”Nuorten auttamiseksi tarvitaan koko yhteiskuntaa”

Iiris Hynösen mukaan korona-aika on ollut hankala erityisesti nuorille.

– Poikkeusaika on ollut todella pitkä. Nuorilta on jäänyt paljon tärkeitä asioita pois. Moni myös kokee yksinäisyyttä tai ainakin kavereita on vähän.

Hynösen mukaan erityisen vaikea tilanne on niillä nuorilla, jotka aloittivat toisen tai korkea-asteen opinnot vuosina 2020 tai 2021.

– Opintojen ensimmäinen puoli vuotta tai vuosikin on tärkeintä aikaa ryhmähengen syntymisen kannalta, nyt se on usein jäänyt kokonaan syntymättä.

Nuorten pahoinvointi näkyy esimerkiksi viime keväänä THL:n toteuttamassa kouluterveyskyselyssä, jonka mukaan ainakin noin puolet nuorista oli ollut huolissaan omasta jaksamisestaan. Myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö on saanut korkeakouluopiskelijoilta paljon enemmän yhteydenottoja kuin ennen koronaa, Hynönen kertoo.

Nuorten pahoinvointi näkyy esimerkiksi viime keväänä THL:n toteuttamassa kouluterveyskyselyssä.

Iiris Hynönen ehti itse valmistua sosionomiksi ennen korona-aikaa, vuonna 2019. Hän on kotoisin Leppävirralta, mutta muutti opintojen perässä Helsinkiin. Sosionomin ammatti valikoitui hieman sattumalta sen jälkeen, kun Hynönen ei päässyt opiskelemaan ykkösvaihtoehtoaan, psykologiaa.

– Olin kiinnostunut ihmisten kanssa työskentelystä. Ammatinvalintatestin kautta löysin sitten sosionomin ammatin. Opintojen aikana innostuin myös varhaiskasvatuksesta ja hankin lisäksi varhaiskasvatuksen opettajan pätevyyden. Täällä Lukiolaisten liitossa teen asiantuntijatyötä, mutta asiakastyön osaamisesta on hyötyä.

Entistä enemmän polarisaatiota

Kaikki nuoret eivät suinkaan voi huonosti, mutta korona-aika on entisestään lisännyt polarisaatiota.

– Ne nuoret, joilla on mennyt hyvin jo ennen koronaa ja joilla on paljon resursseja elämässään, ovat selvinneet useimmiten myös korona-ajasta hyvin. Mutta niillä, joilla on mennyt jo aikaisemmin huonosti, voi nyt mennä vielä huonommin. Monilla oppimistulokset ovat romahtaneet, koska itseohjautuvuuden taidot puuttuvat, eikä kotoa tai koulusta ole ehkä osattu auttaa.

Hynönen huomauttaa, että joillekin etäopetus on myös sopinut.

– Joku on esimerkiksi saanut tehtyä kesken jääneet opinnot loppuun. Enemmän tuntuisi kuitenkin olevan niitä opiskelijoita, joilla opinnot on viivästyneet, tai koko motivaatio on kadonnut. Joku voi haluta siirtyä aiemmin työelämään, josta voi löytää yhteisön ja saada sen kautta hyviä kokemuksia.

Nuorten huono olo ei ole toisaalta vain korona-ajan peruja.

– Korona on toki pahentanut ongelmaa, mutta kyllä nuorten pahoinvointi on pahentunut koko 2000-luvun. Se miksi näin on, onkin iso kysymys, jota olemme pohtineet Lukiolaisten liitossa jo ennen pandemiaa. Mahdollisia selityksiä on etsitty muun muassa laajemmin yhteiskunnan muutoksista sekä koulutukseen kohdistetuista leikkauksista.

Siirtymä työelämään

Paitsi opiskeluun korona-aika heijastuu myös nuorten työelämään siirtymisessä sekä mahdollisesti vielä työuraankin. Hynösen mukaan siirtymä työelämään voi jännittää enemmän etäopintojen jälkeen.

– Yksi etäopetuksen haasteista on, ettei siinä pääse verkostoitumaan eikä tapaamaan muiden alojen opiskelijoita. Ammattikorkeakouluissa työelämäkontaktit ovat jääneet paljon vähemmälle. Näin nuoret eivät ole päässeet selvittämään sitä, mikä itseä kiinnostaa ja omaan ammattitaitoon on hankala luottaa. Silloin seurauksena voi olla huijarisyndrooma.

Huijarisyndrooma viittaa ilmiöön, jossa henkilön on vaikea luottaa omaan osaamiseensa tai uskoa saavuttaneensa asioita omien kykyjensä ansiosta.

