Kokemuksia tutkimustyöstä ruoka-avun asiakkaiden parissa

Korona yhteiskunnan marginaaleissa (KoMa) -projektin ruoka-apuosiossa  tutkitaan koronapandemian vaikutuksia ruoka-avun asiakkaiden hyvinvointiin ja palvelutarpeeseen. Tietoa kerättiin kyselylomakkeella, joka käsitteli muun muassa palvelujen käyttöä, ruoka-avun hakemisen taustasyitä ja vastaajan kokemuksia omasta tilanteestaan. Aineiston kerääminen toteutettiin jalkautumalla ruoka-avun toimipisteisiin ja lähettämällä lomakkeita ruoka-aputoimijoille, jotka keräsivät itse aineistoa. Tässä blogissa kerromme jalkautuvasta aineistonkeruusta tutkimusavustajien näkökulmasta.

Aineiston kerääminen toteutettiin jalkautumalla ruoka-avun toimipisteisiin ja lähettämällä lomakkeita ruoka-aputoimijoille, jotka keräsivät itse aineistoa.

Tutkimusavustajina toimineista tämän blogin kirjoittajista Tiina Roinisella oli jo aiempaa kokemusta ruoka-avun asiakkaiden haastatteluista, kun taas Hanna Nurmelle kokemus jalkautuvasta aineistonkeruusta oli ensimmäinen. Ruoka-aputoimijoiden ja asiakkaiden suhtautuminen tutkimuksen aiheeseen sekä aineistonkeruuseen jännitti ennen aloittamista. Ensikosketus ruoka-avun asiakkaisiin oli molemmille varsin ajatuksia herättävä.

Lomakkeen toimivuuteen olisi kannattanut panostaa

Aineistoa päätettiin kerätä sekä kasvotusten tapahtuvilla haastatteluilla että jakamalla lomakkeita esimaksetuissa palautuskuorissa. Aloittaessamme haastatteluja meitä mietitytti erityisesti, jaksavatko jonottavat ihmiset täyttää melko pitkää, nelisivuista lomaketta. Nopeasti haastattelujen alettua havaitsimme, että lomakkeessa oli muitakin haasteita.

Kohderyhmässä oli paljon iäkkäitä sekä muita, joiden kognitiivinen ja fyysinen toimintakyky oli heikentynyt, joten lomakkeelta olisi kaivattu helppolukuisuutta ja selkeämpää kieltä. Lomake täytettiin välillä yhteistyössä asiakkaan kanssa, kun hänellä oli vaikkapa silmälasit kotona tai joku muu toimintakyvyn rajoite esti lomakkeen täyttämisen itsenäisesti.

Jäimme pohtimaan, missä määrin lomakkeen vaikeaselkoisuus ja pituus kasvattavat tutkimuksessa valikoitumisharhan mahdollisuutta rajaamalla ulos kaikista heikoimmassa asemassa olevat ruoka-avun asiakkaat. Lisäksi lomake oli vain suomeksi, joten suurin osa muunkielisistä ruoka-avun asiakkaista jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Tätä ongelmaa KoMa-projektissa pyritään paikkaamaan täydentävällä aineistonkeruulla, kuten ryhmähaastatteluilla.

Sää ja korona tuottivat lisähaasteita

Aineistonkeruu sijoittui loka-joulukuun ajalle ja kuten arvata saattaa, sää ei hellinyt osallistujia. Paperilomakkeet ja vesisade eivät sopineet yhteen, joten haastattelujen tekeminen jonoissa piti ajoittaa poutapäiville, mikä toi projektin aikatauluttamiselle omat haasteensa. Lisäksi osa ruokajaoista toimi syrjäisemmillä seuduilla pimeyden jo laskeuduttua, ja vaikka varsinaisia vaaratilanteita ei syntynytkään, niin koimme muutamissa paikoissa hieman turvattomuuden tunnetta.

Useimmissa paikoissa kerrottiin, että korona on lisännyt avun tarvitsijoiden määrää.

Syyskelien kääntyessä kohti pakkasta ja lumisadetta aineistonkeruu painottui kyselylomakkeiden jakoon esimaksetuissa palautuskuorissa, sekä sisätiloissa tapahtuviin yhteisöruokailuihin. Esimaksetut kuoret osoittautuivat varsin toimivaksi tavaksi kerätä aineistoa, ja niiden kotiutumisen kohtalo oli jännittävää seurattavaa. Jaetuista kuorista palautui lopulta neljäsosa. Epäselvyydet vallitsevista koronarajoituksista vaikeuttivat aineistonkeruiden sopimista, mutta lähtökohtaisesti ruoka-avun toimijat ottivat meidät mielellään tekemään tutkimusta. Useimmissa paikoissa kerrottiin, että korona on lisännyt avun tarvitsijoiden määrää. Tämä näkyi konkreettisesti jonojen pituudessa.

Yhteisöruokailuissa lämmin vastaanotto

Korona vaikutti myös yhteisöruokailuihin. Monet ruokailut olivat välillä suljettuja, ja niiden uudelleen avautuessa pandemia näkyi yhä merkittävästi pienempinä osallistujamäärinä. Yhteisöruokailuissa saimme lämpimän vastaanoton. Ruokailujen järjestäjiä oli helppo lähestyä ja asiakkaiden kohtaaminen ja lomakkeiden täyttäminen oli helpompaa lämpimissä sisätiloissa. Havaitsimme, että yhteisöruokailut erosivat asiakaskunnaltaan  ruokajonoista.

Siinä missä ruokajonoissa avun saaminen vaikutti olevan arjessa selviytymisen kannalta jopa hyvinkin kriittistä, osa yhteisöruokailujen asiakkaista taas kävi siellä enemmän sosiaalisten syiden vuoksi. Eläkeläisille vaikutti olevan tärkeää yhteisöllisyys, lapsiperheille helpotus arkeen ja osalle asiakkaista ruokailun ekologisuus, koska iso osa yhteisöruokailujen ruoasta valmistetaan hävikkiaineksista.

Aineistonkeruu oli silmiä avaava kokemus

Vaikka kokemus aineistonkeruusta oli antoisa, koimme välillä tehtävän hieman kuin varainhankkijan työksi. Haastattelujen saaminen vaati rohkeutta lähestyä erilaisia ihmisiä, sydämellistä ja ennakkoluulotonta asennetta, sekä joskus myös hieman suostuttelua. Jaoimme esimerkiksi vastanneille kuponkeja, joilla sai R-kioskilta suklaapatukan, mikä osoittautui hyväksi keinoksi lisätä vastaajien määrää.

Ruoka-apukyselyyn saatiin kaikkiaan 942 vastausta, joista yli puolet ruoka-avun toimipisteisiin jalkautumalla. Vaikka olimmekin aluksi hieman skeptisiä sen suhteen, saammeko riittävästi aineistoa kasaan, osoittautui kaikista vaikeuksista huolimatta lopputulos varsin hyväksi.

Aineistonkeruu herätti meissä monenlaisia tunteita. Vaikka olimme tienneet leipäjonojen olemassaolosta, vasta tilanteen konkreettinen kokeminen avasi silmämme sille, millaisessa tilanteessa osa hyvinvointivaltiomme kansalaisista elää – avun tarve on hyvinkin todellinen. Ihmisten hädän näkeminen sai toistuvasti pohtimaan, eikö tilanteen ratkaisemiseksi todellakaan ole keinoja? Tähän asiaan palaamme seuraavassa blogikirjoituksessamme.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022022120035