Postmoderneja näkökohtia sosiaalityön eettisiin ongelmiin

Sosiaalityössä vaaditaan jatkuvaa pohdintaa ja eettistä harkintaa. Työskennellessään yksilöiden ja yhteisöjen parissa sosiaalityöntekijät kokevat monenlaisia eettisiä dilemmoja. Perinteiset eettiset näkökulmat ovat pitkään ohjanneet sosiaalityötä, mutta postmodernin tehtävänä on haastaa näitä perinteisiä näkemyksiä. Tässä blogissa tarkastellaan, miten postmoderni ajattelu vaikuttaa sosiaalityön eettisiin ongelmiin.

Kontekstuaalisuus ja moninaisuus

Postmoderni käsitys korostaa kontekstin merkitystä. Eettiset ongelmat eivät voi olla yleispäteviä sääntöjä, vaan ne täytyy arvioida tilannekohtaisesti. Sosiaalityössä tämä tarkoittaa, että työntekijöiden täytyy ottaa huomioon asiakkaan ainutlaatuiset olosuhteet ja tarpeet. Eettiset päätökset eivät voi perustua yhteenkään yleiseen sääntöön, vaan ne on tehtävä jokaisen asiakkaan kohdalla erikseen.

Lisäksi postmoderni näkökulma korostaa yhteiskunnallisen moninaisuuden merkitystä. Sosiaalityöntekijöiden on ymmärrettävä erilaisia kulttuureita, arvoja ja maailmankatsomuksia. Tämä asettaa haasteita eettiselle päätöksenteolle, kun eri arvomaailmojen väliset ristiriidat voivat olla merkittäviä. Postmoderni ajattelu kannustaa sosiaalityöntekijöitä luomaan tilaa moninaisuuden kunnioittamiselle ja dialogille eettisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Narratiivisuus ja voimavarakeskeisyys

Postmoderni ajattelu korostaa myös narratiivisuutta. Se painottaa, että jokaisella ihmisellä on oma tarinansa, ja näiden tarinoiden ymmärtäminen on keskeistä sosiaalityössä. Tämä tarkoittaa, että eettiset päätökset eivät voi perustua abstrakteihin periaatteisiin, vaan ne on liitettävä yksilön tarinaan ja elämänkokemukseen.

Sosiaalityöntekijöiden on ymmärrettävä erilaisia kulttuureita, arvoja ja maailmankatsomuksia.

Voimavarakeskeisyys on toinen postmodernin näkemyksen piirre, joka vaikuttaa sosiaalityön eettisiin kysymyksiin. Sen mukaan sosiaalityön tehtävänä on auttaa asiakkaita tunnistamaan omat voimavaransa ja ratkaisemaan ongelmiaan itse. Sosiaalityöntekijällä on eettinen velvollisuus kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja autonomiaa. Sosiaalityöntekijän tulee tehdä eettiset päätökset yhdessä asiakkaan kanssa, ja hänen on otettava huomioon asiakkaan omat tavoitteet ja arvot.

Postmodernin eettisyyden haasteet

Vaikka postmoderni ajattelu tarjoaa arvokkaita näkökulmia sosiaalityön eettisiin ongelmiin, se myös tuo haasteita. Yksi niistä on relativismin vaara. Kun eettiset päätökset perustuvat vahvasti kontekstiin ja yksilön tarinaan, on vaikea määrittää objektiivisia, eettisiä normeja. Tämä voi johtaa siihen, että sosiaalityöntekijät joutuvat tekemään päätöksiä ilman selkeää eettistä ohjeistusta, mikä on vaikeaa ja epävarmaa.

Toinen ongelma on se, että postmoderni ajattelu korostaa vallan dynamiikkaa ja epätasa-arvoa yhteiskunnassa. Sosiaalityön eettiset ongelmat liittyvät usein valtarakenteisiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Postmoderni sosiaalityö kannustaa sosiaalityöntekijöitä tarkastelemaan näitä valtarakenteita kriittisesti ja pyrkimään muutoksiin. Tämä voi kuitenkin olla poliittisesti herkkää ja vaarantaa ammattietiikan objektiivisuuden.

Eettiset päätökset oikeudenmukaisuutta lisäämässä

Postmoderni näkökulma tarjoaa arvokkaita näkökulmia sosiaalityön eettisiin ongelmiin korostamalla kontekstin merkitystä, narratiivisuutta ja voimavarakeskeisyyttä. Samalla se vaikeuttaa objektiivisten, eettisten normien määrittämistä ja haastaa voimarakenteita. Sosiaalityöntekijöiden on tasapainoiltava näiden näkökohtien välillä ja pyrittävä tekemään eettisiä päätöksiä, jotka kunnioittavat asiakkaiden moninaisuutta ja itsemääräämisoikeutta samalla, kun pyrkivät edistämään oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Eettisten dilemmojen ratkaiseminen vaatii jatkuvaa pohdintaa ja keskustelua, ja postmoderni ajattelu voi rikastuttaa tätä keskustelua uusilla näkökulmilla.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231010139487