Hyperbola kommunikaatiossa
Hyperbola on kommunikaation tehoste- ja tyylikeino: kyseessä on liioittelu. Hyperbola kuvaa kohdettaan vääristyneissä, liioitelluissa mittasuhteissa.
Henkilö kertoo puhekumppanilleen huomauttaneensa jostakin ongelmakohdasta ainakin satatuhatta kertaa. Nopealla autolla pääsee moottoritiellä miljoonaa. Lukion suorittanut kuuden laudaturin ylioppilas on viisaampi kuin Einstein. Kaikki nämä ilmaukset sisältävä hyperbolan – ilman että kukaan kiinnittää tyylilajiin mitään huomiota. Hyperbola on arkisessa kommunikaatiossamme käytössä koko ajan.
Faktan ja fiktion tyylikeino
Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump on monien taitojensa ohella myös hyperbolan mestari. Jos bisnes ei onnistu, seuraus on varsin karu (Trump, 1987):
The worst thing you can possibly do in a deal is seem desperate to make it. That makes the other guy smell blood, and then you’re dead.
Kovimmissa bisnesympäristöissä subjektiivinen tuntemus pieleen menneestä diilistä voi toki ollakin kuvatun kaltainen. Toisaalta kyllähän teini-ikäistenkin kuulee toteavan kiusallisissa ns. cringe-tilanteissa:
Apua, en kestä, mä kuolen.
Muistelmateoksen nimenä Lasse Lehtisen Luotettavat muistelmat (Lehtinen, 1996-1997) on mainio paradoksin sisältävä hyperbola. Pakostakin subjektiivisten muistelmien julistaminen etukäteen luotettaviksi oikeastaan kumoaa itse itsensä. Hyperbola on tarkoitettu ironiaksi.
Antti Holman teos Kaikki elämästä(ni), julkaistu 2021, sisältää kanssaihmisten ominaisuuksien melkoisen suorasukaista kuvailua (esimerkit ovat liiankin hyperbolamaisia siteerattavaksi tässä).
Voidaan tietysti keskustella, onko fiktiossa esitetty hyperbola oikeastaan edes hyperbolaa, koska se on fiktiota, jossa ”kaikki on mahdollista”. Ehkä vaikuttavimmillaan fiktiivinen hyperbola on silloin, kun tarina alkaa järjellisenä, uskottavana ja kiinnostavana ja liukuu sitten järjen ja uskottavuuden tuolle puolen (kiinnostavuuden säilyttäen). Darren Aronofskyn ohjaama elokuva Mother! (2017) edustaa tällaista tyylilajia kammottavan tehokkaasti.
Arkisessa kommunikaatiossa
Arkisessa vuorovaikutuksessa hyperbola useimmiten vaivatta tulkitaan hyperbolaksi. Elokuvaliput eivät maksa maltaita eivätkä miljoonaa, ja luokkahuoneessa pidetty esitys ei ole surkein ikinä. Ja harvemmin kukaan on maailman ihanin ihminenkään. Hyvien tuttujen kesken hyperbola toimii.
Arkisessa vuorovaikutuksessa hyperbola useimmiten vaivatta tulkitaan hyperbolaksi.
Mutkikkaampi tilanne voi olla silloin, kun hyperbolaa viljellään esimerkiksi työyhteisössä, jossa kaikki eivät tunne toisiaan. Omasta voinnista kertominen esimerkiksi termein romahtaa, kuolemantauti tai järjen valon himmeneminen voi olla hämmentävää: entä jos puhujan viesti otetaankin kirjaimellisesti?
Työkontekstissa omien saavutusten kuvaaminen hyperbolan avulla tulkitaan helposti mauttomaksi itsekehuksi. Toisten saavutusten hyperbolamainen kommentointi voidaan ottaa kohteliaisuutena – tai ironiana. Hyperbolaa harrastavan kommunikoijan on syytä olla varuillaan.
Hyperbola venyttää totuutta
Hyperbola on tyylilaji, jossa totuus venyy. Mutta voiko hyperbolaa kuvata hyperbolan avulla? Ilmeisesti voi. Trump (1987) on lanseerannut käsitteen:
I call it a truthful hyperbole.
Oletuksena lienee, että (markkinoitavien ja myytävien) asioiden upeuksia on aivan perusteltua liioitella, jos liioittelu palvelee bisnestä. Jos tuote on riittävän hyvä, ehkä se on silloin myös maailman paras.
Lähteet
Holma, A. (2021). Kaikki elämästä(ni). Otava.
Lehtinen, L. (1996–1997). Luotettavat muistelmat I-II. WSOY.
Trump, D. (1987). The Art of the Deal. Random House.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139485