Hyvinvointia sosiaali- ja terveyspalveluilla

Kiinnitettäessä huomiota palvelujen toimeenpanoon, tuloksiin ja pullonkauloihin eniten huomiota saavat yleensä terveyspalvelut. Tyypillisesti esillä ovat olleet resurssit (kuten hoitajamitoitus), portinvartiointi (priorisointi), hoitoon pääsy ja sen nopeus sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon suhde.

Hyvinvointialueille siirryttäessä asiantuntijoiden tarkasteluissa ja julkisessa keskustelussa esillä ovat olleet sosiaalipalvelut. Terveys- ja sosiaalipalveluilla on merkittävä rooli hyvinvoinnin tuottamisessa. Niiden lisäksi myös muilla palveluilla, kuten koulutus- ja työllistymisen tuen palveluilla, on merkitystä hyvinvoinnin näkökulmasta.

Hyvinvoinnin laaja käsite

Hyvinvointi käsittää muutakin kuin terveyden. Siihen sisältyvät elintaso (tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys), yhteisyyssuhteet (paikallisuus, perhe, ystävät) ja itsensä toteuttamisen muodot (arvonanto, korvaamattomuus, poliittiset resurssit, mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta). Hyvinvointiin sisältyy myös elämänhallinta ja onnellisuuden tunne (vs. onnettomaksi koettu elämä).

Jo edellä mainittu listaus ilmentää, että hyvinvointi ei voi olla yksin palveluista kiinni. Ihminen tarvitsee toimeentuloa (työstä saatavia tuloja, ja ellei se ole mahdollista, tulonsiirtoja), ihmissuhteita ja tarkoituksen elämälleen. Yksilötason hyvinvoinnin kokemusta ei voida vain tuottaa ihmisen ulkopuolelta, vaan tarvitaan myös yksilön omaa intentiota, reagointia ja toimintaa. Ideaalina on, että yksilö pärjää mahdollisimman itsenäisesti ilman palveluja.

Yksilötason hyvinvoinnin kokemusta ei voida vain tuottaa ihmisen ulkopuolelta, vaan tarvitaan myös yksilön omaa intentiota, reagointia ja toimintaa.

Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että tiettyjen palvelujen käyttö on käytännössä velvoittavaa. Sellaisia ovat esimerkiksi lastenneuvolapalvelut ja oppivelvollisuuteen liittyvät koulutuspalvelut. Palvelut kytkeytyvät myös kansalaisvelvollisuuksiin. Jälkimmäisestä voidaan nostaa esille asevelvollisuuden tai siviilipalveluksen puitteissa tapahtuva koulutus. Hyvinvointiin liittyvä osallisuus ei siis ole aina vapaaehtoista, vaan osallisuus voi olla myös velvoittavaa. Ehkä ihmisen onni ja hyvinvointi löytyykin velvoitteiden ja vapaaehtoisuuden tasapainosta.

Hyvinvoinnin rakennusaineita

Entä pitäisikö hyvinvointiin laskea sisältyväksi myös toimiva luontosuhde tai huumori? Vanhan sanonnan mukaan ihminen tarvitsee tyytyväisenä pysymiseksi leipää ja sirkushuveja. Sirkushuveilla viitataan mielenkiintoiseen vapaa-ajan toimintaan, kuten esimerkiksi kulttuuriin liittyviin kokemuksiin. Lisäisikö musiikin kuuntelu työaikana tyytyväisyyttä tai hyvinvointia?

Musiikkia ei ainakaan ole syytä sivuuttaa keinovalikoimasta. Sen tarjoaminen ei ole sosiaali- ja terveyspalvelujen tehtävä, vaikka ei liene epäilystä, etteikö tällä keinolla tuoteta hyvinvointia. Amerikkalainen kirjailija Kurt Vonnegut on sanonut musiikista, että ”se saa likimain jokaisen pitämään elämästään enemmän kuin pitäisi siitä ilman musiikkia”.  Humoristisesti hän myös on huomauttanut , että maailmalaajuiseen masennusepidemiaan tepsivä täsmälääke on nimeltään blues.  Kommentin humoristisuudesta huolimatta musiikin merkityksen harva voi kiistää.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230908121861