Kansalaistiede tutkimusaineistojen tuottamisena ja keräämisenä

Kansalaistiede ei ole tieteenala: sillä ole omaa tutkimuskohdetta eikä metodeja. Kansalaistiede käsitteenä tarkoittaa tiedeyhteisön ja kansalaisten vuorovaikutusta, toiminnan läpinäkyvyyttä, osallistumisen helppoutta ja tieteellisten kysymysten ymmärrettävyyden lisäämistä eli popularisointia (Kansalaistieteen suositus, 2022, s. 4). Sillä on kytköksiä myös avoimen tieteen käsitteeseen.

Kansalaiset tiedonkerääjinä

Kansalaistiede merkitsee ennen kaikkea kansalaisten osallistamista tutkimusaineistojen keräämiseen. Siihen voi liittyä valtiollinen ja kansainvälinen intressi.  Kansalaisten osallistuminen tieteellisen tutkimuksen kannalta merkityksellisten havaintojen ja tutkimusaineistojen keräämisen näkyy esimerkiksi luonnontieteissä  lintu- ja kasvihavaintoina ja lintujen rengastamisena. Joku on saattanut puolestaan osallistua arkeologisiin kaivauksiin ymmärtämättä kovinkaan seikkaperäisesti tutkimusintressejä.

Havaintojen, kuten kasvi- ja lintuhavaintojen, kirjaamiseen liittyviä kansalaisille tarkoitettuja vapaasti käytettäviä verkkopohjaisia sovelluksia on käytössä, eikä niiden lataaminen vaikkapa puhelimeen vaadi erityisosaamista. Joku on voinut ehkä tallentaa pyöräilyreittinsä tietokantaan (Helsingin yliopisto, 2023).

Opiskelijat tiedonkerääjinä

Yhteiskuntatieteissä korkeakoulut ovat osallistaneet opiskelijoita tutkimusaineistojen keräämiseen esimerkiksi ruoka-aputoiminnasta. Erilaisten mielipidetiedustelujen aineistojen keräämiseen osallistuminen ei myöskään ole vaatinut kansalaisilta erityisosaamista.

Kansalaistiede merkitsee ennen kaikkea kansalaisten osallistamista tutkimusaineistojen keräämiseen.

Joissain arviointitutkimuksissa kohderyhmän edustajia on voitu aktivoida tutkimusaineistojen tuottamiseen (dokumentit) ja keräämiseen. He eivät ole olleet tutkimusorganisaation tai tiedeyhteisön edustajia, vaan ovat voineet toimia vaikkapa järjestöissä. (Esim. Piirainen, Kuvaja-Köllner, Hokkanen, Mannelin & Kettunen, 2010.)  Luonnontieteissä kansalaistiede tukee Suomen kansallista raportointivelvollisuutta, joka sillä on luonnon seurantaan liittyen. Havainnointia ja havainnointiin perustuvia raportteja ei pystyttäisi tekemään ilman vapaaehtoisia osallistujia.

Vapaaehtoisten tutkimuskohteen harrastajien käyttö ei ole uusi asia. Kokemusta on ainakin 1800-luvulta lähtien. Vapaaehtoinen osallistuminen ei sulje mahdollisuutta saada tekemisestään esimerkiksi rahallista korvausta. Korvausta ovat maksaneet esimerkiksi mielipidetutkimuslaitokset (esim. Mielipidetutkimus). Tosin niiden kytkös tieteelliseen tutkimukseen on voinut olla joissain tapauksissa hyvin löysä tai jopa olematon (vrt. Mielipidetutkimus).

Avointa tutkimusta

Kysymys kansalaistieteen avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä liittyy siihen, mikä on havaintojen tekijöiden ja aineiston kerääjien suhde tutkimusorganisaatioihin ja avoimen tieteen käsitteeseen. Avoin tiede on liike tai toimintaperiaate, joka pyrkii edistämään avoimia toimintamalleja tieteessä ja tutkimuksessa. Avoimeen tieteeseen ovat sitoutuneet esimerkiksi useat korkeakoulut, vaikka eri korkeakoulujen linjauksissa on jonkin verran vaihtelua. Yksi tavoite on tehdä tiedosta yhä paremmin saatavaa ja aineistoista uudelleenkäytettävää. Puhuttaessa kansalaistieteestä, ei kansalaisten osallistuminen tapahdu ilman suunnittelua ja tavoitteita. Sen merkitys avoimen tieteen osana on kasvussa (Koivisto, 2023).

Lähteet

Helsingin yliopisto. (2023). Kansalaistiede on merkittävä osa tutkimusta. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luomus-tutkii/kansalaistiede-merkittava-osa-tutkimusta

Kansalaistieteen suositus. Kansalaistieteen työryhmä. Vastuullisen tieteen julkaisusarja 5:2022. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Tieteellisten seurain valtuuskunta. https://edition.fi/tsv/catalog/download/230/173/745-1?inline=1

Koivisto, E. (21.6.2023). Kansalaistiede ei ole automaattinen viisasten kivi, vaan vaatii pohtimista ja suunnittelua. Avoin tiede. https://avointiede.fi/fi/ajankohtaista/kansalaistiede-ei-ole-automaattinen-viisasten-kivi-vaan-vaatii-pohtimista-ja

Mielipidetutkimus. https://www.mielipidetutkimus.com/about

Piirainen, K., Kuvaja-Köllner, V., Hokkanen, J. Mannelin, K. & Kettunen, A. 2010. Järjestöjen vaikutukset. Arvioinnin kehittämistä kolmessa kuopiolaisessa järjestössä. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja B Raportteja 42.  Diakonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052910855

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915590