Diak 25 vuotta: Kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen, kehittämisen ja opetuksen aika

Ky-ohjelma oli jatkokehitystä opetuksessa jo esillä olleisiin teemoihin yhteisötyöstä, järjestöistä ja vapaaehtoistyöstä. Kansalaisyhteiskunnan kysymykset elävät edelleen Diakin TKI-toiminnassa ja koulutuksessa monissa eri muodoissa.

Tutkimusohjelmien keskeiset linjaukset

Tutkimusohjelmien kehittämistyö oli käytännöistä lähtevää ja sitä kehittävää. Kaikissa ohjelmissa tavoitteena oli ihmisten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen. Pääpaino oli soveltavassa tutkimuksessa ja erityisesti sellaisissa empiirisissä tutkimuksissa, joilla vaikutetaan yhteiskunnan huono-osaisimpien ryhmien asemaan.

Tutkimusohjelmien kehittämistyö oli käytännöistä lähtevää ja sitä kehittävää.

Tutkimuksen ja kehittämisen integrointi toteutui menetelmällisesti esimerkiksi toimintatutkimuksessa, kehittävässä työntutkimuksessa, sosiaalityön käytäntötutkimuksessa ja arviointitutkimuksessa. Ajatuksena oli, että tutkimusohjelmien menetelmällinen kehittämistyö toteutetaan yhteistyössä kaikkien Diakin silloisten yksiköiden kanssa eri puolella Suomea.

Kaksi kansalaisyhteiskunnan tutkijaryhmää

Ky-ohjelmaan muodostui kaksi tutkijaryhmää. Vapaamuotoinen kansalaisjärjestöjen ja oppilaitosten toimijoita kokoava tutkija-kehittäjäryhmä kokoontui keskustelemaan erilaisista meneillään olevista järjestöjen kehittämishankkeista ja projekteista. Jotkut osallistujista suunnittelivat tai valmistelivat pro gradujaan tai väitöskirjojaan. Tutkijaryhmä tarjosi heille kansalaisyhteiskunnan soveltavaan tutkimukseen keskittyvän keskustelufoorumin ja vertaistukiryhmän, jollaista ei yliopistojen jatkokoulutuseminaareissa ollut.

Syntyi myös asunnottomuustutkijoiden ryhmä. Sen tavoitteina oli kehittää asunnottomuustutkimuksen menetelmiä ja tuoda esille uusinta tutkimusta. Ryhmätapaamisissa puntaroitiin erityisesti tutkimuksista saatujen tulosten soveltamista asunnottomuuskysymykseen ratkaisuja etsittäessä. Yhteisissä tapaamisissa kehkeytyi idea asunnottomuus tutkimukseen keskittyvästä tutkimusjulkaisusta.

Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja asumispalveluihin julkaistiin 2013. Omassa artikkelissaan ympäristöministeriössä asunnottomuusohjelmaa johtanut Juha Kaakinen (2013) valottaa julkaisun taustaa: ”Teos juontaa juurensa 2009 perustettuun Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman kehittämisverkostoon. Verkoston ensimmäisessä tapaamisessa ilmeni, että käytännöstä kumpuavan tiedon ja kokemusten lisäksi tarvitaan asunnottomuutta koskevan tieteellisen tiedon tuottamista ja levittämistä”.

Nuorten vapaaehtoistyön kehittämishanke Porissa

Ky-ohjelman yksi tavoite oli profiloida Porin yksikön tutkimus- ja kehittämistyötä järjestöjen ja kansalaistoiminnan kentällä. Tästä lähtökohdasta syntyi Nuoret kansalaiset -hanke. Sen tavoitteena oli luoda ”nuorten näköistä kansalaistoimintaa”. Hankkeessa haluttiin muuttaa vapaaehtoistyö ammattilaisvetoisesta nuoriin kohdistuvasta perinteisestä järjestöjen työstä nuorten omista lähtökohdista ja intresseistä kumpuavaksi toiminnaksi.