Hynönen itse osallistui opiskelija-aikanaan opiskelijatoimintaan muun muassa opiskelijakunnan hallituksen ja edustajiston puheenjohtajana sekä vuonna 2019 myös Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOKin puheenjohtajana.

Etäopetus heijastuu pitkälle nykyisten korkeakouluopiskelijoiden tulevaisuuteen.

– Loin opintojen aikana monipuolisesti verkostoja, ilman niitä en olisi päässyt nykyiseen työhöni. Toisaalta opiskelijatoiminnan kautta minulle itselleni selvisi, että asiantuntijamainen järjestötyö on sellainen alue, joka kiinnostaa. Se vaikutti siis ammatilliseen kasvamiseeni.

Hynönen uskookin, että etäopetus heijastuu pitkälle nykyisten korkeakouluopiskelijoiden tulevaisuuteen.

– Uskon, että se vaikeuttaa työelämässä luovimista. Työelämä voi tuntua raskaalta, mikä puolestaan voi heijastua vaikkapa lisääntyneinä sairaspoissaoloina. Oma elämäni olisi voinut mennä ihan eri lailla, jos minulla esimerkiksi opiskelijayhdistystoiminta olisi jäänyt väliin. Toki olisin sitten oppinut jotain muita taitoja.

Oikea-aikaiset palvelut ehkäisevät ongelmia

Hynönen uskoo, että poikkeuksellisten aikojen jättämiä haasteita ratkotaan pitkään.

– Tärkeintä olisi, että palveluita saataisiin tarjolle oikea-aikaisesti, etteivät ongelmat ehtisi pahentua. Paljon onkin jo tehty: ammattilaiset ovat yrittäneet parhaansa ja valtiolta on saatu rahaa apuvoimien palkkaamiseen. Oppimisvajeisia on etsitty aktiivisesti.

Monista nuorten tukemiseen liittyvistä asioista on puhuttu jo ennen koronaa.

– Joihinkin korkeakouluihin on vasta nyt hankittu opintopsykologeja koronahankerahalla. Jo pitkään on kaivattu lisää opintojen ohjausta ja tukea arkeen, nyt esimerkiksi opettajilla ei ole riittävästi aikaa eikä resursseja. Tärkeää olisi myös kaikenlainen matalan kynnyksen tuki, esimerkiksi keskusteluryhmät.

Hynösen mukaan joidenkin ongelmia voi pahentaa myös se, että apua ei haeta, koska kuulopuheiden mukaan palveluihin on pitkät jonot. Nuoret voivat myös vähätellä omia ongelmiaan ja uskoa, että muilla on vielä vaikeampaa.

Koko yhteiskunta mukaan

Iiris Hynösen mielestä nuorten pahoinvointi ei ratkea pelkästään oppilaitosten toimilla. Mukaan tarvitaan koko yhteiskunta.

– Monilla nuorilla on kovia paineita. He voivat kokea etenevänsä kuin putkessa, aikaa elämiselle ja itsensä etsimiselle ei ole. Tämä on koulutus- ja työllisyyspolitiikan alueeseen liittyvä laaja asia. Olisi myös tärkeää, että lapsia ja nuoria tuettaisiin pienestä pitäen tunne- ja turvallisuustaidoissa, jotta heillä olisi resursseja luovia vaikeuksien viidakossa.

Nuorten hyvinvointia edistäisi kokemus osallisuudesta.

– Nuoret ovat erittäin huolestuneita esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Huolta lisää, kun näyttää, ettei mitään tehdä. Lasten ja nuorten olisi päästävä mukaan päättämään, ei vain koulutuspolitiikasta vaan myös esimerkiksi ilmastotoimista ja sodan vastustamisesta. Nyt tarvitaan todella laajaa yhteistyötä läpi koko yhteiskunnan.

Hynösen mukaan nuorten vaikuttamisen kanavia tänä päivänä ovat some sekä erilainen aktivismi, kuten ympäristöliike Elokapina. Yksi tapa saada nuoret kiinnostumaan myös perinteisestä vaikuttamisesta voisi olla äänestysikärajan laskeminen.

– Se voisi saada nuoret kiinnostumaan myös demokratiasta. Äänestämiseen voitaisiin silloin paremmin koulussa kannustaa ja opastaa. Uskon, että se tukisi nuorten osallisuuden kokemusta – monet nuorethan maksavat jo vaikkapa 16-vuotiaana veroja. Olisi tärkeää, että he pääsevät myös vaikuttamaan.