Eliittimoka – sanoilla siitä selviää
Saamme lehdistä jatkuvasti lukea tärkeiden henkilöiden eriasteisesta mokailusta työssään. Toiminta on usein laillisuuden rajamailla, jommallakummalla puolella. Miten tärkeät henkilöt toimintaansa selittävät?
Organisaatiossa merkittävässä asemassa olevat henkilöt ovat nykyään poikkeuksetta sanankäytön ammattilaisia; muuten korkeaan asemaan ei pääse. Kun he jäävät kiinni jostakin epäilyttävästä toiminnasta, vaikeneminen on harvoin vaihtoehto. Tilanteen sanoitus on yleinen ensireaktio.
Tunnistaminen ja tiedostaminen
Ehkäpä yleisin sana mokailun syiden muotoilussa on tunnistaminen:
En tunnista itseäni näistä syytöksistä.
En tunnista kuvatun kaltaista käyttäytymistä olleen.
En tunnista ongelmaa tässä.
Tunnistaa-verbi on oikeastaan nerokas tässä yhteydessä. Kyse on siitä, mitä mokailija tunnistaa tapahtuneen, ei siitä mitä oikeasti on tapahtunut. Jos henkilö ei tunnista itseään törkeästä käytöksestä työpaikan tilaisuudessa (minkä kaikki muut tunnistavat), henkilö ei varsinaisesti valehtele.
Eliittimokailija voi sanoitella tilannetta viittaamalla väärinkäsitykseen.
Joskus on tilanne se, että mokailua ei tiedosteta, kuten tosielämän esimerkki todistaa:
En tietoisesti tiedosta tehneeni näitä asioita.
Nytkään ei valehdella – kuinka subjektiivisesti kokemastaan tilasta voisikaan valehdella? Kyynikolle tulee mieleen, ovatko johtavassa asemassa olevat henkilöt saaneet saman viestintäkoulutuksen: kun jäädään henkilökohtaisista toilailuista kiinni, objektiivisesti todennettavat asiat esitetään subjektiivisina tuntemuksina.
Arvot
Mikään organisaatio ei nykyään näytä pärjäävän ilman arvojen julkituomista. Arvot ovat eri organisaatioissa hämmästyttävän samankaltaisia ja usein kovin yleviä. Organisaation jäsenten oletetaan työssään jakavan nämä arvot. VIP-mokailijan yleinen selitys (samasta viestintäkoulutuskäsikirjasta?) on:
Tällainen toiminta ei ole arvojeni mukaista.
”Tällainen toiminta on minulle vierasta.”
Oma arvopohjani ei sallisi tämän kaltaista käyttäytymistä.
Jälleen puhutaan asian vierestä, ei siitä mitä on tapahtunut.
Väärinkäsitykset
Eliittimokailija voi sanoitella tilannetta viittaamalla väärinkäsitykseen. Tällöin hän antaa ymmärtää, että muut, esimerkiksi alaiset, yhteisesti käsittävät henkilön toiminnan väärällä tavalla: tietynlainen toiminta työpaikan juhlissa on henkilön tulkinnan mukaan esimerkiksi yhteisöllisen vitsikästä ja teemaan sopivaa, kun muut käsittävät sen ahdisteluksi. Väärinkäsitys-tunnistaa -säepari on kovin usein kuultu sanoittelu:
Tässä on tapahtunut toimintani tulkinnan osalta nyt väärinkäsitys; en tunnista näitä väitteitä.
Kun väärinkäsityksiä, arvoja ja tilanteiden tietoista tunnistamista aletaan esihenkilöiden kanssa sitten pohtia, ollaan jo saatu etäännytettyä konkreettinen tapahtuma diskurssitasolle. Sanoilla siitä saatetaan sittenkin selviytyä.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126671