Kasti
Kastilaitos on sortojärjestelmä, joka on voimissaan Intiassa ja sen naapurimaissa Nepalissa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Sri Lankassa. Kasti tarkoittaa syntyperään perustuvaa hierarkkista järjestelmää. Kastilaitos kytkeytyy hindulaisuuteen, mutta kastikäytännöt ovat todellisuutta myös islamin, sikhiläisyyden, jainalaisuuden ja kristinuskon piirissä.
Kastilaitoksen yksityiskohdat vaihtelevat alueittain, mutta kaikkialla ylimpänä ovat brahmaanit ja alimpana ulkopuoliset koskettamattomat, joita nykyisin kutsutaan daliteiksi. Kastijärjestelmän vahvistuminen on tulosta länsimaisten tutkijoiden, brahmaanioppineiden ja Intian vallanpitäjien näkymättömästä liitosta.
Kasti ei ole kuitenkaan peräisin yhdestäkään Intian kielistä, vaan portugalin kielen sanasta casta. Missään Intian kielistä ei ole täsmällistä vastinetta kastille. Käsite perustuu siten länsieurooppalaisten havaintoihin ja viittaa länsieurooppalaiseen sosiaaliseen ympäristöön.
Kasti on intialaisen kulttuurin ilmiö, mutta sitä kuvaava sana hahmottaa intialaista yhteiskuntaa niin kuin niemimaan länsirannikolle kaupankäyntiä varten asettuneet portugalilaiset sen näkivät 1400-luvulla. Sosiaaliset hierarkiat, joihin he tutustuivat, muistuttivat jotakin heille tuttua, ja he yrittivät ymmärtää näkemäänsä oman yhteiskuntansa avulla.
Myöhemminkin länsimainen katsantokanta on hallinnut kastin hahmottamista. Tavallista on ollut, että sitä on verrattu länsimaisen yhteiskunnan sosiaaliseen rakenteeseen ja sen säätyihin ja luokkiin. Myös hienoviritteisempi kastin ymmärtäminen on johtanut virheellisiin ajatustapoihin. Tällaiseen ovat syyllistyneet yhtä hyvin orientalistiset tutkijat ja varsinaiset indologit kuin brittiläinen siirtomaahallinto ja Intian hallitus itsenäistymisen jälkeen, toteaa intialainen sosiologi ja kastilaitoksen tutkija Surinder S. Jodhka teoksessaan Caste in Contemporary India. Aina on ollut niitä intialaisia, joille tämä on sopinut, hän sanoo.
Varna ja jati
Kun puhutaan kastilaitoksesta, käytetään yleisnimitystä ”kasti”. Oikeastaan kasti on yhdistelmä kahdesta Intian kielen käsitteestä, varnasta ja jatista. Sen takia Intiassa pitää olla tarkkana, mitä sanalla kulloinkin tarkoitetaan.
Varna on vanhoista uskonnollisista teksteistä periytyvä ja lähinnä kirjallinen järjestelmä, joka tuntee vain neljä ryhmää, brahmaanit (papit, oppineet, opettajat), kshatrijat (soturit), vaishijat (kauppiaat) ja šudrat (maanviljelijät, käsityöläiset, työntekijät) sekä niiden lisäksi viidennen ryhmän, halveksitut ulkopuoliset tai koskettamattomat, joilla on monia nimityksiä.
Arkipäivää säätelee jati. Kaikki kuuluvat johonkin jatiin eli kastiin. Jateja on lukemattoman monia, joka tapauksessa tuhansia. Niiden nimitykset vaihtelevat alueittain ja niiden keskinäisessä hierarkiassakin voi olla eroja. Brahmaanit ovat kuitenkin aina ylimpinä.
Jateilla on yleensä perinteinen ammattinsa ja ne vetoavat kukin myyttiseen esi-isäänsä, eli ne pitävät itseään sukuyhteisöinä. Suuriin jateihin kuuluu miljoonia ihmisiä, mutta on pieniäkin. Jati ilmenee usein ihmisen sukunimessä. Kastia kysyttäessä ihmiset esittelevät yleensä mielellään jatinsa, sen asuma-alueen ja jatille tyypillisen perinteisen ammatin.
