Koulutuksella laatuun

Korkeakoulutuksen laatua arvioidaan muun muassa akateemisen maineen, työnantajamaineen, kansainvälisten tutkimusverkostojen, kansainvälisten julkaisujen viittausten määrän mukaan, opetushenkilöstön määrässä suhteessa opiskelijoiden määrään, kansainvälisten opiskelijoiden määränä, vastuullisuutena ja opiskelijoiden työllistymisenä (esim. World University Rankings QS). Mainittujen osoittimien perustella koulutusorganisaatiot on mahdollista asettaa paremmuusjärjestykseen. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen laadun arvioinnin ulottuvuuksissa ja painotuksissa on maakohtaista vaihtelua.

Laadukkaan koulutuksen merkitys

Laadukas koulutus välittyy perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatioiden tuottamiseen. Koulutus ylläpitää yhteiskunnallisia käytäntöjä, jatkuvuutta ja tulevaisuususkoa. Koulutus ei ole vain kilpailukykyyn liittyvä välinearvo, vaan modernissa yhteiskunnassa se on sivistyksen keskeinen osatekijä. Sivistys on järjen käyttöä ja elämäntaitoa.

Immanuel Kant asetti järjen ylimmäksi auktoriteetiksi teoreettisissa ja moraalisissa kysymyksissä. Koulutuksen olennainen tehtävä on antaa edellytykset tietoperusteiselle järjen käytölle. Sen vastuu on suuri. Epäonnistuminen jättää ihmisen alaikäiseksi: kyvyttömäksi käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. (Kant, 2017a, s. 86-87.)

Yksilöllinen järjen käyttö ei merkitse epäjärjestystä, mielivaltaa eikä anarkiaa. Nykyisyyden näkökulmasta Kantin voidaan tulkita painottaneen oikeusvaltion merkitystä kestävän kehityksen puitteiden ja onnistuneen koulutuksen kriteereiden luojana:

”Tuskin kannattaa toivoa onnistumista suunnitelmalta, jonka mukaan nuoriso ensin sivistetään kotiopetuksessa ja edelleen kouluissa alemmilta korkeimpaan tasoon saakka, ja sen kautta päästään henkisessä ja moraalisessa sekä uskonnon vahvistamassa kulttuurissa lopulta kasvattamaan, edistämään ja ylläpitämään hyvää, eikä vain hyviä kansalaisia … on omaksuttava aitoihin oikeusperiaatteisiin perustuva valtiomuoto.” (Kant, 2017b, s. 125.)

Edellisen perusteella ja omana aikanaan Kant olisi pitänyt opiskelijapalautetta surkeana laadun mittarina. World University Rankings QS -mittarissakaan opiskelijapalaute ei ole laadun ulottuvuus.

Laadun määritelmästä

Ammattikorkeakoulujen strategioissakin viitataan usein laatuun, mutta ei yhdenmukaisella tavalla. Mira Huusko ja Riitta Pyykkö (2022) ovat todenneet, että olisi syytä tarkentaa, mitä laadulla kussakin yhteydessä tarkoitetaan ja mistä näkökulmasta laatua tarkastellaan. Laatumääreisiin näyttää liittyvän myös asioita, joihin korkeakoulu ei voi itse suoraan vaikuttaa, kuten alueen työllisyystilanne ja työnantajien käyttäytyminen.

Yksi yhdenmukainen laadun mittari koulutuksen lopputuloksen näkökulmasta on työllistyminen ja koulutuksen saaneiden yhteiskunnallinen asema.

Yksi yhdenmukainen laadun mittari koulutuksen lopputuloksen näkökulmasta on työllistyminen ja koulutuksen saaneiden yhteiskunnallinen asema. Mitä innovaatioiden ja lopputuotteiden laadusta kertoo esimerkiksi se, että suuri osa tieteen Nobel-palkinnon saajista on eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia, ja huomattava osa on maahanmuuttajataustaisia (ei välttämättä ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia).

Kun kysytään, mikä yliopisto on tuottanut eniten Nobel-palkintoja, kärjessä on Cambridgen yliopisto. Perässä tulevat Chicagon, Columbian, Harvardin, Kalifornian ja Oxfordin yliopisto sekä Massachusetts Institute of Technology (MIT). Opiskelijoidenkin valikoituminen kertoo laadusta. Keillä on riittävät edellytykset päästä opiskelemaan kyseisiin opinahjoihin? Mitä korkeakoululla on lupa opiskelijoilta odottaa ja mikä on korkeakoulun vastuulla?

Lopulta kysymys on suuremmasta asiasta kuin korkeakoulun sisäisestä itse itselleen tekemästä laatujärjestelmästä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen näkökulmasta voidaan kysyä, mitä annettavaa sosiaali- ja terveysalan koulutuksella ja tutkimuksella on suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle ja kansainvälisesti? Vastaus ei ole pelkästään se, että opiskelijat oppivat talon tavoille koulutusorganisaation sisällä ja niiden ulkopuolella, kuten työharjoitteluissa. Kysymys ei siis ole ensisijaisesti sopeutumisesta. Koulutusorganisaatiot voivat tuottaa osaamista, jonka ansiosta ajattelu- ja toimintatavat kehittyvät, innovaatioita syntyy ja maailma ”pelastuu”.

Lähteet

Huusko, M. & Pyykkö, R. (2023). Laatu ammattikorkeakoulujen strategioissa. AMK-lehti / UAS Journal. Journal of Finnish Universties of Applied Sciences, No 2. https://uasjournal.fi/2-2023/laatu-ammattikorkeakoulujen-strategioissa/

Kant, I. (2017a). Vastaus kysymykseen: Mitä on valistus? Teoksessa J. Koivisto, M. Mäki & T. Uusitupa (toim.), Mitä on valistus? Vastapaino. Toinen painos, s. 86–95.

Kant, I. (2017b). Edistyykö ihmissuku jatkuvasti kohti parempaa? Teoksessa J. Koivisto, M. Mäki & T. Uusitupa (toim.), Mitä on valistus? Vastapaino. Toinen painos, s. 113–128.

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126670