Kannusteet ja sanktiot – keiden työllistymistä ne edistävät?

Tulonsiirtojen avulla ja niiden epäämisellä riskitilanteissa voidaan tukea työllistymistä ja kannustaa työllistymään. Tämä pitää paikkansa kuitenkin vain niiden osalta, joilla on muutenkin edellytykset työllistyä. Se pätee myös erityisesti työvoimahallinnon työvoimapoliittisia keinoja tarkasteltaessa (esim. Malmberg-Heimonen, 2005, s. 42). Työllistymiskysymykseen kietoutuu kuitenkin sosiaalipoliittinen toimintajärjestelmä selvästi työvoimahallintoa laajemmin.

Kuntoutus työvoimapoliittisena toimena

Myös niiden osalta, joiden työllistymistä haittaa vammasta, sairaudesta tai muusta syystä johtuva toiminnanvajavuus, on kannustettu työllistymään. Tätä ryhmää työvoimahallinto ei ole halunnut pitää ydinryhmänä, koska riskinä on nähty siirtymä työllistymisen fokuksesta sosiaali- ja terveyspalvelujen tehtäväalueelle. Siksi myös kuntoutuskäsitteistöstä on pyritty eroon ja se on haluttu pitää valtionhallinnon työllistymispalveluista erillisenä järjestelmänä.

Kuntoutuksessa asianmukaisella kuntoutustarpeen ja mahdollisuuksien arvioinnilla, tavoitteenasettelulla ja kohdennetuilla tukitoimilla on saatu tuloksia. Kouluttautumista ja työllistymistä edistävät tukitoimet ovat tulonsiirtoja, palveluja ja niiden yhdistelmiä.

Yhteiskuntapoliittisesti kuntoutustarpeen ja mahdollisuuksien arvioinnissa on yhtäältä edetty entistä vaikeampien asiakasryhmien suuntaan, mutta toisaalta luotu myös edellytyksiä reagoida jo siinä vaiheessa, kun työkyvyttömyyden uhka ilmenee. Edellinen koskettaa etenkin niitä asiakasryhmiä, joilla jo verraten nuorella iällä on elämäntilanteesta johtuvaa merkittävää kouluttautumisen ja työllistymisen vaikeutta, jälkimmäinen puolestaan jo omaa  työhistoriaansa rakentaneisiin.

Kannusteet sosiaalipolitiikkana

Kannusteita voidaan käyttää yhteiskuntapoliittisesti myös toiseen suuntaan. Niiden avulla esimerkiksi moni vanhempi – useimmiten nainen – jää kotiin hoitamaan lapsia. Kotihoidon tuki on esimerkki tällaisesta kannusteesta. Kotihoidontuki ei kannusta matalasti koulutettuja koulutukseen eikä työllistymiseen. Lasten hankintaan, kotitöiden tekemiseen ja kotitalouden hoitoon se voi kannustaa.

Kuntoutuksessa asianmukaisella kuntoutustarpeen ja mahdollisuuksien arvioinnilla, tavoitteenasettelulla ja kohdennetuilla tukitoimilla on saatu tuloksia.

Kannusteet ja sanktiot ovat yhteiskuntapoliittisia keskustelun ja kiistelyn aiheita.  Kannusteet eivät ole olleet pelkästään tulonsiirtoja sosiaalipoliittisen valtavirta-ajattelun (universaalisen sosiaalipolitiikan) näkökulmasta. Esimerkiksi päivähoito on tukenut naisten siirtymistä palkkatyöhön, työnantajien työvoiman saatavuutta ja yritysten tuottavuutta.

Työllistymiseen kannustaminen onkin ollut keskeinen osa sosiaalivakuutusta (työtapaturmat, ammattitaudit, työhistorian myötä tapahtuva työkyvyn heikkeneminen, sairastuminen) ja liikennetapaturmavakuutusta, mutta myös osittain sosiaali- ja terveyspalveluja (päivähoitojärjestelmä, apuvälineet, sosiaalinen kuntoutus).

Kouluttautuminen ja työllistyminen ovat sosiaalisen integraation olennaisia ehtoja. Jotta ehdot täyttyvät, on toimenpiteiden oltava yhdensuuntaisia kohderyhmien omiin koulutus- ja työllistymistavoitteisiin. Erityisesti tämä pätee nuoriin. (Malmberg-Heimonen, 2005.)