Keskeiset tabut: ateria ja avioliitto
Kastilaitoksen keskeinen säätelyjärjestelmä perustuu tabuihin, joista keskeisimmät ovat ateria ja avioliitto. Kukaan ei voi aterioida alempaan kastiin, siis jatiin, kuuluvan kanssa eikä kukaan voi avioitua alempansa kanssa. Käytännössä se tarkoittaa, että kyläkutsut ihmisten koteihin ovat harvinaisia ja että ateriayhteys rajoittuu yleensä vain omaan lähipiiriin, käytännössä perheenjäseniin.
Avioliitto solmitaan oman jatin jäsenten sisällä. Nykyisin, kun intialaisia elää runsaasti kaikissa maanosissa, on varsin tavallista palata Intiaan oman suvun kotiseuduille etsimään puolisoa. Yleensä tällöin puolison löytyminen on varmistettu etukäteen sähköisin välinein. Sopimusavioliitot, joissa vanhemmat valitsevat puolison, ovat edelleen tavallisia. Avioliiton solmimisen hintana morsiamen vanhemmille ovat myötäjäiset.
Naisen asema on kaikkiaan Intiassa huono. Intian luoteisissa osavaltiossa naisten suhde miehiin nähden on alhaisempi kuin missään muualla maailmassa. Naisia kuolee vastasyntyneinä, lapsina, morsiamina ja vaimoina. Naisen osana on olla miehen omaisuutta koko elämänsä ajan, ensin isänsä, sitten miehensä ja lopulta poikansa. Kallista koulutusta ei pidetä tarpeellisena, kun tyttären avioliitto on vanhemmille suuri rasitus ja tytär menetetään miehen suvulle.
Kastijärjestelmä hyödyttää ylimpiä hinduja
Kastilaitos nähdään usein menneisyyden jäänteenä, jonka Intian modernisointi ja kehitys syrjäyttäisi. Kastikäytäntöjen tiedetään säilyneen nykyaikaan saakka, mutta liian usein sitä pidetään vain kummajaisena, joka häviää, kun tehdään oikeanlaisia toimenpiteitä. Monet luulevat, että oikea toimi olisi kastista vaikeneminen, mutta se on vain intialaisen yhteiskuntarakenteen voimatekijän piilossa pitämistä.
Kastilaitos nähdään usein menneisyyden jäänteenä, jonka Intian modernisointi ja kehitys syrjäyttäisi.
Intialaiset ovat itse vastuussa siitä, että kastin käsite otettiin yleisesti käyttöön. Sitä tarvitsivat ja sitä levittivät hindulaiset oppineet, jotka halusivat ymmärtää kastin uskonnolliseksi arvoksi, traditionaaliseksi hierarkkiseksi järjestelmäksi ja osaksi muinaista Intian hindulaista kulttuuria. Heille oli tärkeää pyrkiä osoittamaan, että uskonnollisena arvona ja sosiaalisena käytäntönä kastijärjestelmä olisi säilynyt suljettuna ja muuttumattomana vuosisatojen ajan.
Muuttumattomuuden hindulaiset oppineet sanovat rikkuneen vasta brittiläisen siirtomaavallan aikana (1858–1947). Aikaisemminkin englantilaiset olivat käytännössä hallinneet Intiaa, mutta hallitsijana oli Englannin Itä-Intian kauppakomppania, jolta valta siirrettiin suoraan kruunulle vuoden 1857 sepoykapinan jälkeen. Länsimainen koulutus ja sivistys, uusi teknologia ja modernit arvot alkoivat virrata maahan.
Yksi uuden sivistyksen tuottamista havainnoista oli, että Intialla ei ollut omaa historiaa, siis yhteistä historian tulkintaa ja historiallista ymmärrystä. Siirtomaan vallan alta alkoi nousta kansakunta.
