Käyttöteorian merkitys sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannossa

Mikä tämän hoitopalaverin tarkoitus on? Miksi meidät kaikki on kutsuttu koolle, eikö tämä maksa aivan älyttömästi? Ei meillä ole aikaa tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa, eikä siitä makseta. Miksi meillä on niin raskas hallinto? En osaa vastata tavoitteita, keinoja ja tuloksia koskeviin asioihin, sillä minä olen vain töissä täällä. Eikö meidän toimintamme tavoite ole saada mahdollisimman paljon asiakkaita, eli että kaikki varmasti tavoitetaan?

Edellä on lueteltu kysymyksiä ja kommentteja, joiden sanojiksi voi kuvitella miltei minkä tahansa sosiaali- ja terveyspalvelujen organisaation tai palveluntuottajan työntekijän. Kuitenkin jokaisen sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisen tulisi omata ymmärrys siitä, mitkä ovat toiminnan tavoitteet, mitkä ovat kustannuksina laskettavat resurssit (ja mistä raha niihin tulee), millaisessa toiminnassa ne otetaan käyttöön (keinovalikoima), mitkä ovat toiminnan välituotokset ja mitkä tulokset (saavutetut hyvinvointivaikutukset).

Käyttö- ja muutosteoriat tutuiksi

Yhteiskunnallisessa kontekstissaan edellä mainittua nimitetään ohjelma- eli käyttöteoriaksi. Kun asian tarkastelu viedään tiukasti asiakas- tai potilastasolle, voidaan puhua muutosteoriasta. Toisin sanoen, miten ja millaisten keinojen varassa edetään kohti hyvinvointitavoitteita, millaisin mekanismein kehitystä ja muutosta (hyvinvointi, oppiminen, empatia ja muu tuki yms.) tapahtuu ja milloin tavoitteet ovat saavutettu.

Niin johto kuin työntekijät tarvitsevat käyttö- ja muutosteorian. Mikäli käyttö- ja muutosteoriaa ei voida teoreettisesti ja omin sanoin esittää, on riski, että esimerkiksi kuilu johdon ja työntekijöiden välillä kasvaa ja eri työntekijäryhmien välinen yhteistyö vaikeutuu. Käyttöteoria tukee myös johtamista ja edesauttaa palvelutuotannon ytimessä pysymistä.

Niin johto kuin työntekijät tarvitsevat käyttö- ja muutosteorian.

Se, millaisia tuloksia tavoitellaan, määrittää resurssien käyttöä, toimintaa ja tuloksia. Julkisen toiminnan, yritystoiminnan ja kansalaisyhteiskuntaan kuuluvan yleishyödyllisen toiminnan (non-government-organisations) fokus on erilainen. Esimerkiksi mikäli tavoitteena on tavaratuotantoon liittyvä kehittäminen ja innovaatiot, ei tulisi mieleenkään antaa tehtävää julkiselle toimijalle. Yksityisen tuotannon kilpailumekanismi (yritysten keskinäinen kilpailu) tuottaa parhaat tulokset. Mikäli taas tavoitellaan ensisijaisesti tiettyjen yhteiskunnallisten toimintojen takaamista, oikeuksien toteutumista ja niiden varmistamista, on julkisen sektorin hierarkia käyttökelpoisin.

Viranomaistehtäviä ei voida luovuttaa yksityisille palveluntuottajille eikä järjestöille. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kvasimarkkinoilla palveluihin liittyviä innovaatioita voidaan ottaa käyttöön ja palveluja kehittää, vaikka käytännössä edellytyksiä luovat lähinnä syvä ammatillinen osaaminen (esim. lääketieteellisiin hoitotoimenpiteisiin liittyvät edistysaskeleet) ohjelmaperustainen kehittäminen ja suuret järjestelmätason muutokset, kuten palvelujen järjestämistavan muutokset

Käyttöteoria auttaa osaltaan ymmärtämään esimerkiksi sitä, miksi jossain organisaatiossa kaikkien asiakastyöntekijöiden hoitokokouksiin osallistuminen on välttämätöntä ja toisissa ei. Miksi väli- ja lopputulosten osoittamiseen käytämme näitä osoittimia eikä jotain muuta? Ja niin edelleen.

Käyttöteoriaan voidaan sisällyttää organisaatiokulttuuriin liittyviä elementtejä. Miksi jossain organisaatiossa henkilöstöjohto ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä vain silloin kun jotain ikävää katsotaan tapahtuneeksi eikä tulosten saavuttamisen vuoksi?  Miksi johtoa ei saa juuri tuossa organisaatiossa, tuossa palvelutuotannon yksikössä ja tuolla sektorilla arvostella innovatiivisuuden tukemisen puutteesta eikä juuri muustakaan, kun taas tuolla voidaan käydä avointa keskustelua? Miksi käytämme tiettyä keinovalikoimaa eikä jotain muuta? Miksi työtehtäviä on eriytetty juuri tämän verran?

Tavoitteena ymmärrys ja konkretia

Organisaation tasolla käyttöteoria ja siihen niveltyvä muutosteoria auttavat ymmärtämään, miksi asioita tehdään niin kuin tehdään. Käyttöteoria voi antaa myös pohjaa keskustella asioista avoimesti saman käsitteistön varassa. Se voi myös auttaa kurssin tarkistamisessa. Se on omiaan ehkäisemään kyynistä asennetta, sillä se tuo konkretian toisinaan niin korkealentoisiin visioihin ja organisatorisiin himmeleihin. Käyttöteoria ei ole idealismia. Pragmaattinen ihannetilanne syntyy, kun käyttöteoria muutosteorioineen on yhdenmukainen näyttöön perustuvien käytäntöjen kanssa.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139484