttuurien sisäisiä jännitteitä liian vähän ymmärtävänä. On sanottu, että se sivuuttaa todellisuuden ja kulttuuripiirien sisäisen moninaisuuden ja niiden välisen rauhanomaisen kehityksen. On liikaa tapauksia, joiden näkökulmasta teoria on väärä, minkä takia harvat pitävät sitä pätevänä tai ajankohtaisena.

Muslimimaailman ja etenkin sen islamistisen fraktion länttä ja etenkin Yhdysvaltoja kohtaan tuntema antipatia, samoin kuin jännitteet Japanin ja Kiinan tai hindulaisuuden ja islamin välillä Kashmirissa sekä Intian sisällä, ovat heikentäneet Huntingtoniin kohdistunutta kritiikkiä. Toisaalta taas Huntingtonin nimeä toistavat ja hänen teoriaansa arvostavat on herkästi leimattu islamofobisiksi.

Ukrainan kirkoista isoin on ortodoksinen kirkko, jonka kannatus on suurinta idässä. Ukrainassa on myös ortodoksikirkko, joka on halunnut eroon Venäjän vaikutusvallasta, ja kreikkalaiskatolinen kirkko, joka noudattaa ortodoksista jumalanpalvelusperinnettä, mutta kuuluu katoliseen kirkkoon. Lisäksi Ukrainassa on paljon katolilaisia erityisesti lännessä lähellä Puolan rajaa. Koska Ukrainan kriisissä näyttäisi olevan kyse nimenomaan idän ja lännen hegemoniasta, Huntingtonin teoriaa on helppoa soveltaa siihen.

Kilpailevia kriisiteorioita

Toinen suosittu kriisiteoria kehottaa maailman ruutitynnyrien etsijöitä katsomaan alueille, joilla on sodittu ennenkin. Amerikkalaisen pitkän linjan poliittisen kommentaattorin ja mielipidevaikuttajan George Friedmanin (Flashpoints – the emerging Crisis in Europe, 2016) mielestä Euroopassa sellaisia on kolme. Ensimmäinen niistä on Venäjän pitkä länsiraja, josta hän painottaa erityisesti lännen rajaa Venäjästä Liettuan, Valko-Venäjän ja Ukrainan kohdalla, toinen on Ranskan ja Saksan välinen raja-alue ja kolmas Välimeri, jonka rannoilla muotoutuivat juutalaisuus ja kristinusko ja josta tuli islamilaisen elämän keskus.

Venäjän ja lännen rajan herkkyys tunnetaan kipeästi juuri nyt. Saksan ja Ranskan rajan herkkyys, ”ettei Saksan ja Ranskan välillä enää sodita”, on sanottu yhdeksi keskeiseksi motiiviksi Euroopan unionille.

Kolmannen ajatuksen mukaan niin yleisiä ja yhteisiä piirteitä väkivallassa ja konflikteissa ei ole, että niistä syntyisi teoria vaan syyt sotaan ovat erillisiä ja niitä pitää tarkastella erikseen. Tältä pohjalta amerikkalainen Economist-lehdessä yli 30 vuotta ulkomaantoimittajana toiminut John Andrews kirjoitti kirjansa The World in Conflict. Understanding the world’s troubleshots (2015).

Uskonto voi olla jonkin kriisin alkusyy, mutta sellainen voi olla myös huono hallinto tai valtion harjoittama sorto; kansallisten tunteiden nostattaminen tai korruptoitunut eliitti; ideologiset erimielisyydet tai alueelliset separaatiopyrkimykset; joihinkin kansalaisryhmiin kohdistuva vaino tai painostus; tai jokin näiden yhdistelmä. Hyvin usein medialla ja sodan lietsonnalla sen avulla on suuri merkitys.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120024