Intiaan perehtyneiden antropologien ja hindulaisuuden liitto
Intialaista kulttuuria tutkineet länsimaiset antropologit pitivät kastia muinaisena sosiaalisena järjestyksenä, joka periytyy hindulaisesta uskonnollisesta mytologiasta ja josta annetaan tietoja ja ohjeita yli 3000 vuotta sitten kirjoitetussa vedakirjallisuudessa ja noin 2000 vuotta vanhassa Manun laissa, Manusmritissä.
Antropologit ovat korostaneet maailmankatsomuksen perustuneen elämän hierarkkisuuteen. Ihmisen karma johtui hänen teoistaan edellisessä elämässä, ja se määräsi hänen asemansa. Jokaisen oli hyväksyttävä asemansa kastihierarkiassa ja täytettävä kastiinsa kuuluvat velvollisuudet. Myös antropologien näkemys korosti konfliktien puuttumista ja muuttumattomuutta.
Indologinen antropologia ja muu tutkimus pitivät Intiaa poikkeuksellisena, erityisen uskonnollisena kulttuurina, ja jonkinlaisena erityistapauksena kulttuurien joukossa. Se mitä Intiasta tiedettiin, oli luettavissa jo sen klassisista teksteistä. Haluttiin nähdä, ettei mikään ollut muuttunut muinaisaikojen jälkeen.
Länsimaisten indologien työstä olivat kiinnostuneita brahmaanit, jotka uskoivat olevansa muiden yläpuolella. Heillä oli pääsy vanhoihin sanskritinkielisiin teksteihin. Tämän yhteistyön ja tutkimuksen luomien rakenteiden näkivät hyödyllisiksi siirtomaa-ajan vallanpitäjät, jotka ymmärsivät tutkimuksen oikeuttavan heidän läsnäolonsa Intiassa.
Kasti intialaisuuden ytimenä
Siirtomaavallan aika oli nationalismin kulta-aikaa. Maailmassa syntyi kymmeniä uusia valtioita. Vanhat siirtomaat alkoivat itsenäistyä. Intiaa alettiin nähdä nationalistisen rationaliteetin valossa kansakuntana. Sitä kuvattiin hindulaisuuden, kylien ja kastilaitoksen maana.
Koska kastilaitos tunnettiin kaikkialla, kastia alettiin ymmärtää intialaisuuden ytimenä. Siirtomaavalta vahvisti kastilaitosta väestönlaskennallaan ja väestön luokittelulla, joilla korostettiin myös uskonnon keskeisyyttä intialaisille. Väestöryhmiä ajateltiin yhä enemmän uskonto- ja kastiryhmittäin. Niitä ruvettiin hahmottamaan omina ryhminään, mikä johti kommunalistiseen ajatus- ja hallintotapaan.
Intialaisten nationalistien saama kasvatus oli perustunut länsimaisten indologien näkemyksille, kolonialistisen hallinnon määräyksille ja länsimaisten kristillisten oppilaitosten modernille länsimaiselle sivistykselle. Siirtomaa-Intiassa alkoi syntyä kertomus siitä, että muinoin Intia oli ollut kansakunta. Muslimit olivat olleet vallassa vuosisatojen ajan, mutta kirjallinen näkemys kertoi, että Intia on kokonaan hindulainen ja ainutlaatuinen ja tulkittavissa klassisten tekstiensä avulla.
Länsimaisen modernismin vastakohdaksi nousi orientalistinen ajatustapa, jonka mukaan perinteinen kastiyhteiskunta arvosti kokonaisvaltaisuutta ja yhteisöllisyyttä, kun taas lännen modernit yhteiskunnat arvostivat yksilöllisyyttä ja järkeä.
Intian sanottiin eroavan läpikotaisin lännestä. Intialle perustavanlaatuista oli sen sosiaalinen periaate, hierarkia. Intia on kokonaan hierarkkinen, kun taas länsi on rationaalis-tasa-arvoinen ja individualistinen. Orientalismin mukaan kastijärjestelmä edustaa erityislaatuista epätasa-arvoa, hierarkiaa, luonnonmukaista eriarvoisuutta, joka saa oikeutuksensa hindujen uskonnollisuudesta. Sen eriarvoisuus oli eri laatua kuin luokkien väliset erot ja eriarvoisuudet, joissa oli kyse vallasta.
