Etsijät – luovuttamattomuuden ylistys

Etsijät (The Searchers) on John Fordin ohjaama lännenelokuva vuodelta 1956. Sanaa ”eeppinen” tai ”elämää suurempi” väärinkäytetään jatkuvasti, mutta tässä tapauksessa termi on täysin oikeutettu. Etsijät on tunteiden, väkivallan, perhesiteiden, vieraantuneisuuden ja henkeä salpaavien maisemien panoraama.

Elokuvan juoni

Etsijät pohjautuu Alan LeMayn samannimiseen romaaniin (1954). Juonen ydin on helposti kuvattu: Yhdysvaltain sisällissodan veteraani Ethan Edwards (John Wayne) lähtee etsimään komanssien (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa) sieppaamaa Debbie-veljentytärtään (Natalie Wood) yhdessä Martin Pawleyn (Jeffrey Hunter) kanssa. Etsinnässä menee viisi vuotta.

Elokuvan alussa Ethan (”Ethan-setä”) saapuu veljensä maatilalle. Ethan on taistellut sisällissodassa Konfederaation (Etelävaltioiden) puolella, ja on ilmeisen traumatisoitunut. Ethanin tausta on sotilaan, palkkasoturin ja rikollisen. Traagisten tapahtumien seurauksena veljentytär Debbie siepataan. Ethan katsoo olevansa asiasta vastuussa ja ottaa elämäntehtäväkseen Debbien löytämisen.

Aikaansa edellä

Elokuva on ajatuksiltaan hämmästyttävän moderni – ja John Waynen paras roolityö. Ethan-setä ei ole puhdasotsainen sankari: hän on mieltynyt sadistiseen väkivaltaan alkuperäiskansan edustajia kohtaan ja hänen ajatteluaan leimaa lohduton rasismi. Amerikkalaisten rasismia käsiteltiin tässä 1950-luvun Hollywoodin suurtuotannossa hätkähdyttävän avoimesti. Alkuperäiskansaa ei demonisoida muttei myöskään glorifioida: komanssit syyllistyivät sieppauksiin ja raakuuksiin 1800-luvulla. Sekä Ethan että komanssipäällikkö Scar ovat traumatisoituneita miehiä ja ovat menettäneet läheisiään silmittömässä väkivallassa. He tavallaan ymmärtävät toisiaan – ja vihaavat.

Etsijät tuo suuren budjetin tuotannossa ensimmäisiä kertoja esiin ajatuksen, että roistot ja sankarit eivät ole kovin erilaisia.

Etsijät tuo suuren budjetin tuotannossa ensimmäisiä kertoja esiin ajatuksen, että roistot ja sankarit eivät ole kovin erilaisia, ja molempien toimintaa voi ymmärtää, vaikkei hyväksyisikään. Näkemys on nykynäkökulmasta selvä mutta aikanaan radikaali. Martin Scorsese on kuvannut, miten Etsijät teki 1950-luvun pikkupoikaan järisyttävän vaikutuksen ja ohjasi ratkaisevasti hänen elokuvataidettaan.

Maailmankatsomuksellisia pohdintoja

Voiko Etsijät-elokuva toimia maailmankatsomuksen pohjana? Sellaisenaan ei voi – Ethan on lähes psykopaatti. Mutta sitkeyden ja luovuttamisesta kieltäytymisen ylistyksenä elokuva nostaa palan kurkkuun. Jokaisella on jotain, jonka puolesta hän on valmis taistelemaan loppuun asti. Muut etsijät ovat valmiit luovuttamaan, kun kylmyys ja lumi ympäröivät hevoset ja ratsastajat, mutta Ethan sanoo: ”Löydämme hänet, yhtä varmasti kuin maapallo jatkaa pyörimistään.” Ethan ei välitä vihamielisistä luonnonoloista, väsymyksestä, nälästä tai muiden toivottomuudesta; hänellä on tehtävä, ja hän suorittaa sen.

Katsoja ei voi olla ajattelematta, mitkä ovat hänen rajansa. Milloin on lopulta toimittava, vaikka se olisi mahdotonta, paheksuttua tai jopa laitonta? Mikä on liian arvokasta menetettäväksi? Jokainen on tämän kysymyksen edessä yksin. Etsijät-elokuva käsittelee yksilön mahdollisuuksia toivottamassa tilanteessa. Elokuva ei missään tapauksessa ole omankäden oikeuden ylistys. Ethan syyllistyy raakuuksiin ja moraalittomuuteen etsintätehtävänsä aikana ja hän saattaisi jopa olla valmis tappamaan uuden kulttuurin omaksuneen Debbien – rasistisista ja sovinistista syistä. Yksilön järkähtämättömyys ehkä saa suuria aikaan, mutta sillä voi olla hirvittävä hinta.

Lopussa Ethan-setä tuo veljentyttärensä kotiin. Viiden vuoden etsintä on ollut verinen. Elokuvan viimeiset kuvat kertovat Ethanin kohtalon: tyttärensä takaisin saanut perhe riemuitsee mutta eivät he pelastajaa varsinaisesti kiitä. Ethan jää ulos, kukaan ei kutsu häntä taloon Debbien paluuta juhlimaan. Ethan on tehnyt tehtävänsä, ja hän saa mennä. Viimeiset kuvat ennakoivat Vietnamin-sodan veteraanien kotiinpaluuta, jossa julkista arvostusta ei myöskään aikanaan tullut.

Etsijät on elokuva tehtävästä, sen suorittamisesta ja maailman kiitoksesta, jota ei ole. Ethan tuskin sitä kaipaakaan. Ethan jää ”tuulten väliin kulkemaan”, vailla kotia. Siinä saattaa olla rahtunen lohtuakin.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022090257067