Tavoitteeksi otettiin että, ”hankkeen päättyessä mukaan on rekrytoitunut nuoria, joiden vapaaehtoistoimintaan liittyvä tietoisuus, osallistuminen, osallisuuden tunne ja yhteistoiminta ovat lisääntyneet”. Haluttiin myös, että nuorten mahdollisuudet monipuoliseen omaehtoiseen vapaaehtoistyöhön lisääntyvät.

Haluttiin myös, että nuorten mahdollisuudet monipuoliseen omaehtoiseen vapaaehtoistyöhön lisääntyvät.

Hankkeessa haluttiin valmentaa nuoria vapaaehtoistyöhön ja luoda koulutusmalli, jonka lähtökohtana oli nuorten omaehtoinen vapaaehtoistyö. Projektipäällikkö Sanna Mäkelän ja projektityöntekijä Elina Peltosen usean vuoden työn tuloksena syntyi Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja.

Pieksämäen yksikön tutkijat Keijo Piirainen ja Aija Kettunen valmistelivat hankkeesta arviointitutkimuksen Haasteena nuorten vapaaehtoistoiminta (2013). Onnistunutta lopputulosta edesauttoivat tutkijoiden mukaan muun muassa seuraavat asiat: nuorten ja eri organisaatioiden kiinnostuksen herättäminen ja koulutus, toimintaympäristöön vaikuttaminen ja kiinnostuneiden toimijoiden löytäminen, vapaaehtoisryhmien emo-organisaatioiden hyväksyntä ja syntyvän vapaaehtoistoiminnan legitimointi.

Kansalaisyhteiskunnan teemat opetuksessa

Koulutusohjelmissa ja opetuksessa kansalaisuus, kansalaisyhteiskunta, kokemusasiantuntijuus ja vapaaehtoistyö ovat olleet esillä esimerkiksi opintojaksoissa ”Kansalaistoiminta ja järjestötyö”, ”Social Action and Participation” ja ”Vapaaehtoistoiminnan ohjaus ja koordinointi”.

”Kansalaistoiminta ja järjestötyö (5 op)” -opintojakso on osa sosionomikoulutuksen pakollisia opintoja kuudennella lukukaudella. Sitä toteuttamassa on ollut useita opettajia, jotka ovat kehittäneet opintojakson teemoja ja tehtäviä. Opintojakson keskeisiä sisältöjä ovat: kansalaisyhteiskunnan historia ja nykypäivä, kansalaisuuden moninaisuus, järjestöjen palvelutuotanto, vertaistukiliikkeet, kansalaisosallisuus ja valtaistaminen sekä erilaiset yhteiskunnalliset vaikuttamiskanavat (kansalaisosallisuus ja -aktiivisuus). Osa oppimistehtävistä tehdään yhteistyössä jonkun sosiaali- ja terveysalan järjestön kanssa. Aikaisempina vuosina tehtävään liittyi vertailu suomalaisen ja eurooppalaisten järjestöjen kanssa, mitä opiskelijat pitivät erityisen kiinnostavana. Vuodesta 2022 KAN-opintojakso toteutetaan verkossa suurryhmätoteutuksena, jolloin opiskelijat etenevät itsenäisesti. Tämä opintojakso tarjoaa laajan yleiskuvan suomalaisesta kansalaisyhteiskunnasta erilaisten materiaalien (videot, kirjallisuus, nettisivut) ja tehtävien kautta.

Englanninkielinen sosionomikoulutus (Bachelor of Social Services, DSS) alkoi Diakissa Järvenpään kampuksella 2006. Sen keskeisiä lähtökohtia ja sisältöjä olivat kansalaisyhteiskunta, yhdyskuntatyö ja yhteisötyö samoin kuin valtaistaminen ja asiakkaiden osallisuus (Addy, 2009).

