Ennaltaehkäisyn merkitys sosiaali- ja terveyspalveluissa

Palveluiden ennaltaehkäisevästä merkityksestä puhutaan usein täsmentymättömästi. Se on kuin hokema, joka nostetaan esiin, kun halutaan korostaa, että toimintakykyisenä olisi hyvä pysytellä mahdollisimman pitkään, koska etenkin kasautuneiden hyvinvointiongelmien korjaamisen kustannukset ovat suuret. Paradoksaalisesti nykyisessä resurssiniukkuudessa syntyy ajoittain vaikutelma, että esimerkiksi palvelujen henkilöstövajeeseen haetaan ratkaisuja vaatimalla lisää palveluja. Toisin sanoen ennaltaehkäiseviä palveluja. Mistä puhutaan, kun viitataan sosiaali- ja terveyspalveluiden tehtäviin ennaltaehkäisyn merkityksessä?

Mitkä palvelut ovat luonteeltaan ennaltaehkäiseviä?

Kaikki palvelut ja tuen muodot eivät ole perusluonteeltaan ennaltaehkäiseviä. Esimerkiksi kuntoutuksen ajattelutapaan on aina kuulunut näkemys, että jotain toiminta- ja työkykyyn haitallisesti vaikuttavaa on pitänyt tapahtua, ennen kuin kuntoutustoimenpiteisiin on voinut ryhtyä. Kuntoutus sanana viittaa ennalleen palauttamiseen, se on rehabilitaatiota.

Lähtökohtana kuntoutuksen väliintuloille ovat esimerkiksi olleet työtapaturmasta, liikenneonnettomuudesta tai työolosuhteissa tapahtuneesta altistuksesta johtuva vika, vamma tai sairaus. Lähtökohtana on ollut, että toimintakyvyn on pitänyt heikentyä. Myös nuorille kohdennettu ammatillinen kuntoutus on pitänyt sisällään toimintakyvyn heikkenemisen ajatuksen niin, että kysymys on ajankohtaisesti todennettavissa olevasta tilanteesta. Kuntoutuksen osalta poikkeus ovat työeläkelait, joissa on selvästi mukana ennaltaehkäisyn ulottuvuus: työkyvyn heikkenemisen uhka. Tällöinkään kuntoutus ei ole jotain kapeasti rajattua yksittäistä toimenpidettä tai toimenpidesarjaa kehoon kuten niskahierontaa tai fysioterapiaa. Työeläkeyhtiöt ovat varsin tiukkoja portinvartioita.

Toisinaan puhutaan syrjäytymisen ehkäisystä, kuten esimerkiksi sosiaalisen kuntoutuksen yhteydessä, mutta tällöin kysymys on pyrkimyksestä ehkäistä kasaantunutta huono-osaisuutta. Sosiaaliseen kuntoutukseen ei lähdetä tilanteessa, jossa asiat ovat vielä niin hyvin, ettei mitään ongelmia ole. Sosiaalinen kuntoutus ei varsinaisesti ole ennaltaehkäisevää.

Kriisiapu ei myöskään ole perusluonteeltaan ennaltaehkäisevää, vaan akuuttiin suureen hätään reagointia. Tyypillisesti esimerkiksi sosiaalityön osalta puhutaan ”tulipalojen sammuttamisesta.” Usein kriisiapu liittyy lapsen etuun ja perheväkivaltatilanteisiin.

Sattumaa ja suunnitelmallisuutta

Luonteeltaan ennaltaehkäisevään palveluun ja tuen muotoihin liittyy niin sattumaa kuin suunnitelmallisuutta. Jokin mahdollinen riski nousee esille jonkin toisen asian yhteydessä. Esimerkiksi lääkärin vastaanotollaan puheeksi ottama asiakkaan mahdollinen alkoholin liiallinen käyttö laboratoriotulosten perusteella voi edetä ennaltaehkäisevästi. Työssä käyvät voivat olla hyvin motivoituneita keskustelemaan tosiasioiden pohjalta tilanteestaan ja ottamaan vastaan ohjausta ja neuvontaa. Parhaimmillaan ohjaus ja neuvonta ovat hyvin toimivia, kun yhdessä sovitaan suunnitelma käytön vähentämiseksi ja järjestetään seuranta. Seurantaan kuuluvat laboratoriokokeet ja keskustelut, joiden avulla seurataan tulosta. Nämä niin sanotut mini-interventiot ovat näyttöön perustuvia käytäntöjä, jotka ovat osoittautuneet tuloksellisiksi. Alkoholin käyttöä on onnistuttu vähentämään, työsuhteet pidettyä ja mielekäs sosiaalinen elämä ylläpidettyä. Varsinaisia kohdennettuja päihdepalveluja asiakas ei ehkä tarvitse koskaan.

Luonteeltaan ennaltaehkäisevään palveluun ja tuen muotoihin liittyy niin sattumaa kuin suunnitelmallisuutta.

On kuitenkin myös useita esimerkkejä varsin selväpiirteisestä kohdennetusta ennaltaehkäisystä. Äitiysneuvolapalvelun tavoitteena on lapsen ja äidin hyvinvoinnin (tavoitetta on toteutettu terveyspainotteisesti) saavuttaminen ja ylläpito. Myös esimerkiksi kouluterveydenhuolto on tavoitteiltaan ennaltaehkäisevää. Samoin syöpäsairauksiin liittyvät seulonnat. Yhteistä niille on, että tarvittaessa kyetään puuttumaan tilanteeseen, ennen kuin palvelun kohde on välttämättä ymmärtänyt itse tehdä aloitetta.

Kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli terveys- ja muiden hyvinvointiongelmien ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi yleishyödylliset sosiaali-, terveys- ja liikuntajärjestöt antavat ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollistavat niiden intressien mukaista osallistumista. Mielekäs vapaa-ajantoiminta kiinnittää ihmisiä yhteiseen tekemiseen ja keskusteluyhteys avaa keskinäisen tuen verkkoja. Myöskään yksilön omaa vastuuta itsestään, omasta hyvinvoinnistaan ja muista ei voida sivuuttaa.

Ennaltaehkäisy vaatii yhteisvastuuta

Pohjimmiltaan kysymys ennaltaehkäisyssä on, millaisena ymmärrämme hyvän yhteiskunnan, yksilöllisen koskemattomuuden tilan ja vastuumme toisista. On myös kysyttävä, mitä realistisia edellytyksiä ideaalin toteuttamisella on. Mitä tehtäviä julkisille toimijoille on järkevä sälyttää? Mikä kuuluu yrityksille? Mikä rooli kansalaisyhteiskunnalla on? Missä yksilöiden on ryhdyttävä tuumasta toimeen?

Kaikkien mahdollisten hyvinvointiin liittyvien pulmien ennaltaehkäisy julkisesti järjestettyjen palveluiden avulla on mahdotonta. Käytännössä kaikissa palveluissa ja kaikkien palvelujen osalta harjoitetaan ja on harjoitettava priorisointia. Minkään yhteiskunnan resurssit eivät riitä esimeriksi kaikkien mahdollisten sairauksien ja kuviteltavissa olevien ihmiselämän pulmien seulontoihin, löydösten hoitoon, hoivaan ja muuhun tukeen, jonka julkinen toimija järjestää.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401173051