Sosiaali- ja terveyspalvelut työllistymisen vauhdittajina
Suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja jatkuvuuden takaaminen kytkeytyy olennaisesti työllisyyteen. Sosiaaliturvan tulisi paitsi tukea elämän riskitilanteissa myös olla kansalaisia aktivoivaa ja työmarkkinoille kannustavaa.
Sosiaaliturvaan sisältyvät niin tulonsiirrot kuin palvelut. Palveluja sosiaaliturvaa laajemmin tarkasteltaessa on otettava huomioon myös koulutus. Tyypillisesti kannustavuudesta keskusteltaessa viitataan tulonsiirtoihin. Mutta mikä painoarvo sosiaali- ja terveyspalveluille on annettava, kun puhutaan työhön ja työmarkkinoille suuntautumisen vahvistamisesta? Onko kysymys uudesta vai vanhasta ideasta?
Lasten päivähoidolla työvoimaa työmarkkinoille
Sosiaali- ja terveyspalveluja ei voida sivuuttaa, kun viitataan kansalaisten suuntautumiseen työmarkkinoille ja tuesta työllistymiselle. Ensimmäisenä ei ehkä tule mieleen, että viidenkymmenen vuoden ikäinen lakisääteinen lasten päivähoito on malliesimerkki järjestelystä, jolla työmarkkinoille on taattu työvoimaa. Sen vuoksi on hieman yllättävää, että päivähoidon yhteydessä työvoimapoliittiset näkökohdat eivät ole nykyisessä sosiaali- ja talouspoliittisessa keskustelussa voimakkaammin esillä.
Lasten päivähoito vapautti aikanaan naiset työmarkkinoille ja edisti tasa-arvoa. Päivähoidon tuottama hyöty yrityksille ja tuotantoelämälle on ollut merkittävä. Elinkeinoelämän tuotantokoneistoineen ja palveluineen on syytä kumartaa syvään, kun se on saanut kaivattua työvoimaa niin miehistä kuin naisista.
Viisikymmentä vuotta lain voimaantulon jälkeenkin lasten päivähoitojärjestelmässä kohtaavat varsin hyvin perheiden tarpeet, tuotantoelämän intressit ja yleisesti tunnustetut tasa-arvonäkemykset. Lasten kotihoito tulonsiirtojen tukemana synnyttää huomattavasti enemmän perusteltua vasta-argumentaatiota. Tuottavuuden näkökulmasta lasten hoidossa kiinni olevalla on kynnys kouluttautua ja siirtyä työhön. Näin voi olla esimerkiksi heikosti suomen kieltä taitavien maahanmuuttajien parissa, mutta asia koskee muitakin.
Yhteisen edun äärellä
Tuotantoelämän intressit ja kansalaisten tarpeet kohtaavat yleensä muidenkin sote-palveluiden kohdalla, vaikka yksittäisten yritysten kohdalla poikkeuksiakin löytyy. Niin kansalaiset kuin tuotantoelämäkin hyötyvät siitä, että ihmiset ovat hyvin koulutettuja sekä työ- ja toimintakykyisiä. Pääasiassa julkisin varoin kustannettua koulutusta, terveyden- ja sairaanhoitoa, sosiaalipalveluja sekä työllisyyspalveluja ei laajasti kyseenalaisteta, vaikka kehittämistarpeita esitetään.
Niin kansalaiset kuin tuotantoelämäkin hyötyvät siitä, että ihmiset ovat hyvin koulutettuja sekä työ- ja toimintakykyisiä.
Palvelujen järjestämisen tavasta on tosin käyty eri intressiryhmien kesken voimakastakin keskustelua. Järjestelmää on muutettu ja se on jatkuvassa kehityksen tilassa. Kärjekkäin keskustelu on koskenut itse palvelujen tarpeen sijaan hyvinvoinnin tuottamiseen tarvittavia resursseja, tulonsiirtoja sekä joihinkin palveluihin, kuten koulutukseen, liittyviä maksuja ja niiden tasoa. Riittävän hyvien sote-palvelujen saavuttamiseksi ja valitsemiseksi tarvitaan taloudellista arviointia, jossa otetaan huomioon resurssit, palveluilla aikaansaatavat hyvinvointivaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu.
Sote-palvelut tukevat elämänkaarella
Tuotantoelämän ja yritystoiminnan merkitys hyvinvoinnin edellytyksenä on selvä. Sellaista modernia yhteiskuntamuotoa ja yhteiskuntajärjestystä ei ole, jossa koulutuksella ja työn tekemisellä ei olisi keskeistä sijaa. Sigmund Freudkin kiteytti elämän tarkoituksen rakastamiseen ja työntekoon.
Koko pohjoismainen työmarkkinamalli ja sosiaaliturvajärjestelmän rahoitus on perustunut tuotannolle (teollisuus, palvelut) ja yritystoiminnalle. Se on perustunut myös varsin selväpiirteiseen elämänkaarimalliin, jossa kansalaisten elämä seuraa tiettyä kaarta. Peruskoulutuksen kautta siirrytään vaiheittaisesti opintojen myötä ammatilliselle uralle, siitä palkkatöihin tai yritystoimintaan. Kestävää työhistoriaa seuraavat ansaitut eläkevuodet. Päivähoitojärjestelmä mahdollistaa sen, että esimerkiksi kahden aikuisen perhemallissa molemmat puolisot osallistuvat työhön perustuvan toimeentulon muodostukseen sen sijaan, että toinen vanhemmista hoitaisi kodin ja toinen hankkisi toimeentulon.
Elämä ei ole riskitöntä. Palvelut ja tulonsiirrot tukevat ihmisiä riskitilanteissa niin, että edellä mainitulle kaarelle voidaan palata. Vielä vuonna 2023 toivomme, että systeemi on toimintakykyinen ja kestävä. Jo sosiaalipoliitikko Eino Kuusi (1931) viittasi yhteiskunnan itsesäilytysvaistoon, valtiolliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja kansakunnan työkyvyn kasvamiseen. Yksittäisten työnantajien intressien ja yhteiskunnan intressien yhtenevyyteen hän sitä vastoin suhtautui hyvin kriittisesti. Maailma ei liene näiltä osin kovinkaan paljon muuttunut.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121850