Rahoitusmallit korkeakoulujen ohjausmekanismina

Korkeakoulujen rahoitusmalleja on juuri uudistettu, mutta niiden perusperiaatteet ovat pysyneet ennallaan. Pieniä muutoksia on tehty. Esimerkiksi valtakunnallisesta korkeakoulujen kehittämiseen liittyvästä ohjelmarahoituksesta on luovuttu. Tämän ajatellaan vahvistavan korkeakoulujen itsenäisyyttä päättää sisäisen kehittämisen suunnasta. (OKM, 2024a.)

Ammattikorkeakoulujen mallin mukaan ammattikorkeakoulujen toimintaa rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kautta vuosina 2025–2028 niin, että 75  prosentin osuus on mahdollista saada koulutuksen tuotoksista, viidennes tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta ja viisi prosenttia muiden tavoitteiden toteuttamisen edistämisestä (kansainvälisyys, hallitusohjelma ja valtioneuvoston korkeakoulu- ja tiedepoliittiset tavoitteet). Yliopistojen osalta OKM:n rahoitus arvotetaan 44 prosentin osuudella harjoitettuun opetukseen, 37 prosentilla tutkimukseen ja 19 prosentilla koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Kevään 2024 uudistuksesta alkaen ensikertaisten opiskelijoiden määrä vaikuttaa suotuisasti rahoitukseen, samalla tavoiteajassa valmistumisen merkitys nousi. (OKM, 2024a; 2024b.)

Koulutuksen tulosmittarit

Opintojen läpäisy on keskeinen koulutuksen tulosmittari, mutta koulutuksen laadun arvioinnin osalta varsin pulmallinen.  Itsestään selvää on, että ammattikorkeakoulut eivät voi olla pelkkiä kirjeopistoja ja mistä tahansa suorituksesta hyväksynnän antavia kumileimasimia. Tuloksiin vaikuttavat myös muun muassa opiskelijoiden aiempi osaaminen, lahjakkuus ja kognitiiviset kyvyt. Opiskelijoiden tiukemmalla valikoimisella voidaan parantaa tuloksia. Joka tapauksessa selvästi suurimman osan ministeriön rahoituksestaan ammattikorkeakoulujen odotetaan saavan suoritetuista AMK-perustutkinnoista (56 prosenttia) ja jatkuvan oppimisen tukemisesta (viisi prosenttia). Yliopistoissa opiskelijoiden valmistumien edustaa noin kolmanneksen osuutta rahoitusperusteissa (33 prosenttia) ja myös jatkuvan oppimisen tuotosten merkitys on ammattikorkeakouluja vähäisempi (kolme prosenttia).

Opintojen läpäisy on keskeinen koulutuksen tulosmittari, mutta koulutuksen laadun arvioinnin osalta varsin pulmallinen.

Myös opiskelijoiden työllistyminen on yksi koulutuksen tuloksellisuuden mittari ja julkisen rahoituksen peruste. Koulutuksen laadun arvioinnin osalta työllistyminen on monisyinen. Toki työllistymisessä saattaa joissakin tapauksissa edesauttaa myös oppilaitoksen maine esimerkiksi vaativan ja laadukkaan opetuksen tuottajana, laadukkaiden julkaisujen näkyvyytenä, henkilökunnan ulkoisena tunnettavuutena ja tunnustettavuutena (meritoituminen) ja hyvien oppimistulosten todentajana. Rahoitusmallien mukaan yliopistot voivat saada työllistymisen perusteella rahoituksestaan neljä prosenttia ja ammattikorkeakoulut viisi. Työllistymisessä kiinnitetään huomiota työllistymisen nopeuteen, yrittäjyyteen ja urakehitykseen.

Koulutuksen osalta molemmissa malleissa kolme prosenttia rahoituksesta perustuu opiskelijapalautteeseen. Suunnilleen saman verran ammattikorkeakouluja palkitaan myös ammatillisessa opettajakoulutuksessa suoritetuista opinnoista (kaksi  prosenttia).

Palautteen merkitys

Opiskelijapalaute on tärkeää huolimatta sen vaatimattomasta osuudesta rahoitusmallissa (kolme prosenttia). Voidaan kuitenkin kysyä, onko palautekysymykseen ja opiskelijoiden näkemyksiin kohdistettu vuosien saatossa ja nykyäänkin rahoitusmalliin sisältyvän vaatimattoman osuuden vuoksi liikaa huomiota. Käytännön kokemuksen perusteella tiedetään, että kaikkein kärkkäimpiä palautteen antoon ovat ne, jotka ovat tyytymättömimpiä ja joiden oppimistuloksissa on haasteita.

Oma kysymyksensä on, mihin asioihin palautteenantoa opiskelijoiden osalta ohjataan. Palautteenannon ja oman toimintansa tilivelvollisuuden osalta opetushenkilökunta on resurssiniukkuudessa varsin paineistettua, ehkä suhteettomastikin. Tämä ei poista sitä, että palautteenantoa pitää kehittää ja sen merkitystä kirkastaa.

Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot

Yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta odotetaan eri tavoin tuotoksia tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaatiotoimintaan liittyen. Ammattikorkeakouluja ei arvoteta niinkään sen perusteella, mitä ne tuotoksina saavat aikaan vaan miten ne kykenevät saamaan ulkopuolista rahoitusta. Näin siitä huolimatta, että niin yliopistoille kuin ammattikorkeakouluille on rahoitusmalleissa ladattu merkittävä odotus ulkopuolisen rahoituksen hankintaan OKM:ltä saatavan rahoituksen perusteena.

Yliopistojen osalta tilanne on jossain määrin toinen. Tutkimuksen osalta ylipistoissa julkaisuihin perustuva arvottaminen on rahoitusmallissa merkittävä (14 prosenttia). Sitä vastoin ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoitusperusteena se on suunnilleen samaa luokkaa kuin esimerkiksi opiskelijapalautteen (kaksi prosenttia).

Rahoitusmallin on oltava kriittisen tutkiskelun kohteena niin valtionhallinnon virkamiesten kuin korkeakoulujen johdon osalta. Onko se esimerkiksi riittävästi ohjaamassa ja suuntaamassa ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä korkeakoulujen (yliopistot mukaan lukien) yhteistyötä? Etenkin kun yliopistojen rahoitusmalliin sisältyy valtakunnallisia rahoitusperusteissa olevia tehtäviä lähes kymmeneksen osuudella, joita ammattikorkeakouluille ei kuulu. Tulevaisuus kertoo osaltaan, ovatko rahoitusmallien painopisteet ja niiden perusteella korkeakoulutasolla tehtyjen ratkaisujen suuntaviivat oikeat ja tarkoituksenmukaiset.

Lähteet

OKM. (11.4.2024a). Korkeakouluille uudet rahoitusmallit. Tiedote. https://okm.fi/-/korkeakouluille-uudet-rahoitusmallit

OKM. (11.4.2024b). Taulukko. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmallit vuodesta 2025 alkaen. https://okm.fi/documents/1410845/4392480/Ammattikorkeakoulujen+ja+yliopistojen+rahoitusmallit.pdf/2475ffd6-c8fd-7389-5826-609c4ce10d6f/Ammattikorkeakoulujen+ja+yliopistojen+rahoitusmallit.pdf?t=1712829018346

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915596