DSS:n uudessa opintosuunnitelmassa (2016) alkoi opintojakso ”Social Action and Participation (SAP, 5 op)” kuudennen lukukauden opiskelijoille. Viime vuosina ”Social Action and Participation” -opintojaksolle on osallistunut myös 10–15 kansainvälistä vaihto-opiskelijaa. Toteutus on ollut verkossa, mutta siihen sisältyy myös aikaan sidottuja verkkoluentoja sekä paneelikeskustelu, johon on kutsuja järjestöjen aktiiveja sekä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreita. Orientaatiotehtävässä opiskelijat kertovat omista vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan kokemuksiaan. Esimerkiksi 50 opiskelijasta, noin 70–80 prosenttia on osallistunut ko. toimintaan ja se on ollut myös yksi motivaatio lähteä opiskelemaan sosiaalialaa. Muutama Suomeen vapaaehtoistoimintaan tullut opiskelija on löytänyt tiensä myös DSS-opintoihin.

SAP-opintojakson nimi muutettiin viimeisessä DSS:n (2020) opetussuunnitelmauudistuksessa muotoon ”Civic Action and Participation”. Tällä halutaan painottaa globaaleja kansalaisaktiivisuuden ja vapaaehtoistoiminnan strategioita ja malleja eri maissa. Opiskelijoiden tulee tunnistaa ammattilaisen rooli suhteessa kansalaistoiminnan eri toimijoihin, suunnitella ja toteuttaa monimuotoista vapaaehtoistoimintaa yhteisöissä sekä tunnistaa erilaisten käytäntöjen valtarakenteita.

Muutama Suomeen vapaaehtoistoimintaan tullut opiskelija on löytänyt tiensä myös DSS-opintoihin.

Diakin opiskelijoille on tarjolla myös vapaavalintainen opintojakso Vapaaehtoistoiminnan ohjaus ja koordinointi, mikä toteutuu myös englanninkielisenä (Voluntary Work) ja samalla oppimisalustalla (Diakle). Opintojakso on 5 opintopistettä, mutta sen laajuus voi vaihdella sopimuksen mukaan (1–10 op). Keskeistä opintojaksossa on, että opiskelijat ymmärtävät vapaaehtoistoiminnan roolin, koordinoinnin muodot ja toimintakäytännöt Suomessa ja niiden suhteen julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Opintojakson ydin koostuu noin 60 tunnin osallistumisesta vapaaehtoistoimintaan, sen koordinointiin tai vertaisryhmien ohjaukseen. Opintojakso on ollut erityisen suosittu kirkollisia pätevyyksiä suorittaville. Vapaavalintaisessa opintojaksossa painotetaan oppimista tekemisen ja toiminnan kautta yhteistyössä seurakuntien, järjestöjen ja muiden organisaatioiden kanssa.

Vapaaehtoistoiminnan vapaavalintaista opintojakso on kehitetty vuosien varrella myös yhteistyössä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa (Humak, Laurea ja Metropolia), joissa vastaavia opintoja tarjotaan joko pakollisina tai vapaavalintaisina sosionomi- ja yhteisöpedagogiopinnoissa.

Asiakkaasta kansalaisvaikuttajaksi ja kansalaistoimijaksi -viimeaikainen kehitys

Diakissa erilaiset osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja monikulttuurisuutta käsittelevät tutkimus- ja kehittämistyön teemat jatkavat kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämistyön perinnettä. Diakissa on oltu edelläkävijöitä kansalaisten ja hyvinvointipalvelujen asiakkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien painotuksissa niin tutkimus- ja kehittämistyössä kuin opetuksessakin.

Diakissa on oltu edelläkävijöitä kansalaisten ja hyvinvointipalvelujen asiakkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien painotuksissa.

Diak oli toteuttajana viiden muun ammattikorkeakoulun kanssa Järjestöosaajat työmarkkinoille– projektissa, mikä mahdollisti opettajien osallistumisen järjestöjen kehittämistyöhön ja oppimisympäristöjen luomiseen työelämäjaksoilla (Hyväri, Helminen & Ryynänen, 2011). Opettajien osallistuminen työelämäjaksolle mahdollisti tiiviin yhteistyön työelämän kanssa, esimerkiksi opiskelijoiden harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoina (Nylund, 2011).

