Näyttö työllistymistavoitteisessa kuntoutuksessa

Kuntoutuksen ydintavoitteet ovat työikäisten osalta kouluttautumisessa ja työllistymisessä. Ikääntyneiden osalta painopiste on toinen. Se on toimintakyvyn ylläpidossa itsenäisen suoriutumisen mahdollistamiseksi. Ikääntyneiden osalta fyysisistä toiminnanvajavuuksista aiheutuvan haitan ylittämistä voi olla mahdollista tukea ympäristön muutostöiden avulla ja apuvälinein. Toimintakykyinen yksilö kykenee suoriutumaan itsenäisesti ja rooliodotustensa mukaisesti ympäristössään. Keskityn tässä kirjoituksessa nuoriin ja työiässä oleviin.

Kuntoutuksessa tavoitteisiin pääsemiseksi niin taloudellinen tuki kuin palvelut ja muut tukitoimet yhdistyvät. Tapaturmaisesti työssä tai liikenteessä vammautunut tai ammattitautiin sairastunut yksilö saa asianmukaista sairaanhoitoa ja kuntoutuksen tukitoimenpiteitä kouluttautumiseen ja työhön siirtymiseksi. Muu tuki voi olla esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea.

Opintojensa etenemisen kanssa ahdistuksissaan ja itsetunnon pulmissa oleva nuori voi saada tukea opintoihinsa ja työelämään siirtymiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vaikkapa taloudellista harrastuksissa tukemista voidaan yhdistää nuorten ammatilliseen kuntoutukseen tavoitteisiin pääsemiseksi esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen nimissä.

Näyttöön perustuvia käytäntöjä kuntoutuksessa

Työllistymistavoitteisessa kuntoutuksessa on parasta näyttöä erityisesti tuetun työllistymisen malleihin perustuvista käytännöistä (supported employment) (esim. Suijkebuijk ym., 2021). Tuettu työllistäminen on kansainvälisesti tunnustettu näyttöön perustuva käytäntö (esim. Bergmark ym., 2019, s. 132).

Suomessa ammatilliseen kuntoutukseen on aina liittynyt paitsi koulutuksen myös työllistymisen tuki. Tavoitteiden saavuttamisen kannalta heikoimmassa asemassa ovat kuitenkin olleet ne, joilla on päällekkäisiä sosiaaliseen tilanteeseen ja terveydentilaan liittyviä pulmia. He tarvitsevat enemmän koulutuksen ja työllistymisen alkuvaiheen integroitua tukea, kuten esimerkiksi psykofyysisiä tuen muotoja, ohjausta, neuvontaa ja työolosuhteiden järjestelyä.

Suomessa tuetun työllistymisen malleja on ollut käytössä pitkään. Yksi verraten tuore esimerkki on vakavaan mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden sijoita ja valmenna -työhönvalmennus (Individual Placement and Support) (Sipilä & Appelqvist-Schmidlechner, 2021).

Kuntoutuksen onnistumista edesauttaa tavoitteiden kirkkaus, varhainen kuntoutuksen aloittaminen ja selväpiirteinen palveluintegraation toteutus.

Mallit perustuvat ajattelutapaan, jonka mukaan ensin hankitaan työpaikka ja siihen tarkoituksenmukainen tuki, jotta sijoittuminen työmarkkinoille ja työpaikkaan ei jää vain kokeilun asteelle. Yksilötason ongelmiin kohdistetaan tuki työllistyminen edellä. Toimintatapa ei siis lähde liikkeelle ajattelu- ja toimintatavasta, jonka mukaan yksilö olisi ensin ”hoidettava kuntoon” psykofyysisesti ennen kuin aletaan suunnitella ja toteuttaa työhön siirtymistä. Työllistymistä välittömästi tukevat toimet ja muu tuki integroituvat. Tästä lähtökohdasta johtuen kuntoutukseen liittyy myös kuntoutujien valikoitumista ja valikoimista (priorisointia). Kyvykkyyksiltään ja osaamiseltaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat eivät valikoidu mukaan.

Kuntoutuksen onnistumista edesauttaa tavoitteiden kirkkaus, varhainen kuntoutuksen aloittaminen ja selväpiirteinen palveluintegraation toteutus.

Tuloksellisuutta kehitettävä

Kuntouttavan työtoiminnan toteutus ei Suomessa perustu tuetun työllistämisen malleihin. Se ei myöskään ole ollut tuloksellista osallistujien työllistymistä ja koulutukseen siirtymistä ajatellen. Työllistymistavoitteisen työpaikkakohtaisen tuen ja muun toimintakykyä vahvistavan tuen integraatiossa on ollut suuria haasteita. Ei ehkä ole kovinkaan paljon liioittelua todeta, että kunnissa liikkeellepanevana voimana on ollut enemmän valtiovallan (Kela) sanktioiden eli esimerkiksi sakkomaksujen välttäminen kuin osallistujien kouluttautumisen ja työllistymisen edistäminen.

Tuloksettomia käytäntöjä ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa sellaisenaan. Ne on joko hylättävä tai niitä on kehitettävä näyttöön perustuvien käytäntöjen suuntaan.

Lähteet

Bergmark, M., Bejeholm, U. & Marksröm, U. (2019) Implementation of evidence-based interventions: analyzing critical components for sustainability in community mental health services. Social Work in Mental Health, 17(2), 129−148.

Sipilä, N. & Appelqvist-Schmidlechner, K. (2021). The fininish Individual Placement and Support (IPS) evaluation study protocol (2020-2023). Nordic Journal of Psychiatry, Vol 75. Issue sup1: Abstracts of 33^rd Nordic Congress of Psychiatry 2021 Virtual. Taylor & Francis Online. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/08039488.2021.2019942

Suijkerbuijk, Yvonne B., Schaafsma, Frederieke G., Van Mechelen, Joost C., Ojajärvi, A., Corbiére, M. & Anema, J. R. (2017). Interventions for obtaining and maintaining employment in adults with severe mental illness, a network meta-analysis. Cohchrane Library. https://doi.org/10.1002/14651858.CD011867.pub2

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173046