Koulutus- ja työllistymistoimenpiteiden institutionaalisen, organisatorisen ja yksilötason yhdensuuntaisuuden vaatimus on haaste erityisesti monissa elämänvaikeuksissa kamppailevien nuorten ja joidenkin maahanmuuttajataustaisten ryhmien osalta.

Esimerkiksi joissain tapauksissa nuorten naisten kulttuurinen paine jäädä tulonsiirtojen varaan kotiin hoitamaan kotitaloutta ja lapsia voi olla ylivoimainen voitettavaksi, jos yhteiskunta siihen omalta osaltaan tulonsiirtojärjestelmän keinoin kannustaa. Kovin paljon ei liene panostettu myöskään siihen, että kunnissa laadittaisiin sellaisia perhekohtaisia kotoutumissuunnitelmia, joiden avulla kartoitetaan työllistymisedellytyksiä ja suunnitellaan tavoitteellisesti kaikkien perheenjäsenten osaamisen vahvistamista, koulutusta ja työllistymistä (vrt. Työperäisen maahanmuuton kannustimet ja esteet, 2021, s. 52). Tasa-arvon, kouluttautumisen merkityksen ja yhteiskunnallisen hyödyn näkökohdat eivät aina ole yhteneväiset eri ryhmienkään välillä, vaikka myös ryhmien sisällä voi olla painotuseroja. Myös työnantajien asenteet vaikeuttavat työllistymistä (esim. Eronen ym., 2014, s. 64).

Remontille tarvetta

Työllistymiseen ja kouluttautumiseen kannustamisen näkökulmasta sosiaalipolitiinen toimintajärjestelmä kaipaa suurempaa remonttia kuin mitä poliittiset rakenteet ovat antaneet myöten. Kysymys ei kiinnity vain koulutus- ja työvoimapolitiikkaan eikä sitä koskevaan hallintoon. Kysymys on myös palvelujen ja tulonsiirtojen yhdyspinnoista.

Kotihoidon tukeen ei poliittisia  kompromisseja tehtäessä ole juurikaan haluttu kajota. Keskustelussa kotihoidon tuen ja päivähoidon suhteesta naisten kouluttautumis- ja työllistymisnäkökohdat eivät ole juuri painaneet muiden arvolatautuneiden kysymysten rinnalla. Kysymykset lapsen ja perheen edusta eivät määrity objektiivisesti, vaan ne sisältävät poliittisesti ja ideologisesti latautuneita näkökulmia.

Ehkä kysymystä päivähoitoon kannustamisesta kotihoidontuen sijaan tulisi tarkastella aiempaa tarkkarajaisemmin kustannusten ja vaikutusten näkökulmasta. Yksi tavoiteulottuvuus voisi olla lasten suomen tai ruotsin kielen taidon tukeminen, toinen naisten kouluttautumis- ja työllistymistavoitteiden saavuttaminen. Päiväkodissa yhteisöllisyys ja henkilökunnan ammatillinen perusta takaavat lapsen kielellisiä valmiuksia kulttuuritaustasta riippumatta. Myös suhde sosiaali- ja terveyspalveluihin voidaan tarvittaessa varmistaa. Myös julkinen valvonta tulee lähemmäs. Lapsia kotonaan hoitava aikuinen voisi puolestaan siirtyä koulutukseen ja työmarkkinoille.

Lähteet 

Eronen, A., Härmälä, V., Jauhiainen, S., Karikallio, H., Karinen, R., Kosunen, A., Laamanen, J.-P. & Lahtinen, M. (2014). Maahanmuuttajien työllistyminen. Taustatekijät, työnhaku ja työvoimapalvelut. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ- ja yrittäjyys 6. Työ- ja elinkeinoministeriö.  https://tem.fi/documents/1410877/2859687/Maahanmuuttajien+työllistyminen+10022014.pdf

Malmberg-Heimonen, I. (2005). Public welfare policies and private responses – Sudies of European labour market policies in transition. People and Work Research Reports 68. Finnish Institute of Occupational Health. University of Helsinki.

Työperäisen maahanmuuton kannustimet ja esteet (2021). Katsaus kirjallisuuteen ja politiikkatoimiin. Valtiontalouden tarkastusviraston selvitykset 1. Valtion taloudelliseen tarkastusviraston selvitys D/480/04.07.02/2021.  https://www.vtv.fi/app/uploads/2021/12/VTV-Selvitys-1-2021-Tyoperaisen-maahanmuuton-kannustimet-ja-esteet.pdf

Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024040915603