Suomessa erityisesti asiakkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat olleet sosiaali -ja terveysalan tutkimus- ja kehittämistyön kohteena. Valtakunnallisesti merkittävä ponnistus oli laaja kokoomateos asiakkaiden osallisuuden muutoksesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Monivuotinen kumppanuus Vailla vakinaista asuntoa -järjestön kanssa tuotti julkaisuun tutkimusartikkelin yhteistyössä järjestön kokemusasiantuntijoiden kanssa (Hyväri, 2017).

Asiakkaiden osallisuuden ja osallistumisen teemat ovat olleet tutkimuksen ja sosiaalialan keskusteluissa useita vuosia sekä kansainvälisesti että Suomessa. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset hallitukset ovat tukeneet ja edistäneet palveluiden käyttäjien asiantuntemusta sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa (Driessens & Lyssens-Danneboom, 2021, s. 1). Teoksen artikkeleiden esimerkit asiakkaiden, kokemusasiantuntijoiden ja opiskelijoiden osallistumisesta osoittavat, että Diakin kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötyön teemat tutkimuksessa, kehittämisessä ja opetuksessa ovat kiinnostavia myös kansainvälisesti (esim. Sen ym., 2022).

Lähteet

Addy, T. (2009). Diak – Degree in Social Services. A contribution to the development of civil society. Teoksessa A. Holopainen, K. Lind & J. Niemelä (toim.), Ammattikorkeakoulut kansalaistoiminnassa (198–203). Oikeusministeriö.

Driessens, K., & Lyssens-Danneboom, V. (toim.). Involving Service Users in Social Work Education, Research and Policy. A Comparative European Analysis. Policy Press.

Hyväri, S., Helminen, J., & Ryynänen, E. (2011). Järjestötoiminta sosiaali- ja terveysalan oppimisympäristönä – esimerkkinä Diakonia-ammattikorkeakoulun työelämäyhteistyö. Teoksessa A. Holopainen (toim), Järjestötyötä oppimassa ja kehittämässä – Korkeakouluhenkilöstö työelämäjaksoilla (s. 40–55). (Sarja B. Projektit ja selvitykset 19, 2011). Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Hyväri, S., & Kainulainen, S (toim.) (2013). Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Hyväri, S. (2017). Luottamuksen rakentuminen kokemusasiantuntijoiden ja viranomaisten välillä. Teoksessa A. Pohjola, M. Kairala, H. Lyly, & A. Niskala (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa (s.181–205). Gaudeamus.

Kaakinen, J. (2013). Asunto ensin ja sitten. Teoksessa S. Hyväri & S. Kainulainen (toim.), Paikka asua ja elää? Näkökulmia asunnottomuuteen ja asumispalveluihin. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Mäkelä, S., & Peltonen, E. (2013). Nuorten vapaaehtoistoiminnan käsikirja. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Nylund, M.  (2011). Kiireetön kohtaamispaikka – settlementtitoimintaa paikallistasolla. Teoksessa A. Holopainen (toim), Järjestötyötä oppimassa ja kehittämässä – Korkeakouluhenkilöstö työelämäjaksoilla (s. 109–119). (Sarja B. Projektit ja selvitykset 19, 2011). Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Piirainen, K., & Kettunen, A. (2013). Haasteena nuorten vapaaehtoistoiminta. Nuoret kansalaiset -projektin arviointi. Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Sen, R., Nylund, M., Hayward, A., Pardasani, R., Rivera, W. & Kaila, M. (2022). The Living Library in social work education. Teoksessa K.  Driessens & V. Lyssens-Danneboom (toim.), Involving Service Users in Social Work Education, Research and Policy. A Comparative European Analysis (s. 73– 84).  Policy Press.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120027