Sanoja, vain sanoja?
Suomen kieli on melko tasa-arvoinen sukupuolten suhteen jo sen vuoksi, että meillä on sukupuolineutraali pronomini hän. Mutta onko suomen kielessä sisältösanoja, jotka voidaan kokea loukkaavina?
Tuotemerkkien osalta myös Suomessa on jouduttu muuttamaan niiden nimiä mahdollisen loukkaavuuden vuoksi. Viimeisimpänä esimerkkinä toimii Eskimo-jäätelöpuikkojen uudistuminen ”Pingviini-puikoiksi”. Liikemaailma on huomattavan valmis tekemään tarvittaessa nopeita muutoksia, sillä asiakkaat on houkuteltava ostoksille joka päivä. Muilla sektoreilla kiireitä ei samassa määrin ole.
Arjen kielivalintoja
Arkielämän tilanteissa sanavalinnat voivat hämmästyttää ja loukata. Vaateliikkeessä asiallisen oloinen nuori myyjä kysyi, tuleeko puku monttubileisiin. Sangen houkkamaiselta kuulosti. Puhutteluterminä isäntä tuntemattomalta henkilöltä kuulostaa epäilyttävältä:
Hei, isäntä siellä!
Siihen ei tietenkään voi olla vastaamatta:
No mitä, muonamies?
Konsultti alusti, miten teoista ryhdytään sanoihin ja lausui:
Nyt sit aletaan jumppaan ja konseptoimaan näitä hiilaavia strategioita.
Yleisö ei reagoinut mitenkään, mutta joku saattoi tuntea tyrmistystä. Toisaalta tuolla hetkellä tajusi, mitä tunnetiloja suomen uudet epäsanat cringe, kilahtaa, flipata, dissata ja kolata kuvaavat.
Arkielämän kommunikaatiossa termin loukkaavuus voi toki johtua myös fingerporimaisesta väärinkäsityksestä. Henkilöä puhelimeen tavoiteltaessa keskuksesta voidaan kysyä:
Odotatteko?
Kysymys loukkaa ja hämmentää (eihän puhelimessa näköyhteyttä ole), kunnes selviää, että tavoiteltu henkilö on saatavissa puhelimeen hetken päästä.
Arkielämän tilanteissa sanavalinnat voivat hämmästyttää ja loukata.
Yli viisikymppinen työntekijä on ikääntyvä ja viisikymmentäviisi vuotta vanha on jo ikääntynyt. Sen lisäksi, että ikääntyvä on sinällään absurdi termi (kuka ei ole ikääntyvä?), ylhäältä annetut keinotekoiset ikärajat määrittelevät henkilön tiettyyn lokeroon kategorisesti. Toisaalta nuorekas on terminä vielä pahempi: leksikaalisesti se viittaa nuoruuteen, mutta kertoo henkilön iän vielä tylymmin (lähes irvokkaasti) kuin ikääntyvä.
Termejä uusperhe ja uusioperhe käytetään yleisesti, sanomalehtiartikkeleissakin, viittaamaan samaan asiaan, vaikka virallinen termi lienee uusperhe. Uusioperhe kuulostaa loukkaavalta: onko kyseessä siis kierrätysperhe? Vanha kansa käytti eronneesta henkilöstä tylyhköä termiä elävän leski.
Entäpä sitten maantieteelliset määrittelyt Suomessa ja suomen kielessä? Termi maalainen herättänee monelle mielikuvan mökissään asustelevasta vanhasta miehestä tai pariskunnasta, joilla on outoja ja vanhanaikaisia ajatuksia ja jotka syövät liian rasvaista ruokaa. Samoin syrjäseutu on terminä loukkaava. Mielikuva on syrjäseudulla asuvien syrjäytyneisyys ja jonkinlainen takapajuisuus, sen lisäksi että heidän asuinpaikkansa on syrjässä.
Työelämän ja koulutuksen termejä
Virkamies ja esimies on nykyisin usein virkahenkilö ja esihenkilö. Termeillä korostetaan sukupuolineutraaliutta. Termi alainen, työelämässä ahkerasti viljelty ilmaus, assosioituu ikävästi alamaisuuteen ja alisteisuuteen. Työelämässä johto johtaa alaisia. Englannin management on huomattavasti neutraalimpi, inklusiivisempi ja toimivampi ilmaus. Työhyvinvointikeskustelu on veikeä termi: sehän implikoi, että vain hyvinvointi voi olla lähtökohta. Annetuista vaihtoehdoista on siis helppo valita, kun niitä on vain yksi.
Työn ohella koulutukseen liittyy sanoja, joista joku voisi loukkaantua. Ylioppilas ja yliopisto saavat kriittisen henkilön pohtimaan, onko myös olemassa alioppilas ja. Yliopettajan toimenkuva voisi edellyttää myös aliopettajan vakansseja. Termi yliopisto on toisaalta melko vaatimaton: sehän tuntuisi viittaavan vain paremmanpuoleiseen opistoon. Kansainvälinen termi university tieteiden kehtona on paljon toimivampi. Tohtorikoulutettava on oudon esineellistävä ilmaus: yleensä tällä tavoin puhutaan eläimistä, esimerkiksi metsästyskoiraksi koulutettavasta otuksesta.
Yksi hankalista suomen sanoista, käyttötapansa johdosta, taitaa nykyisin olla (toiminnan) kehittäminen. Se voi tarkoittaa mitä tahansa tai ei mitään. Resursseja toimintaan voidaan lisätä valtavasti tai ottaa ne pois lähes kokonaan, uusia (oikeasti) toimivia innovaatioita voidaan ottaa käyttöön tai käyttää entisiä toimintatapoja ja keksiä niille vain uudet nimet – ja kaikkea tältä väliltä, eri variaatioina. Kaikki tämä on kehittämistä. Epämääräisyydessään ja alkuperäisen käyttöyhteytensä ulkopuolella nykyään ryöstöviljelty palaveri (hirvittävimmillään paltsu) on myös epämiellyttävä sana.
Armeija on lähtökohtaisesti epätasa-arvoinen yhteisö; muutenhan komentoketju ei voisi tosipaikassa toimia. Onko ruotsin rekryt kuitenkin mukavamman kuuloinen termi kuin suomen alokas? Alokas kertoo, mitä henkilöltä puuttuu: kaikki, koska on aloitettava alusta. Peruskoulun tai lukion ensimmäisen vuoden oppilas on ehkä myös samalla logiikalla alokas?
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301021043