Puhtaan ja epäpuhtaan erottelu
Kastijärjestelmää väitettiin aatteiden ja arvojen järjestelmäksi, jolla ei ollut mitään tekemistä aineellisen maailman tai vallan kanssa. Kastin logiikka perustui puhtaan ja epäpuhtaan vastakkaisuuteen. Puhtaat ovat parempia ja ne on eroteltava ja pidettävä erillään epäpuhtaista. Tämä koski työnjakoa, ammatteja ja ihmisiä.
Kastia kaunisteleva orientalistinen perustelutapa piti tällaista hierarkiaa välttämättömänä samoin kuin se piti kastia Intian ainutlaatuisuustekijänä ja jokaista intialaista hinduna. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Kastihierarkia on sortojärjestelmä, kukaan ihminen ei ole syntyperältään toista puhtaampi eikä mikään ammatti kuulu kenellekään pelkän syntyperän perusteella.
Kaikki intialaiset eivät myöskään ole hinduja. Intiassa on monia ja monenlaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia. Hindulaisten lisäksi Intiassa on islamilaisia, kristittyjä, buddhalaisia, sikhejä ja jainalaisia.
Kastijärjestelmän perusteleminen puhtaan ja epäpuhtaan erottelemisella ja hierarkian välttämättömyydellä, samoin kuin väite siitä, että Intia on kokonaan hindulainen, on valikoivan brahmaaninen ja yläluokkainen näkemys Intiasta. Tällainen ajattelu kannattelee myös hindunationalistista aatetta ja hallituspuoluetta.
Kasti on syntyperään perustuvaa syrjintää
Kasti on syntyperään perustuva hierarkkinen järjestelmä. Syntyperä tuottaa epätasa-arvoa muuallakin kuin Intiassa, mutta Intiassa ylimmät yhteiskuntaryhmät ovat onnistuneet pyhittämään uskonnon avulla hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen, joka on syrjintä- ja nokkimisjärjestelmä. Kastijärjestelmät eri puolilla laajaa Intiaa ovat alun perin poikenneet hyvin paljon toisistaan.
Siirtomaavallan aikana syntyneet orientalistiset muotoilut ovat säilyneet, koska brahmaaniylimystön lisäksi Intian nationalistiset johtajat ovat ne hyväksyneet. Lopulta kastijärjestelmä jouduttiin institutionalisoimaan myös Intian perustuslaissa, joka toisaalta kieltää kaiken kastisyrjinnän.
Perustuslailla säädettiin, että kastilaitoksen ulkopuolisille eli epäpuhtaisiin dalitien yhteisöihin kuuluville annettiin erivapauksia sosiaaliavustuksiin, opiskelupaikkoihin ja valtion virkoihin. Näin heille luotiin sosiaalisen nousun väyliä. Perustuslakiin kirjattiin yli tuhat dalit-jatin nimeä. Vastaavia oikeuksia myönnettiin myös ”takapajuisiksi” määriteltyihin muihin ryhmiin (Other Backward Classes). Näistä ”šudra-jateille” myönnetyistä oikeuksista tulikin kilpailtuja, ja kokonaiset kastiryhmät ovat ryhtyneet mielenosoituksiin ne saadakseen. Näin ”keskikasteista” on tullut ”takapajuisia”, koska se on niille taloudellisesti edullista.
Sekä vallanpitäjien väestölaskelmien että akateemisten tutkijoiden halu olisi pitää kastijärjestelmä muuttumattomana, koska silloin rakenteet olisivat selkeämmät. Kasti kuitenkin muuttaa muotoaan, koska ihmisten käyttäytymiselle on niin monia motiiveja.
Toiveista huolimatta kasti ei heikkene. Väite siitä, että moderni ja kaupungistunut, kulutukselle perustuva elämäntapa hävittäisi kastin, ei pidä paikkaansa.
Pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753347