Sosiaalialan osaamiskeskukset ja korkeakoulujen yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Sosiaalialan osaamiskeskusten, hyvinvointialueiden, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyössä on kehitettävää. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen toimeenpanon tutkimisessa, kehittämisessä ja arvioinnissa voimavaroja pitäisi yhdistää nykyistä määrätietoisemmin.
Hyvinvointialueet kattavia sosiaalialan osaamiskeskuksia on yhdeksän (A 2001, 1411). Niiden tarkoituksena on tuottaa ja ylläpitää maan kattava alueellinen yhteistyörakenne
- edistämään sosiaalialan perus- ja erityisosaamista ja
- turvaamaan sosiaalialan alueellista yhteistyötä edellyttäviä erityisosaamista vaativia erityispalveluja ja asiantuntijapalveluja.
Osaamiskeskukseen voidaan sisällyttää palvelujen järjestäjiä, tuottajia ja yleishyödyllisiä toimijoita. Toimijat voivat olla julkisia, yksityisiä ja kansalaisyhteiskuntaan kuuluvia. Hyvinvointialue on keskeinen vastuutaho osaamiskeskustoiminnan järjestämisessä. Valtakunnallisista linjauksista vastaa sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä oleva sosiaalialan osaamiskeskustoiminnan neuvottelukunta. Se huolehtii myös muun muassa osaamiskeskuksen painoalueista sopimisen ja tukee osaamiskeskuksen toimintaa (L 2001/1230).
Yhteistyö tiivistyy osaamiskeskuksessa
Sosiaalialan osaamiskeskustoimintaa koskevan lain mukaan osaamiskeskuksen voi muodostaa hyvinvointialue yhdessä toiminnan tavoitteita vastaavien tahojen kanssa. Ne voivat olla yliopistoja, ammattikorkeakouluja, yrityksiä, muita sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksia, maakunnan liittoja, aluehallintovirastoja, järjestöjä ja muita sosiaali- ja terveysalalla toimivia tahoja. (L 2001/1230.) Valtio myöntää osaamiskeskusten toimintaan valtionavustusta (L 2001/1230, 6 §, A 1411/2001, 3§-4 §). Osaamiskeskukset tekevät muun (valittujen toimijoiden kanssa yhteistyössä haetun) hankerahoituksen puitteissa ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja hyvinvointialueiden kanssa tavoitteellista yhteistyötä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on velvollisuus tukea osaamiskeskuksia tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoiminnassa sekä tarpeen mukaan muissakin tehtävissä. Muita tehtäviä voivat olla esimerkiksi sosiaalialan asiantuntemuksen ja peruspalvelujen kehittymisessä tukeminen (L 2001/1230). Jälkimmäisestä on luonteva yhteys sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen ja toimeenpanon tukeen.
Strategisen tutkimuksen- ja kehittämisen rahoitus tulisi nähdä nykyistä laajemmin niin, että siinä on tilaa myös pitkäjänteiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen toimeenpanon tutkimukselle, kehittämiselle ja arvioinnille.
Korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja kokeilutoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus on yhä selkeämmin asemoitu erityisesti merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ongelmiin keskittyvään strategiseen tutkimukseen ja kehittämiseen. Suotuisia vaikutuksia odotetaan myös julkisen sektorin ja elinkeinoelämän uudistumiselle ja kilpailukyvylle. Suomessa tehtävää on toteuttanut erityisesti Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto ja sen rahoittama kilpailtu tutkimus. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat hakea rahoitusta yksin tai yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Ammattikorkeakouluilla ei yleensä ole yksin edellytyksiä saada resursseja kehittämis- ja tutkimushankkeilleen strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksen kautta. Verkottumisen kauttakin edellytykset ovat niukat, sillä ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli ei ole tähän mennessä kannustanut erityisesti henkilökunnan pitkäjänteiseen tieteelliseen meritoitumiseen.
Tarve pitkäjänteiselle kehittämiselle
Strategisen tutkimuksen- ja kehittämisen rahoitus tulisi nähdä nykyistä laajemmin niin, että siinä on tilaa myös pitkäjänteiseen sosiaali- ja terveyspalvelujen toimeenpanon tutkimukselle, kehittämiselle (esim. hyvinvointialueiden palvelujen järjestämien ja tuottaminen, priorisoinnin kysymykset, näyttöön perustuvat käytännöt) ja arvioinnille. Sosiaalialan osaamiskeskukset ja ammattikorkeakoulut eivät ole vahvasti näkyneet strategisen tutkimuksen rahoituksessa.
Hyvinvointialueiden, sosiaalialan osaamiskeskusten, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja THL:n yhteistyössä on runsaasti kehitettävää. Missä ovat hyvinvointialueiden kehittämistä ja palvelujen toimeenpanoa pitkäjänteisesti tukevat, tutkivat, kehittävät ja arvioivat konsortiot? Ehkä myös ammattikorkeakoulujen olisi syytä arvioida strategioitansa, resurssiensa käyttöä, välituotoksia ja tuotoksia nykyistä vahvemmin yhteistyön näkökulmasta.
Lähteet
A 2001/1411. Valtioneuvoston asetus sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta 2001. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2001/20011411
L 2001/1230. Laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta. https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20011230
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031411199