Kestävyysajattelu uudistaa tapaamme elää kokonaisvaltaisesti
Aikaamme määrittää historiallisesti ekologinen kriisi. Samalla kun se rapauttaa luonnonjärjestelmiä ja planeetan hyvinvointia, soluttautuu se pala palalta kaikkiin ihmisten rakentamiin järjestelmiin saaden aikaan kriisejä tai nostaen niin ruokaturvan, asumisen, elinkeinojen harjoittamisen, talouden – ja ennen kaikkea koetun ja absoluuttisen terveyden ja hyvinvoinnin riskitasoa.
Miten sosiaali-, terveys-, kirkon- ja tulkkausalan ammattilainen voi kantaa vastuunsa edistää kestävyysmurrosta ja samalla huolehtia oman arkensa muuntumisesta kestävämmälle perustalle? Käytännön ohjeita, joilla jokainen työssään ja yksityiselämässään voi tukea kestävyysmurrosta, on runsaasti tarjolla: tue ennaltaehkäisyä, rohkaise liikkumaan lihasenergialla, innosta luontokontaktien äärelle. Yksityiselämässä opettele uudenlaisia rutiineja ruokailuun, kuluttamiseen, jätteen tuottamiseen ja energiankäyttöön.
Vaikka juuri näistä pienistä palasista kestävyysmurros koostuu, jokainen meistä tietää, miten vaikeaa on muuttaa ruokailu- ja liikuntatottumuksiaan, asenteitaan ja rutiinejaan niin työ- kuin yksityiselämässä. On tärkeää, että kestävä kehitys on koko yhteiskunnan yhteinen tavoite, jota kohti kulkea. Juuri tätä kutsutaan kestävyysmurrokseksi.
On tärkeää, että kestävä kehitys on koko yhteiskunnan yhteinen tavoite, jota kohti kulkea.
Jos yksittäisten ihmisten tehtävänä on omaksua uudenlaisia työ- ja arkirutiineja, päättäjien tehtävänä on ohjata murrosta niin, että se on kaikille helppoa, taloudellisesti mahdollista, ymmärrettävää ja mielekästä. Kansallinen kestävän kehityksen strategia vuoteen 2030 antaa hyvät eväät viedä murrosta yhteistoiminnallisesti eteenpäin.
Ekososiaalinen sivistys
Kulttuuri on ihmisten tapa toimia yhdessä. Jatkuva itsensä kehittäminen yhdessä toimimisessa ruokkii sivistystä. Tuntosarvet esillä, asioita pohdiskellen ja niihin paneutuen ihminen sivistää itsensä tunnistamaan syy-seuraussuhteita, käsittelemään empaattisia tunteitaan sekä ymmärtämään suhteensa muihin ihmisiin ja myös muihin lajeihin.
Ekososiaalinen sivistys avaa myös syy-seuraussuhteet laajemmaksi kirjoksi. Se muuttaa kokonaisuudessaan luontosuhteemme niin, että emme enää tarkastele luontoa meistä ihmisistä irrallisena, vaan olemme osa sitä. (Salonen, 2015.)
Kun asetamme työn ja yksityiselämämme perustaksi uudenlaisen luontosuhteen, vanhat elämäntavat alkavat vähitellen tuntua vierailta ja epäloogisilta. Samoin työhön on helpompi löytää toimintatapoja, joissa asiakas nähdään osana luontoa.
Työympäristön ja -kulttuurin sekä opetussuunnitelmien tehtävänä on tukea opiskelijoiden ja henkilöstön osallistumista kestävyysmurrokseen ja luoda pysyvää muutosta niin instituutiossa kuin koko sote-alalla.
Murros ei tapahdu itsestään. Tarvitaan tietoa menetelmistä ja kokeiluista, uskoa asiaan, adaptiivista asennetta sekä rohkeutta ja uskallusta kuvitella tulevaisuutta myönteisen tulevaisuuskuvan kautta. Todellisuudessa tulevaisuus on lähempänä kuin uskot.
Käytännön ohjeita sosioekologiseen lähestymistapaan
Opinnoissa sosioekologiseen lähestymistapaan voidaan perehtyä esimerkiksi asiakastapaamisissa. UKK-instituutissa on luotu malleja, kuinka ammattilaiset voivat auttaa eri-ikäisiä ihmisiä vähentämään esimerkiksi paikallaan oloa. Yksittäisen työntekijän innostus ei välttämättä riitä, jos asiakastapaamisissa ei ole varattu tähän aikaa. Sen takia asioita tulee muuttaa myös meso- ja makrotasoilla organisaatioissa sekä poliittisessa päätöksenteossa kunnan, hyvinvointialueen ja valtakunnan tasoilla.
Kestävyyden avaimet -kirjassa on useita käytännön esimerkkejä siitä, kuinka luontosuhdetta voi luoda ja ylläpitää arjessa. Hyviä keinoja ovat naapuruustoiminta, kierrätys ja naapuriapu sekä erilaiset ympäristöjärjestöt ja kansalaisaktivismi. Esimerkiksi Nuorten Agenda 2030 -ryhmä lisää nuorten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon. Muutoksen tueksi tarvitaan myös ympäristökasvatusta ja viestintää. (Halonen ym., 2022, s. 91–92, 241–242, 253.)
Kestävyyspaneelin Myönteinen tulevaisuus Suomelle -julkaisussa kerrotaan kestävyysmurroksesta ja annetaan suosituksia siihen, miten julkinen sektori voi tukea ja ohjata yhteiskunnan eri toimijoita kestävyysmurroksen edistämisessä ja uudenlaisen luontosuhteen rakentamisessa.
Kestävyysmurroksen edistämisessä tarvitaan kaikkia, sillä kyse on yhteisistä talkoista.
Leena Alanko ja Arto O. Salonen pohtivat kestävyysmurrosta työelämän kannalta Helsingin yliopiston alumnipäivässä vuonna 2022. Keskeisiä teemoja olivat sosiaalisen hyvinvoinnin kysymykset, eli miten kansalaisjärjestöt voivat toimia uusilla sote-alueilla. Lisäksi tilaisuudessa pohdittiin osallisuutta ja elämän merkityksellisyyttä osana hyvinvointia.
Suomen kestävän kehityksen toimikunta on linjannut strategiassaan globaalin vastuun kantamista eri teemojen, kuten sivistys, osaaminen, kestävät elämäntavat, hyvinvointi, terveys ja yhteiskunnallinen osallisuus, kautta. Nämä asiat toteutuvat sekä vastuullisen että aktiivisen tekemisen kautta.
Kestävyysmurroksen edistämisessä tarvitaan kaikkia, sillä kyse on yhteisistä talkoista. Koska me kaikki haluamme kulkea kohti myönteistä tulevaisuutta, jokaisella on oikeus osallistua sen edistämiseen. Myös Diakonia-ammattikorkeakoulun työntekijöiden ja opiskelijoiden tehtävänä on mahdollistaa kestävä tulevaisuus yhteistyökumppaneilleen ja asiakkailleen.
Lähteet
Halonen, T., Korhonen-Kurki, K., Niemelä, J., & Pietikäinen, J. (2022). Kestävyyden avaimet Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Gaudeamus.
Salonen, A. O., & Bardy, M. (2015). Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen. Aikuiskasvatus, 35(1), 4–15. https://doi.org/10.33336/aik.94118
UKK-instituutti. (11.3.2021). Esimerkki sosioekologisista malleista: paikallaanolon vähentäminen. https://ukkinstituutti.fi/elintapaohjaus/tyokaluja-liikkumisen-edistamiseen/sosioekologiset-mallit/
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023052547893