Valtion ohjaus korkeakoulun laadun ja vaikutusten arvioinnissa

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut toimivat opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla (L 2009/558, L 2014/932). Niillä on koulutus-, tutkimus- ja kehittämistehtävä. Tehtäviä hoitaessaan niiden on edistettävä mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

Lainsäädäntö ohjaa

Sekä yliopistolaki että ammattikorkeakoululaki asettavat laatumääreitä toiminnalle. Yliopistojen on ”järjestettävä toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen”(L 2009/558, 2 §). Ammattikorkeakoulujen laatumääreet liittyvä lähinnä soveltavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sekä taiteelliseen toiminnan tavoitteiden välituotoksiin ja tuloksiin. Niiden on palveltava korkeakouluopetusta, edistettävä aluekehitystä ja uudistettava elinkeinorakennetta. (L 2014/932.)

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on oltava yhteiskunnallisia toimijoita, ei vain sivustaseuraajia. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen on toimittava vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa ja edistettävä tieteellisen ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ammattikorkeakoulujen on oltava yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Niiden on tehtävä yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden koulutuksen järjestäjien kanssa, niin suomalaisten kuin ulkomaisten.

Yliopistojen kuuluu

1. edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä,
2. antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä
3. kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa (L 2009/558).

Ammattikorkeakoulujen on tuotettava opetusta, soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä tuettava ”ammatillista kasvua”. Opetusta on annettava ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, joka perustuu a) työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin ja b) tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin. (L 2014/932.)

Aluekehityksen edistäminen ja elinkeinorakenteen uudistaminen eivät ole valtionohjauksesta riippumattomia asioita. Edistäminen ja uudistaminen vaativat normiohjausta, rahoitusohjausta, informaatio-ohjausta ja ohjelmaperustaista ohjausta (erimuotoinen hanketoiminta). Niin julkisten palvelujen kuin yritystoiminnan edistämisessä ja uudistamisessa on omat painotuksensa ja mahdollisuutensa. Yritystoiminnan kehittämisen painopisteiden liiallisesta normi- ja muusta ohjauksesta voi olla haittaa.

Aluekehityksen edistäminen ja elinkeinorakenteen uudistaminen eivät ole valtionohjauksesta riippumattomia asioita.

Niin julkisten palvelujen, yritystoiminnan kuin kansalaisyhteiskunnan tuen muotojen edistäminen ja uudistaminen on voitava osoittaa tuotoksin, jotka palvelevat kohdetta ja opetusta.

Ammattikorkeakoulut sopivat opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa määrällisistä ja laadullisista tavoitteista sekä niiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää ammattikorkeakouluille perusrahoitusta laskennallisin perustein. Rahoituksessa otetaan huomioon ammattikorkeakoulujen opetuksen ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan laatu, vaikuttavuus ja laajuus. Koulutus- ja tki-politiikallakin on merkitystä. Myös tuloksellisuusrahoitusta voi saada, eikä harkinnanvarainen rahoituskaan ole poissuljettua. (L 2014/932.)

Normiohjauksen näkökulmasta koulutusta, tutkimusta, kehittämistä ja innovaatiotoimintaa vaikutuksineen on arvioitava. Ammattikorkeakoulujen on osallistuttava ulkopuoliseen toimintansa ja laatujärjestelmiensä arviointiin säännöllisesti ja julkistettava järjestämänsä arvioinnin tulokset (L 2014/932).

Laadun arviointia

Ammattikorkeakoulun itse itselleen kehittämän laatujärjestelmän legitimointi ei merkitse sitä, että koulutuksen laatu ja vaikuttavuus olisivat vertailukelpoisella tavalla korkealla tasolla. Suomessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) korkeakoulutuksen toteuttama arviointi on luonteeltaan juuri korkeakoulun oman laatujärjestelmän ja ulkoisen toiminnan auditointia. Laatujärjestelmä on lähinnä osoitus siitä, että laatujärjestelmän puitteissa laatua voidaan arvioida tiettyjen keinojen ja käytäntöjen varassa, joita ylläpidetään. Myös ministeriöiden asettamia laatu- ja vaikuttavuuskriteereitä on voitava arvioida kriittisesti ja tarpeen mukaan uudistaa. Ovatko ammattikorkeakoulujen tulokset ja laatu vertailukelpoisia?

Yksi keskeinen kysymys on, millaisin kannustimin ja ohjausmekanismeihin valtiovalta tukee esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta, tutkimusta ja kehittämistä alueellisesti. Toinen kysymys on, missä määrin alueellisia toimijoita houkuttaa yhteistyö korkeakoulujen kanssa. Korkeakoulun yhteistyön tarve tai alueelliset intressit eivät välttämättä ole yhteistyön riittäviä ehtoja.

Kun tavoitteet liittyvät aluekehityksen edistämiseen ja elinkeinorakenteen uudistamiseen, ei kehittämisen liikkeelle panevan voiman voida odottaa tulevan vain ammattikorkeakouluista. Työelämälähtöisyyden ei myöskään tulisi olla vain yksittäisten palveluntuottajien tarpeista kumpuavaa. Systeemitasolla kehittäminen näyttäytyy pahimmillaan kokonaisuudesta irrallaan olevana mikrotason puuhasteluna, jonka paikka kokonaisuudessa ei jäsenny kunnolla edes tekijöilleen, ja jonka laatua ja vaikutuksia ei kyetä kunnolla arvioimaan.

Sote-palveluiden laadunseurantaan apua korkeakouluilta?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistavan muututtua sosiaali- ja terveysminiteriöllä ja THL:llä on vastuu vallitsevan tilanteen ja kehityksen suunnan ohjaamisessa ja seurannassa. Resurssiniukkuudessa on hyvä kysyä, voisivatko THL ja hyvinvointialueet hyödyntää nykyistä paljon enemmän sosiaali- ja terveysalan korkeakouluja sote-palvelujen toimeenpanossa ja arvioinnissa eli palvelujen järjestämistä ja tuottamista tukevassa koulutuksessa, kokeilutoiminnassa, kehittämisessä ja palvelujen arvioinnissa.

Tällaista toimintaa tulisi resursoida ja koordinoida valtionhallinnon taholta nykyistä määrätietoisemmin korkeakouluille ja hyvinvointialueille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kun kehittämisen kohteet liittyvät sosiaalihuoltoon ja sosiaalipalveluihin, voisiko alueellisina yhteistyön foorumeina nykyistä selkeämmin ja ohjelmaperusteisesti puolestaan toimia sosiaalialan osaamiskeskukset? Näin siitä huolimatta, että tällä hetkellä niiden resurssit ovat poikkeuksellisen heikot.

Lähteet

HE 26/2014. Hallituksen esitys eduskunnalle ammattikorkeakoululaiksi ja laiksi yliopistolain 49 §:n muuttamiseksi. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140026#idm46434448689936

L 2014/932. Ammattikorkeakoululaki. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

L 2009/558. Yliopistolaki. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090558

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402126677